Itsenäiset paikallislehdet ovat oma piskuinen porukkansa toimialalla. Moni lehti on tehnyt kiitettävästi kehitystyötä digin parissa, mutta niin käytettävissä olevat resurssit kuin osaaminen sanelevat reunaehdot. Pienet toimijat ovat aika usein myös isosti riippuvaisia omien palveluntuottajien kyvystä tehdä uudistuksia.
Useat paikallislehdistä kadonneet tai niissä ilmoittelua vähentäneet alueelliset tai valtakunnalliset yritykset näkyvät nyt isompien uutismedioiden digikanavissa tai somejättien palveluissa. Tämä herättää kysymään, mitä itsenäisissä lehdissä pitäisi tehdä toisin.
Liiketoiminnassa olennaista on ymmärtää, mitkä ovat asiakkaan tarpeet ja odotusarvot. Itsenäisten lehtien myyntiosastoilla kannattaisi asettua esimerkiksi valtakunnallisen toimijan saappaisiin.
”Sitten on olemassa yrityksien C-Ö joukko, jotka tarjoavat samaa, mutta kukin omalle pienelle alueelleen, omine hinnoittelutapoineen ja toisistaan poikkeavine verkkobannereineen.”
Ajatellaan, että on kilpailevat yritykset A ja B, jotka tarjoavat näkyvyyttä kohdennetusti verkossa halutulle alueelle. Sitten on olemassa yrityksien C-Ö joukko, jotka tarjoavat samaa, mutta kukin omalle pienelle alueelleen, omine hinnoittelutapoineen ja toisistaan poikkeavine verkkobannereineen. On melko helppoa arvata, minkä tahojen puoleen asiakas kääntyy ensimmäisenä tarjouksen pyytämiseksi ja kampanjansa toteuttamiseksi.
Itsenäisten lehtien pitäisi nyt herätä!
Olennaisinta olisi pohtia alueellista myyntiä ja sen toteuttamista. Voisiko tuo toimija olla Suomen Paikallismediat Oy tai joku muu taho tai kenties useampi taho rinnakkain? Paikallinen tavoittavuus kiinnostaa kyllä mainostajia, mutta ostamisen pitäisi olla nykyistä helpompaa.
Kaikkia tyydyttävän ratkaisun löytäminen on todennäköisesti vaikeaa, sillä näkemyksiä lienee yhtä monta kuin itsenäisiä lehtiä. Panos on kuitenkin suuri. Tässä ratkeaa käytännössä se, ovatko itsenäiset lehdet jakamassa tulevaisuudessa ”mainosmarkkoja” vai eivät.
