Huhtikuun alussa mediauutiskirjeissä vauhkoiltiin amerikkalaisen, New York Timesiakin omistavan pääomasijoittajan ValueActin tekemästä graafista. Sen mukaan viime vuoden loppupuolelta lähtien ihmiset ovat käyttäneet The New York Timesin sovelluksessa enemmän aikaa peleihin kuin journalismiin.
Kasvu on ollut tavoiteltua. Pelien vetovoima huomattiin pandemian aikana. NYT:n peleistä vastaava johtaja Jonathan Knight on linjannut strategian suoraan Nieman-journalismisivuston haastattelussa: ”Tule uutisten takia, jää pelien takia”.
Painike vie peleihin lehden sovelluksen alareunan paraatipaikalta. Ristikot ja sanapeli Spelling Bee ovat olleet 25 dollarin yhdistelmätilauksen takana kuten myös reseptit, kuluttajasivusto Wirecutter ja The Athleticin urheilujournalismi. Pelit voi tilata myös erikseen kuudella dollarilla kuussa.
Tammikuussa 2022 lehti osti verkkohitiksi kasvaneen sana-arvauspeli Wordlen. Viime kesänä julkaistiin Connections, jossa sanoja yhdistellään teemoittain. Maaliskuussa julkaistiin sananetsintäpeli Strands. Numeropeli Digits on ehditty jo kuopatakin.
Osaan peleistä pääsee ilman tilausta mutta törmää mainoksiin. Tuloksia voi jakaa chätteihin värikkäinä emojikoosteina, kuten hyvin moni tekee. Jokapäiväisiä pulmia kommentoidaan myös kolumneissa.
Vanity Fairin laajan artikkelin mukaan toimituksessakin vitsaillaan lehdestä ”pelifirmana, joka tarjoaa myös uutisia”. Amerikkalaisen Z-sukupolven keskuudessa muhii ristikkobuumi.
”Digiin tultaessa lehdet tiivistyivät uutiskaistan ympärille. Nyt ollaan tulossa pikkuisen takaisin kohti paperilehden suuruuden aikaa.”
Suomi tulee perässä. Helmikuussa Helsingin Sanomat julkaisi miniristikkonsa numero 2 500. Pitkään niiden yhteydessä kiitettiin New York Timesiä inspiraatiosta.
HS:n journalistisesta kehityksestä vastaava johtaja Esa Mäkinen kertoo, että miniristikko alkoi aikoinaan kokeilusta. Nyt sillä on muutaman kymmenen tuhannen ihmisen ”kohtuullisen innokas” fanijoukko.
– Ei se ole rehellisyyden nimissä ole ollut ykkösfokuksena aiemmin.
Hesarissa ei oltu Mäkisen mukaan ”hirvittävästi” pohdittu pelien tuotteistamista ennen NYT:n Wordle-innostusta.
Huhtikuussa lehti julkaisi uuden sanapulmapelin Sanalouhoksen, joka on melko lailla täsmälleen NYT:n Spelling Been ja Strandsin yhdistelmä.
– Olisi ollut kerrankin kiva olla viikko [NYT:ia] edellä näissä hommissa, Mäkinen naurahtaa.
Työn alla Sanalouhos oli toki ollut pidempään. Idea oli ohjelmistokehittäjä Mikko Kivistön. Datadeskissä oli todettu yksissä tuumin, että peli on ”helvetin hauska”, vaikka Mäkinen ei kuulemma pärjää siinä lainkaan.
Kivistö ja tuotesuunnittelija Katariina Rahkola suunnittelivat Sanalouhoksen, ja sen julkistuksen yhteydessä HS päätti yhdistää pelinsä isommaksi kokonaisuudeksi. Lisäksi tarjolla on Uutisvisa eli entinen Uutisguru ja sudoku. Miniristikko on vastedes maksumuurissa. Sanalouhoksesta ei ole vielä päätetty, mutta alku näyttää hyvältä. Kirjainsekamelskaa tuijotetaan keskimäärin useita minuutteja, ja uutuus ponnahti heti HS:n suosituimmaksi peliksi.
– Olettaisin, että journalismi on se perusasia, jonka takia ihmiset tulevat meidän tuotteestamme maksamaan, mutta jos sen kanssa voidaan tarjota hyvin synkkaavaa sisältöä, se voi toimia varsin hyvin, Mäkinen sanoo.
Maksumuuriuudistuksessaan myös Ilta-Sanomat lanseerasi vain tilaajille suunnatun miniristikon. Lehden 10 kysymystä -uutisvisan vastauksia ei ole päässyt aikoihin tarkastamaan ilman, että katsoo mainoksen.
New York Timesin Knightin mukaan peleillä on yksi suuri tavoite: saada käyttäjä palaamaan sovellukseen kuukauden jokaisena päivänä. Kyse on siitä, että mediasta tulee rutiini, tavalla tai toisella.
”Olettaisin, että journalismi on se perusasia, jonka takia ihmiset tulevat meidän tuotteestamme maksamaan.”
Suomen Kuvalehden päätoimittaja Matti Kalliokoski on tehnyt saman havainnon. Kuten Hesarissakin ristikko ja piilosana ovat Kalliokosken mukaan harvalle syy Suomen Kuvalehden tilaamiseen, mutta monille syy tilauksen jatkamiseen.
Kalliokosken mukaan SK on lukijoilleen rituaali. Paperilehti kolahtaa tilaajan laatikkoon torstaina tai perjantaina. Viikonlopuksi sille varataan lukurupeama tai pari. Ajanviete, ristikko, piilosana ja tietovisat, ovat osa tätä rutiinia.
Printin ajanvietesivut julkaistaan viikoittain myös digitaalisesti, ja lisäksi verkossa julkaistaan joka päivä sudoku, pikkuristikko ja sanapeli. Pelien määrää on lisätty, ja lukijoille on kuulemma tärkeää, että sudoku on nimenomaan vaikea.
– Siihen liittyy älyllinen palkinto, Kalliokoski sanoo.
Pelien käyttäjäystävällisyyden parantelu on harkinnassa. Silti Kalliokosken mukaan niihin on syntynyt myös verkossa ”tasainen, kasvava virta”.
Hän puhuu ”verkon hajottamasta kokemuksesta”, jota SK:ssa koetetaan korjailla. Lukijat haluavat lehtensä kokonaisuutena, jossa on alku, loppu, juttujen välinen hierarkia ja printtiotsikot. Siksi digikehittäjien vieroksuma näköislehti on niin suosittu.
Samaan kokonaistuotteen ajatteluun sopivat myös pelit. Niissä on paitsi tulevaisuutta, myös historiaa. Kalliokoski painottaa, että Suomen Kuvalehden ajanvietesivua on julkaistu vuodesta 1919.
– Digiin tultaessa lehdet tiivistyivät uutiskaistan ympärille. Nyt ollaan tulossa pikkuisen takaisin kohti paperilehden suuruuden aikaa.
