Tekisipä joku parodiasarjan tästä AI-ajan alkuhypestä, heitti tekoälykehityksestä erittäin hyvin perillä oleva tuttava eräässä keskustelussa.
Jutustelu oli lähtenyt liikkeelle työpaikkailmoituksesta, jossa tekoälyavusteisesta freelance-sisällöntuotannosta luvattiin maksaa ”kilpailukykyinen korvaus”, kolme euroa per artikkeli.
Ajatus siitä, miltä tämä hetki nykyisyydessä tulee myöhemmin näyttämään, on kutkuttava. Jos muistelemme internetin alkuaikoja, hymyilemme ajatukselle kovaa piipittävistä modeemeista, minuuttitolkulla latautuvista nettisivuista ja jokaisen uuden kotisivun löytämisestä syntyneestä riemusta.
Luulenpa, että tulevaisuuden parodialaariin päätyvät ainakin kokeilut tekoälyllä täysin pyörivistä uutiskanavista.
Tottakai tulemme näkemään tekoälyn täysin luomia elokuvia.
Tottakai tulee lisää tekoälyinfluenssereita.
Tottakai tekoälyllä herätetään kuolleista musiikkilegendoja.
Mutta koska journalismi on luottamusbisnestä, ei se tässä asiassa lähde ratsastamaan ensimmäisenä tuntemattomaan maastoon. Tämä voi olla sekä etu että haitta.
”Koska journalismi on luottamusbisnestä, ei se tässä asiassa lähde ratsastamaan ensimmäisenä tuntemattomaan maastoon.”
Missä uutismedia juuri nyt reaalimaailmassa tekoälyn suhteen kulkee, siitä saa hyvän kuvan kahdesta lähteestä.
Ensimmäinen on uutismedia-alan kansainvälisen etujärjestön Wan-Ifran päivittyvä kronologinen linkkilistaus “AI Market Watch”.
Toinen on yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston Tow Center for Digital Journalism -laitoksen selvitys, joka pilkkoo uutistoiminnan arvoketjun tekoälyn osalta neljään palaseen:
1. Havainnointi ja tietolähteet (esimerkiksi tietokantojen hyödyntäminen tai ideoiden pallottelu)
2. Tiedon suodattaminen (esimerkiksi faktantarkistus tai arkistohakujen parantaminen, tai kuten Suomessa TM Tuuma)
3. Tiedon prosessointi ja editointi (esimerkiksi artikkelien editointi, kirjoittaminen, sisällön versiointi eri julkaisukanaviin tai The Messenger -uutismedian kokeilema sisältöjen moniäänisyyden “vinoumahoksautin”)
4. Julkaiseminen ja jakelu (esimerkiksi henkilökohtaistaminen tai dynaamiset eli asiakkaan käyttäytymisen pohjalta mukautuvat maksumuurit)
Oma tuntumani on, että kakkos- ja kolmoskohdista puhutaan paljon, muista ehkä hieman vähemmän.
Media-alan laadukkaimmaksi tekoälytapahtumaksikin kehutussa Nordic AI in Media -konferenssissa kerrottiin hiljattain tuoreimpia esimerkkejä toimitusten AI-assistenteista, tekoälyn ympärille organisoitumisesta ja muun muassa tilaajamäärät tuplanneesta käännöstyökalusta sekä PDF-tiedostojen louhijasta.
Mutta missä on osasto “jotain ihan muuta”?
Olemme toki vasta pitkän matkan alussa. Tunnetun amerikkalaisfuturistin Amy Webbin mielestä uutismedia on käännekohdassa. Siihen vaikuttavat lähitulevaisuudessa erityisesti tekijänoikeuslakien kehittyminen, tilausväsymys, tiedonhakutapojen eriytyminen ikäryhmittäin, tiukentuva eurooppalainen sääntely, sisällön luomisen helpottuminen tekoälyn ansiosta sekä aiempaa useampien ihmisten jääminen varmistetun tiedonsaannin ulkopuolelle maksumuurien yleistymisen takia.
Tiedonhakutapojen eriytyminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että Tiktok on 13–18-vuotiaiden suomalaisnuorten tärkein uutiskanava (toiseksi tärkein iltapäivälehdet netissä), kun taas moni seniori kokee television riittävän uutislähteeksi. Eriytyminen voi kiihtyä myös digin sisällä, kun tekoäly muuttaa hakukoneiden logiikkaa.
Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin johtaja Rasmus Kleis Nielsen puolestaan muistuttaa aiheellisesti, että tekoälyn aikakaudella uutismedian luotettavuudesta ei yksin ole minkäänlaiseksi erottuvuustekijäksi.
Kleis Nielsen pitää ydinkysymyksenä, pystyykö uutismedia tekoälyn avulla voimistamaan erottumista muista, toisaalta “vastustamaan kiusausta tehdä tekoälyn avulla journalismista nykyistä enemmän bulkkitavaraa”.
Yhden veikkauksen tulevasta uskallan tehdä: vuosien päästä naureskellaan ajatukselle, että joskus sisällön yhteyteen piti merkata, miten siinä on käytetty tekoälyä. Eihän nykyäänkään enää kerrota, että lähteenä on käytetty internetiä.
