Sosiaalisen median, erityisesti Tiktokin, nousu johti Iltalehdessä reilu vuosi sitten pohdintaan, kenen ehdoilla videosisältöjä oikeastaan tehdään. 

– Mietimme, mitä järkeä on tehdä videoita Metan kanaviin ja Tiktokiin, joissa ansainta on kohtuullisen sumeaa siinä mielessä, että ne tuovat liikennettä saitillemme tosi vähän, sanoo päätoimittaja Perttu Kauppinen. 

Logiikka käännettiin toimituksessa toisin päin: Viime vuoden maaliskuussa lehti lanseerasi IL-palat eli lyhyet pystyvideot, joita tehdään ensisijaisesti lehden omiin kanaviin mutta hyödynnetään laajasti myös sosiaalisessa mediassa. 

Lehti kasasi neljän hengen tiimin, jota ryhtyi vetämään sosiaalisen median tuottaja Jenni Smith. Kolme muuta toimittajaa rekrytoitiin ulkopuolelta. 

Tavoitteena oli luoda sisältöpalvelu, jossa on mahdollisimman paljon tuttuja elementtejä sosiaalisen median tavoista näyttää sisältöjä käyttäjille. IL-palat toimivat Iltalehden sivustolla kuin Tiktok-videot tai Instagramin tarinat eli klikkaamalla ja pyyhkäisemällä saa saman tien nähtäväkseen uuden videon. Mobiilikäyttäjille IL-palat löytyvät heti sivuston yläreunasta samaan tapaan kuin Instagramissa.

”Palojen pitää olla nopeasti kulutettavissa ja niin, että ihmisille jää olo, että saa niistä jotain uutta irti.”

Lanseeraus on ollut monin tavoin onnistunut. Palojen käyttäjämäärät ovat kasvaneet jatkuvasti, ja tammikuussa 2024 IL-paloja katseli jo 950 000 kävijää viikossa. Keskimäärin lyhytvideoita katsellaan jopa 2,5 miljoonaa kertaa viikossa, ja IL-palat ovat kasvattaneet Iltalehden koko videotuotannon katsojamääriä 30 prosentilla. 

Smithin mukaan videoiden aiheet määrittyvät pitkälti Iltalehden uutisaiheiden mukaan. Paloissa uutisiin yritetään etsiä uudenlaista kulmaa tai kerrontatapaa. 

– Joskus toimii se, että toimittaja itse kertoo aiheesta, joskus taas mennään paikan päälle kysymään ihmisiltä. 

Olennaista on visuaalisuus eli valokuvien ja videoiden käyttö. Uutisten lisäksi IL-paloissa hyödynnetään Smithin mukaan paljon eri osastojen, kuten viihteen ja lifestylen, ajattomia sisältöjä. Tiimillä on myös omia projekteja, joissa videoiden tekemiseen käytetään enemmän aikaa. 

– Lähtökohta on, että palojen pitää olla nopeasti kulutettavissa ja niin, että ihmisille jää olo, että saa niistä jotain uutta irti. 

Videoiden aihepiireistä suosittuja ovat olleet esimerkiksi politiikan ja kotimaan uutiset sekä kevyemmät lifestyle-sisällöt. Myös Ukraina-tilannestudion ja Politiikan puskaradio -podcastin klipit toimivat hyvin lyhytvideoina. 

– Sisältö ratkaisee, ja jos sisältöä on paljon, video voi olla pitkäkin. Mutta kuten ehkä somemaailmassa yleensäkin, minuutti on aika maksimi videon pituus, Smith sanoo. 

IL-paloja julkaistaan noin kymmenen päivässä. Parhaimmillaan yksittäiset palat ovat nousseet myös Iltalehden luetuimpien juttujen listalle.

Kauppisen mukaan Iltalehden saitilla IL-palojen katsojat eivät ole keskimäärin nuorempia kuin muidenkaan sisältöjen yleisöt. Mutta koska samoja sisältöjä julkaistaan myös esimerkiksi Tiktokissa, jossa yleisö on lähtökohtaisesti nuorempaa, Kauppinen arvioi lyhytvideoiden markkinoivan IL:ää erityisen hyvin juuri nuorelle yleisölle. Hänen mukaansa esimerkiksi presidentinvaalien arvotenttien klipit vetivät Tiktokissa parhaimmillaan yli miljoonaa katsojaa. 

Kauppinen pitää selvänä, että Iltalehden kaltaisen yleisömedian on oltava eturintamassa mukana uusien sisältö- ja kerrontamuotojen tuomisessa journalismiin. Samaan aikaan hän tunnistaa myös potentiaalisen ongelman siinä, että media imitoi sosiaalisen median tapaa esittää sisältöjä yleisöille. 

– Perinteisen median arvo on se, että sisällöt ovat luotettavampia, ja sitä kautta saadaan asema ihmisten mediankäytössä. Vaara on, että jos sekoitutaan täysin yleisön ja amatöörien tuottamaan materiaaliin, journalismi ei erotu ja sen arvo putoaa nollaan. 

Koska sosiaalisen median kanavien voima on nykypäivänä hirvittävän iso, media ei voi Kauppisen mielestä jäädä katsomaan sivusta ja huutamaan meemin autokauppiaan tavoin, että koko internet pitäisi räjäyttää. 

Toisaalta Kauppinen näkee myös sisältöjen polarisaatiota, mikä saattaa johtaa siihen, että lyhyen Tiktok-säksätyksen lisäksi myös pitkän proosallisen tekstikerronnan arvo saattaa kasvaa. Eri kerrontatavat eivät siis välttämättä syö toisiaan vaan toimivat erilaisille yleisöille.

”Vaara on, että jos sekoitutaan täysin yleisön ja amatöörien tuottamaan materiaaliin, journalismi ei erotu ja sen arvo putoaa nollaan.”

Lyhyt, pystymuotoinen video ei kuitenkaan Kauppisen arvion mukaan ole ohimenevä trendi, vaan siitä tulee dominoiva mediankäyttötapa esimerkiksi lifestylesisällöissä. 

– On vain hyvä asia, että olemme etupellossa liikkeellä. 

Kauppinen sanoo, että esimerkiksi videosisältöjen personoinnin avulla yleisömäärissä on vielä paljon kasvunvaraa. Samoin tarkoitus on tehdä IL-paloista nykyistä houkuttelevampi myös mainostajille. 

– Ne pitää tuotteistaa ja markkinoida asiakkaille paremmin. Potentiaali on tosi iso. 

Smithin mukaan Iltalehden toimituksessa IL-palat on otettu innostuneesti vastaan ja ydintiimin lisäksi moni muukin toimittaja on innostunut tekemään niitä. Tähän on tietenkin vaikuttanut se, että videotuotanto sinällään on ollut jo pitkään osa lehden arkea ja moni journalisti on tottunut tekemään esimerkiksi livelähetyksiä. 

Myös Smith pitää selvänä, että lyhytvideon suosio jatkaa kasvuaan, kuten vaikkapa Tiktokin suosio osoittaa. 

– En usko, että tämä boosti tulee vähään aikaan lopahtamaan. 

• Näin ryhdyt tekemään lyhytvideoita 
• Tutustu formaattiin. Ennen lyhytvideoiden tekemistä on syytä tuntea lyhyiden pystyvideoiden maailmaa. Sosiaalisen median videoita seuraamalla saa käsityksen esimerkiksi siitä, millaiset tyylit, näkökulmat ja leikkaukset toimivat. 
• Suunnittele hyvin. Lyhytvideon tekeminen on kuin minkä tahansa muun sisällön tekemistä eli ennakkosuunnittelu on tärkeää. Mieti, miten haluttuun lopputulokseen päästään mahdollisimman tiiviisti ja mahdollisuuksien mukaan käsikirjoita välispiikkejä ja muuta sisältöä jo ennakkoon. Samoin on syytä miettiä visuaalista puolta eli esimerkiksi millaisia kuvia videoon halutaan ja millaisia leikkauksia tehdään. 
• Kokeile ennakkoluulottomasti. Vaikka ennakkosuunnittelu on tärkeää, samoin ovat matalan kynnyksen kokeilut. Vain siten voi saada selville, millaiset kerrontatavat yleisöön parhaiten uppoavat. 
• Lähde: Jenni Smith