Tuttavani huomasi taannoin kaivanneensa elämäänsä mediatuotetta, joka siitä puuttui. Tuotteen pitäisi olla äänimuotoinen, kerätä napakasti yhteen päivän tärkeimmät tapahtumat ja kenties tarjota pientä ajattelemisen aihetta. Ulkomailta tällaisia kuulemma löytyi mutta Suomesta vaikeammin.
Sitten hän keksi: radiouutiset! Niitä on saatavilla näppärästi podcasteina, ja ne todella täyttävät kaikki tarpeet, jotka hänellä oli. Aamulla työmatkalla ja illalla lenkkeillessä kuunneltuna ne riittävät informaatioksi: ajattelun aiheen voi sitten koukkia vaikkapa pidemmistä artikkeleista ja analyyseistä sohvalla maatessa.
Tarina kertoo siitä, miten uutismedia tekee tällä vuosikymmenellä täyden kiepin takaisin juurilleen, perinteisten muotojen äärelle. Viimeiset vuodet on puhuttu lähinnä yksittäisistä jutuista ja siitä, miten ne saadaan ”vetämään” verkossa. Tulevaisuudessa puhutaan entistä enemmän siitä, miten luodaan kokonaisuuksia ja palveluja, joihin ihmiset ostajina kiinnittyvät.
Tärkein syy tähän on kulutustottumusten muutos. 2010-luku oli vielä hybridikäytön aikaa: digitaalista uutisnäkymää ja paperilehteä tai televisiota käytettiin päällekkäin. 2020-luvulla aikuisiksi kasvaa entistä enemmän suomalaisia, joilla tällaista rasitetta ei enää ole: käyttö on vain digitaalista. Samalla hybridiajan eläneiden mieltymykset kehittyvät, ja päällekkäisten mediamuotojen maailma jää entistä kauemmas taakse.
”Tulevaisuudessa puhutaan entistä enemmän siitä, miten luodaan kokonaisuuksia ja palveluja, joihin ihmiset ostajina kiinnittyvät.”
Entistä useampi elää media-arkeaan sirpaleisessa jälkilineaarisessa ajassa, jossa tv-uutisten tai sanomalehden etusivun hierarkiaa ei enää ole. On vain syötteitä ja juttuja.
Tämä taas luo uutta kysyntää tuotteille, jotka luovat hierarkiaa. Hybridiajassa uutiskatsaus tuntui aivan vanhanaikeiselta, mutta kun mediankäyttö on kiertänyt täyden kehän, se onkin mediamuotona taas tuore.
Mediatalojen perusratkaisu tähän havaintoon on luoda jonkinlainen podcast. The New York Timesin menestystuote The Daily on kaluttu alan analyyseissä puhki, mutta samankaltaista menestystä ovat nähneet myös Financial Times ja The Economist. Toinen vastaava ratkaisu ovat uutiskirjeet, joiden renessanssi on jatkunut jo useita vuosia.
Kehitys tuskin kuitenkaan jää tähän. Odotettavissa on, että kun entistä suurempi osa maksukykyisistä mediankuluttajista on kokenut vain jälkilineaarisen ajan, heidän käyttöönsä syntyy myös kokonaan uudenlaisia mediatuotteita, joissa hierarkia on päätuote, ei lisäpalvelu.
Asia on näet niin, että nykyiset lehtien ja muiden uutismedioiden verkkopalvelut ovat lopulta hybridiajan tuotteita. Television ohjelmavirta tai sanomalehden sivumäärä, painoaikataulut ja ilmestymispäivät sanelevat yhä paljon sitä, millaisia juttuja medioiden sivuille ilmestyy ja miten verkkopalvelut muotoillaan. Niiltä puuttuu hierarkia, koska se luodaan samassa tuotteessa toisaalla.
Tämä muuttuu. Kun hybridiaika hiipuu, verkkopalvelutkin kiertävät täyden ympyrän: kohti jotakin aivan uutta mutta kuitenkin vähän tutun oloista.
