Sulje

Ari Heinonen

Selkeyttä sosiaaliseen mediaan

Ari Heinonen, dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa

Tuoreen tutkimuksen mukaan useimmat yhdysvaltalaiset journalistit käyttävät jollakin tavalla verkon sosiaalisia median sovelluksia. Joka toinen käyttää Twitteriä, yli 60 prosenttia Facebookia tai LinkedIniä ja melkein kaikki (89 prosenttia) blogeja.

Eri asia on, kuinka hyödyllisesti sosiaalisen median tietovarantoja osataan käyttää hyväksi itse toimitustyössä. Sosiaalinen mediahan on nasevan tuntuisesta termistään huolimatta itse asiassa sumea termi, jonka taakse verhoutuu uuvuttavan laaja vyyhti jos jonkinlaista tiedon ja ”tiedon” virtaa. Eräässä selvityksessään Nielsen-yhtiö arvioi, että pelkästään tuon otoksen kymmenessä maassa olisi tätä nykyä runsaat 300 miljoonaa yksittäistä sosiaalisen median käyttäjää. Ota siinä sitten selvä, mitä lankaa seurata ja ketä keskustelijaa havainnoida.

Apua alkaa kuitenkin olla tarjolla. Yksi varsin lupaavalta tuntuva sovellus on Thoora, joka seuraa sekä valtamedian että sosiaalisen median sisältöjä ja kokoaa niistä temaattisesti järjestetyn näkymän.

Palvelun etusivulla on tarjolla muutama aihekategoria, kuten viihde, politiikka ja urheilu, mutta hakuohjelman avulla voi koostaa itselleen koosteen haluamastaan teemasta.

Itse asiassa Thooran seuranta kattaa blogosfäärin ja twitteröinnin lisäksi myös valtamediaa, mikä tekee siitä varsin kattavan ”uutistutkan”.

Hieman vastaavanlainen sovellus on NowPublicin Scan, joka seuraa toistaiseksi Twitteriä ja YouTubea. Sovellusta testaava Vancouver Sun pystyy tämän palvelun avulla kertomaan lukijoilleen, mitä uutisaiheesta keskustellaan sosiaalisessa mediassa. Lukijalle tarjotaan paitsi keskusteluotsikot myös sosiaalisessa mediassa julkaistuja kuvia ja luonnollisesti linkkejä keskusteluihin ja kuviin.

Tavallisen käyttäjän näkökulmasta Thoora ja Scan eivät ehkä ole niinkään hyödyllisiä kuin hauskoja; onhan se esimerkiksi kiva nähdä Thoorasta, että minua kiinnostavasta uutisaiheesta on parhaillaan verkossa 205 uutisjuttua, tarinaa 24 blogissa ja että aiheesta on twiitattu viimeisen tunnin aikana kahdeksan kertaa. Ja jos sitten haluan, voin ketterästi silmäillä, mitä nuo toiset aiheesta ovat kertoneet.

Toimituksen näkökulmasta tällaiset sosiaalisen median seurantatyökalut sen sijaan alkavat olla jopa välttämättömiä. Ne kertovat, mitä muut tiedotusvälineet uutisesta tietävät, mutta ennen kaikkea ne opastavat mahdollisten uusien tietojyvästen ja mahdollisten lähteiden äärelle sosiaalisessa mediassa.

Suomessakin on havaittu, että uutisista viriävien keskustelujen seuraaminen yksin kappalein sosiaalisessa mediassa on silkkaa umpimähkää. Edes jollain tavalla systemaattiseen seurantaan kykenevät työkalut auttavat pysymään kärryillä päivän puheista valtamedian ulkopuolella.

> Thooran etusivu

> NowPublicin Scan Vancouver Sunin urheilusivulla

> Tutkimus yhdysvaltalaisten toimittajien suhteesta sosiaaliseen mediaan Cisionin sivulla

> Nielsenin lukuja sosiaalisesta mediasta


Nieman Journalism Labin
johtaja Johsua Benton ottaa blogissaan viileästi kantaa iPadiin. Hänen mukaansa laite epäilemättä vaikuttaa viestinnän käyttötapoihin, mutta se ei tarjoa vastausta sisältöjen maksullisuuteen tai maksuttomuuteen.

Benton arvelee, että iPadista kyllä tulee suosittu, jopa suositumpi kuin sitä edeltäneistä sähköisistä lukulaitteista. Laitteen etu on, että lukemisen lisäksi sitä voi käyttää moneen muuhun pelaamisesta työntekoon.

Sen sijaan Benton katsoo, ettei tämäkään laite saa ihmisiä maksamaan uutissisällöistä. iPad ei itse asiassa tuo muassaan mitään sellaista, mitä ei olisi ollut olemassa jo jonkin aikaa iPhonen aikakaudella.

Ero on vain siinä, että uusi laite on suurempi ja siksi lukeminen on helpompaa sen näytöltä. Se ei Bentonin mielestä ole riittävä peruste maksullisuuden läpimurrolle.

> iPadin suhteellistamista Nieman Journalism Labin blogissa


Boston Globen
verkkolehti boston.com tekee katukuopasta lukijoiden osallistumista lisäävän ilmiön. Your Town -kaupunginosasivustolla on karttapohjainen sovellus, jonka avulla lukijat voivat kertoa oman kulmakuntansa rikkinäisistä katuvaloista, katujen kuopista ja muista arkisista murheista.

Asiat ovat uutisarvoltaan toimitukselle olemattomia, mutta asukkaille tärkeitä – siispä lehden on fiksua antaa tällaiselle kansalaisjulkisuudelle foorumi omalla sivustollaan.

Palvelu on yksinkertainen: Googlen karttapohjaan voi merkitä juuri sen kadunkulman, jossa lyhty on pimeänä. Ilmoitusruudussa voi kertoa asiasta sanoin sekä kuvin. Lukija voi myös ilmoittaa kannattavansa jo ilmoitetun pulman korjaamista. Pikku hiljaa lehden sivuille kertyy kaupunginosittainen visuaalinen tietokanta asukkaita kiusaavista asioista.

Sovelluksen on tehnyt See ClickFix -yhtiö. Se on tehnyt yhteistyötä myös muiden mediatalojen kuten Miami Heraldin ja San Francisco Chroniclen kanssa.

>  Boston.comin ”katukuoppapalvelu” lehden Your Town -osiossa


New York Times
puolestaan on ryhtynyt kohtelemaan omien paikallissivujensa lukijoita ihan oikeasti potentiaalisina reporttereina.

”The Locals” -paikallissivuilla on virtuaalinen uutisdeski, jossa lukijoille sekä annetaan uutisointitehtäviä että he voivat patistaa toimittajia uutisointikeikoille. ”Laita meidät töihin” -osio pyytää yksinkertaisesti lähettämään uutisvinkin toimitukselle. Samalla voi kertoa, josko itse olisi halukas tekemään aiheesta jutun.

Sen sijaan ”Ole journalisti” -osiossa on kyse ihan oikeista uutiskeikoista. Esimerkiksi Fort Greene -paikallissivulla etsittiin helmikuun alussa lukijaa raportoimaan osavaltion edustajiston jäsenen paikallisesta puhetilaisuudesta.

Halukas reportteri sai sivulta tarkemmat tiedot tilaisuudesta ja lisäksi perusohjeita niin muistiinpanojen tekemisestä kuin jutun koostamisestakin. Juttupalkkioita ei makseta, mutta vastineeksi luvataan muun muassa hyvää mieltä oman yhteisön kehittämisestä.

> NY Timesin paikallissivujen Virtual Assignment Desk

Kommentit