Puhelinmyyntiin tulee ensi vuoden alussa pakollinen kirjallinen jälkivahvistus. Se leikkaa siivun uutis- ja aikakausmedian tilausmyynnistä. Lainsäätäjien tarkoitus on ollut puuttua huijaustapauksiin, joissa esimerkiksi vanhuksia on saatu ostamaan remontteja ylihintaan. Mediatalojen myynnissä ongelmia on kuitenkin raportoitu marginaalisesti suhteessa puhelujen määrään.
Puhelinmyynnin sääntely on oikeusministeriön alla.
Valtio-omisteinen Posti taas ajaa lehtiä ahdinkoon hinnankorotuksillaan. Ne osuvat kipeästi paikallislehtiin, joista osalla ilmestyminen on vaakalaudalla. Ongelma on, että valtio suhtautuu Postiin kuin mihin tahansa yritykseen, jota ruuvata ja jolta odottaa osinkotuottoja. Monissa muissa Euroopan maissa ymmärretään postiyhtiön kriittinen rooli kansalaisten ja lehdistön näkökulmasta, ja rahavirta kulkee toiseen suuntaan.
Postin omistajaohjaus on valtioneuvoston kanslian asia.
Toisaalla valtionhallinnossa, liikenne- ja viestintäministeriössä, on sen sijaan teetetty viime vuosina huolella valmisteltuja raportteja erilaisista tukimalleista suomalaiselle uutismedialle ja pohdittu keinoja välttää uutiserämaiden syntymistä. Pysyvät tuet ovat kuitenkin jääneet toteutumatta.
”Vaikutelma on, että mediaa säädellään välillä jopa vahingossa, jonkin muun sivutuotteena.”
Medialiitto ja Journalistiliitto ovat viime aikoina alkaneet puhua mediapolitiikasta, tai pikemmin sen puutteesta. Asioita vain tapahtuu, eikä oikein kukaan hallinnossa katso kokonaiskuvaa median näkökulmasta. Vaikutelma on, että mediaa säädellään välillä jopa vahingossa, jonkin muun sivutuotteena.
Mediaa koskevia asioita päätetään ainakin kuuden eri ministeriön alla. Ei ehkä ihme, että hallitusohjelman kirjaus median toimintaedellytysten vahvistamisesta on jäämässä kuolleeksi kirjaimeksi.
Tässäkin Suomi eroaa muista Pohjoismaista. Monissa niistä mediapolitiikkaa koordinoidaan kulttuuriministeriön alla. Esimerkiksi Tanskassa laaditaan neljän vuoden välein mediasopimus, jossa päätetään toimenpiteistä.
Siis tehdään kulttuuri- ja demokratiapolitiikkaa.
Ongelma ei toki ole vain koordinoinnin puute. Herää epäilys, eikö Suomessa nähdä uutismedian merkitystä.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan Viron hallitus laati lisäbudjettiesityksen heijastelemaan muuttunutta turvallisuustilannetta. Rahaa irtosi totta kai esimerkiksi puolustukseen, mutta myös media sai osansa. Sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisävero alennettiin yhdeksästä viiteen prosenttiin.
