Ilkka-Pohjalaisen urheilutoimituksen tiiminvetäjä Minna Kallasvuo kertoo pohtineensa, että jättäisi Qatarin jalkapallon MM-kisat seuraamatta.
– Tunnen itseni hyvin. Voin jeesustella kaksi viikkoa ja lohkovaiheen, mutta viimeistään puolivälierissä on maaninen pakko katsoa kisoja.
Marraskuussa alkavia kisoja on kritisoitu siirtotyöläisten kuolemista ja työoloista, ympäristövaikutuksista ja siitä, kuinka kisat ylipäätään annettiin Qatarille. Taustalta on paljastunut laajamittaista korruptiota.
Ongelmat ovat ajaneet suomalaiset urheilutoimitukset pohtimaan, miten ne tulisi huomioida uutisoinnissa.
Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla toimiva maakuntalehti Ilkka-Pohjalainen seuraa kisat pääosin STT:n juttujen voimin. Lisäksi se tilaa toimituksen ulkopuoliselta, Qatarissa kisoja seuraavalta vaasalaiselta jalkapalloasiantuntijalta blogitekstejä.
– On helppo poseerata ja sanoa, että meidän toimituksemme ei lähde, koska maa on kamala. Totuus on monessa mediatalossa kuitenkin se, että reissu on kallis ja kaikki ovat taloudellisesti ahtaalla, Kallasvuo sanoo.
Vain harva suomalaistoimittaja lähtee Qatariin. Esimerkiksi Yle näyttää MM-kisat, muttei lähetä paikan päälle yhtään urheilutoimittajaa vaan ulkomaantoimittajan raportoimaan ihmisoikeusnäkökulmasta. Ylen urheilutoimituksen esihenkilö Joose Palonen arvioi Ylen Uutispodcastissa ratkaisua poikkeukselliseksi, sillä moni muu toimitus maailmalta lähettää paikalle esimerkiksi selostajia.
Myös STT raportoi kisat Suomesta käsin. Päätöstä perustellaan muun muassa resursseilla ja sillä, että Suomen maajoukkue ei osallistu Qatarin turnaukseen.
”Muutaman vuoden aikana on tapahtunut iso muutos. Ihmiset eivät enää hoe, että älä sekoita urheilua ja politiikkaa.”
Kallasvuon mukaan keskustelut urheilun yhteiskunnallisesta puolesta ovat lisääntyneet toimituksissa. Hän nostaa esille vuoden 2008 Pekingin olympialaiset, joissa oli itse paikalla toimittajana.
– En muista, että ammattikunnassa olisi silloin keskusteltu tällä tavalla siitä, voimmeko mennä paikalle. Tilanne on nyt toki erilainen ja ihan eri asiat ovat tapetilla, mutta olihan Kiinassakin tapahtunut ties mitä vuoteen 2008 mennessä.
Yhteiskunnallisuuden trendi on näkynyt myös Ilkka-Pohjalaisen omassa urheilujournalismissa. Esimerkiksi kun jalkapalloilija Riku Riski kieltäytyi vuonna 2019 eettisistä syistä osallistumasta Huuhkajien harjoitusleirille Qatariin, lehti teki laajan jutun, jossa se kysyi neljältä pohjalaiselta urheilijalta, mikä eettinen epäkohta olisi heille kynnyskysymys, jonka vuoksi he olisivat valmiita tekemään myös urheiluun liittyviä ratkaisuja.
Ilta-Sanomien urheilutoimittaja Saku-Pekka Sundelin on erikoistunut työssään urheilujournalismin yhteiskunnallisiin näkökulmiin.
Kun Sundelin tuli alalle 2000-luvun alussa, niistä kirjoitettiin “hirveän vähän”. Epäkohtien tarkastelun jälkeen hän kertoo saaneensa syytöksiä “irtopisteiden keräämisestä”. Nykyään tilanne on toinen.
– Muutaman vuoden aikana on tapahtunut iso muutos. Ihmiset eivät enää hoe, että älä sekoita urheilua ja politiikkaa.
Otteluraporttien aika alkaa hänen mukaansa olla ohi valtakunnallisessa mediassa. Ilta-Sanomien urheilutoimituksessa tehdään koko ajan enemmän yhteiskunnallisia artikkeleita, Sundelin arvioi – vaikka huomauttaakin, että yleisön täytyy myös lukea niitä, jotta niiden tekemistä voidaan jatkaa.
Sundelin harmittelee, että hänen talousosaamisensa ei riitä itsenäiseen tutkivan journalismin tekemiseen urheiluseurojen taloudesta.
– Urheilun sisällä on paljon asioita, joita meidän pitäisi selvittää enemmän. Tasa-arvokysymyksiä, rakenteita ja muita.
MM-kisojen sivuuttaminen kokonaan voisi kuitenkin hänen mielestään lipsahtaa toimituksen oman markkinointikampanjan puolelle.
– Näkisin vähän naiivina, jos maailman suurinta urheilutapahtumaa boikotoisi kokonaan, Sundelin sanoo.
”Urheilun sisältäkin uskalletaan ja halutaan puhua enemmän epäkohdista kuin aikaisemmin.”
1980-luvulla urheilutoimittajana aloittanut Minna Kallasvuo arvioi, että urheilujournalismi oli ennen saavutusperusteista: uutisoitiin heistä, jotka pärjäävät. Nyt esillä ovat yhä enemmän henkilöt ja ilmiöt – vaikka otteluraportitkin ovat hänen mukaansa yllättävän tärkeitä maakuntalehden lukijoille.
Ilkka-Pohjalaisen urheilutoimittajat ovat motivoituneita tekemään tutkivaa journalismia, vaikka resurssien takia sitä voidaan tehdä vain vähän, Kallasvuo kertoo.
– Urheilun eettiset kysymykset kiinnostavat paljon lukijoita, Kallasvuo sanoo.
– Urheilun sisältäkin uskalletaan ja halutaan puhua enemmän epäkohdista kuin aikaisemmin.
GALLUP
Miten urheilujournalismi muuttuu?
Teemu Määttä
Kainuun Sanomien urheilutoimituksen esihenkilö
”Urheilujournalismi on muuttunut viime vuosina kauttaaltaan parempaan suuntaan. Painotus on muuttunut urheilusta kohti journalismia. Kun sivutilamme ovat pienentyneet, meidän on ollut pakko tehdä valintoja, ja se on ohjannut tekemistä yhä voimakkaampaan paikallisuuteen. Välillä meillä urheilutoimitusten entisillä urheilijoilla on tapana näyttää lukijoille, että ymmärrämme vaikkapa pelien pieniä yksityiskohtia. Meidän pitää kuitenkin tehdä yhä enemmän journalismia, josta kiinnostuvat muutkin kuin urheilusta lähtökohtaisesti kiinnostuneet.”
Panu Tuunala
STT:n urheilun toimituspäällikkö
”Urheilujournalismissa pääpaino oli ennen suoritusten raportoinnissa ja selostuksessa. Sen painoarvo pienenee jatkuvasti. Meidän pitää tuottaa lisäarvoa seuraamalla lajeja ja niiden ympärillä käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Raportoivasta urheilujournalismista vapautuvaa resurssia voidaan siirtää taustoittavampien juttujen tekemiseen. Teimme esimerkiksi vastikään jutun translain vaikutuksesta urheiluun. Jos ajatellaan Qatarin MM-kisoja, ihmisoikeuksiin pureutuvan jutun tekeminen syö paljon enemmän resursseja kuin ottelujuttu.”
