Jos paperilehtien julkaiseminen lopetettaisiin kertarytinällä nyt ja mediat siirtyisivät pelkästään digitaaliseen julkaisemiseen, mitä se tarkoittaisi?

Kysymys on spekulatiivinen, mutta tulee väistämättä mieleen printtijakelun jatkuvasti kallistuessa ja hankaloituessa.

Medialiiton ekonomisti Olli-Pekka Paasivirta teki Suomen Lehdistön pyynnöstä skenaariosta laskelman keskimääräisen päivälehden taloudellisilla tunnusluvuilla. Luvut perustuvat lehtien tämänhetkiseen meno- ja tulorakenteeseen sekä keskimääräisiin tilaushintoihin ja tilausten jakautumiseen printti-, yhdistelmä- ja digitilauksiin.

Paasivirran laskelmassa paperisen lehden tekeminen lopetetaan kokonaan, jolloin myös siihen liittyvät kulut poistuvat. Laskelmassa ei oteta huomioon lehtien kannattavuutta vaan selvyyden vuoksi oletetaan, että lehden kulut täsmäävät menojen kanssa. Lisäksi oletetaan, että kaikki nykyiset tilaajat siirtyvät pelkän digituotteen tilaajiksi tai jatkavat digitilaajina. Mainostuloista jäljelle jäävät vain digitaaliset mainostulot.

Nykyisillä hinnoilla ja kulurakenteella keskimääräinen lehti tekisi noin 4,5 miljoonan euron liikevaihdolla tappiota yli 1,2 miljoonaa euroa vuodessa. Nollatulokseen pääsisi esimerkiksi nostamalla nykyisiä digitilausten hintoja 30 prosenttia edelleen olettaen, että kaikki tilaajat suostuisivat maksamaan korkeampaa hintaa.

Paasivirta sanoo, että digiliiketoiminnassakin kiinteät kulut ovat suuret, mutta lisälevikin kulu on pieni. Toisin sanoen digitaalista tuotetta on edullista monistaa ja jakaa uusille tilaajille, toisin kuin paperista lehteä. Juuri tähän perustuu volyymiedun merkitys ja winner takes it all -ilmiö digitaalisessa liiketoiminnassa.

Esimerkiksi kun Sanoma osti Alma Medialta maakunta- ja paikallismediaa, yhtenä perusteena oli juuri potentiaalisen digitaalisen tilauskannan kasvattaminen elinvoimaisilla alueilla.

– Digiin siirtyminen on helpompaa niille, jotka pystyvät pitämään levikkinsä tosi isona, Paasivirta tiivistää.

Kaleva Median toimitusjohtaja Juha Laakkonen sanoo laskelman vastaavan Kalevassa hahmoteltuja visioita tulevaisuudesta.

Kiistämätön fakta on, että digitaalinen kannattavuus on tavoitettavissa pienemmillä investoinneilla kuin printissä. Mutta kuinka paljon kannattavampi yksittäinen digitilaus on suhteessa printtitilaukseen? Näkemykset vaihtelevat.

Esimerkiksi Loviisan Sanomien entinen pitkäaikainen päätoimittaja Arto Henriksson on esittänyt, että digitaalisen tilauksen kate voi olla jopa kymmenkertainen printtitilaukseen nähden.

Laakkonen sanoo Kalevassa käytetyn takavuosina vertausta, jonka mukaan 400 euron printtitilaus vastaisi kannattavuudeltaan 100 euron digitilausta.

– Mutta aika kevyellä teknologiaratkaisulla siinä olisi lähdetty digitaaliseen kilpailuun.

Liiketoimintamallien eroja voi kuitenkin havainnollistaa niin, että kun painotalo saattoi maksaa 50 miljoonaa, nykyään teknologia-alusta, jolla journalismia voidaan julkaista, maksaa ehkä kymmenesosan siitä. Kyse on tietenkin myös mediayhtiön koosta. Mitä enemmän volyymia, sitä vähemmän digikehittäminen maksaa suhteessa yksikköä kohden. Tästä syystä Laakkonen näkee konsolidaatio- eli keskittymiskehityksen suomalaisessa mediassa edelleen jatkuvan.

Hän muistuttaa, että mainoksetkaan eivät automaattisesti siirry saman lehden printistä digikanaviin vaan kiihtyvällä tahdilla globaalien jättiyritysten alustoille.

Lehtien liikevaihtoja supistaa muun ohella se, että kalliimpia printtitilauksia vaihtuu edullisempiin digitilauksiin. Jotta mediayhtiöt voisivat kasvattaa liiketoimintaansa, niiden on kehitettävä myös journalismin ulkopuolisia liiketoimintoja, Laakkonen sanoo.

Tulevaan kehitykseen vaikuttaa Laakkosen mukaan merkittävästi se, miten media-ala itse arvottaa digitaalisuutta.

”Olen hyvin optimistinen, koska journalismilla on merkittävä arvo demokratian ja suomalaisen yhteiskunnan kannalta.”

– Olisi toivottavaa, että digin arvo nähtäisiin merkittävästi suurempana kuin se tänään mediakentässä nähdään, Laakkonen sanoo.

Hän näkee, että digitaalisia tilauksia myös paketoidaan ja segmentoidaan tulevaisuudessa aiempaa tarkemmin. Samalla digitaalinen tilaaminen voi muuttua nykyistä dynaamisemmaksi eli erilaiset kohderyhmät voivat maksaa tilauksistaan erilaisia hintoja.

– Miksi esimerkiksi näköislehti ja muu digi ovat samassa tilauksessa. Miksi ne eivät voisi olla kaksi eri tuotetta? Laakkonen pohtii.

– Ja esimerkiksi opiskelijat kaipaavat tietyntyyppisiä sisältöjä ennemmin kuin kaikkea sisältöä.

Viimeisimmässä päivälehtien kustannuskyselyssä paino- ja jakelukulujen osuus lehtien menoista pienentyi selvästi. Syynä on se, että moni lehti on lopettanut kalliiden sunnuntaiprinttilehtien tekemisen.

Laakkosen mukaan Kalevan sunnuntainumeron lopettaminen pudotti yhtiön kuluja merkittävästi mutta ei aiheuttanut juurikaan tilausten peruutuksia.

– Jälkeenpäin tarkasteltuna se oli taloudellisesti hyvä toimenpide. Harmittaa printtilukijoiden puolesta, mutta merkittävä osa on jo digitilaajia.

Laakkosen mukaan Kaleva Mediassa pelkän digituotteen tilaajia on jo yli 40 prosenttia kaikista tilaajista. ­Lopuista 60 prosentistakin suurin osa on hybriditilaajia, joista reilusti yli puolet on aktivoinut digitilauksensa.

On kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että Kalevan kokoinen media kykenisi pyörittämään nykyisen kokoisia toimituksia pelkillä digituloilla. Silti Laakkonen on toiveikas ja uskoo siihen, että asiat saadaan kyllä ratkaistua ja mediayhtiöt voivat olla erittäinkin kannattavia tulevaisuudessa – jopa yhtä kannattavia kuin printtilehden kultavuosina.

– Olen hyvin optimistinen, koska journalismilla on merkittävä arvo demokratian ja suomalaisen yhteiskunnan kannalta.

Karjalaisen toimituspäällikkö Jyrki Utriainen on ollut etujoukoissa uudistamassa lehden organisaatiota vastaamaan digiajan vaatimuksia.

Hän kertoo erään havahtumisen paikan tulleen pari vuotta sitten, kun paperin hinta oli huipussaan Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Tuolloin printtilehden jakelun ja painamisen kustannus nousi hetkellisesti jopa 80 prosenttiin suhteutettuna tilaustuloihin.

– Sehän oli suorastaan tyrmäysisku. Sittemmin suhde on tullut alaspäin, mutta jokainen ymmärtää, ettei bisnes voi pyöriä noin, Utriainen sanoo.

Yhtiö on mukana Googlen Table Stakes -ohjelmassa, jonka puitteissa Karjalainen tavoittelee digitaalisten tulojen kasvua niin, että ne kattaisivat jo tänä vuonna toimituksen palkat lisineen. Tavoite on rohkaiseva, vaikka siinä ei otetakaan huomioon palkkojen sivukuluja. Vaisuhkosta alkuvuodesta huolimatta Utriainen uskoo, että tavoitteeseen päästään.

”Siihen on matkaa, että tämä koko porukka työllistyisi. Se ei tapahdu ihan lähivuosina.”

Kysyttäessä Utriainen povaa, että kolmessa vuodessa Karjalainen pystyy hankkimaan digistä niin paljon tuloja, että pystyisi pyörittämään suunnilleen nykyisenkaltaista journalistista organisaatiota ilman printtituloja.

– Myönnän olevani optimistinen ihminen. Samaan hengenvetoon sanon, että meidän pitää tähän tavoitteeseen päästäksemme onnistua todella monella rintamalla.

Esimerkiksi digitaalisten tilausten hintojen on oltava riittävällä tasolla. Karjalainen onkin pyrkinyt välttämään pitkäaikaisia alennushintaisia kampanjoita.

Toisaalta on kyettävä säilyttämään mahdollisimman paljon hyväkatteista mediamyyntiä, joka printissä on ­rajussa laskusuunnassa. Utriainen ajattelee, että printin prosesseja on edelleen hiottava niin tehokkaiksi kuin mahdollista ja raivattava sitä kautta resursseja tai säästöjä, jotka auttavat panostamaan digitekemiseen.

Digipuolella uutismedian pitäisi kyetä ottamaan Utriaisen mielestä enemmän mallia digijäteistä, jotka onnistuvat markkinoinnin personoinnissa sanomalehtiä paremmin. Lehtien pitäisi kyetä luomaan odotuksia ja markkinoimaan tulevia sisältöjään samaan tapaan kuin vaikka Netflix suosittelee tulevia sarjoja ja elokuvia tilaajilleen.

– Meillä ei pitäisi olla digipuolen toiminnassa minkäänlaisia kynnyksiä, koska ihmiset ovat tottuneet maailmanlaajuisin palveluihin. Kierroksia sillä puolella pitää edelleen lisätä.

Paikallislehdissä digisiirtymän tilannetta katsotaan hieman eri vinkkelistä.

Itsenäisen Kangasalan Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtaja Heli Keskinen sanoo lehden lähteneen digimuutoksen jälkijunassa viitisen vuotta sitten. Tulokset ovat kuitenkin olleet rohkaisevia.

Digitulojen osuus lähenee 20 prosenttia ja kasvaa jatkuvasti. Esimerkiksi näköislehden suosio on suurta, mikä helpottaa myös mainosmyyntiä omiin kanaviin.

Entä milloin digitulot riittäisivät kattamaan edes lähelle nykyisenkaltaisen ja -kokoisen journalistisen tekemisen?

– Tämä on tosi vaikea kysymys. Meillä on tällä hetkellä lehdessä töissä 10 ihmistä ja lisäksi iso määrä avustajia. Siihen on matkaa, että tämä koko porukka työllistyisi. Se ei tapahdu ihan lähivuosina.

Myös Keskinen puhuu digin arvonmäärityksestä. Hän sanoo lehden alusta asti pyrkineen myös digitilauksissa kestäviin hintoihin eikä ole houkutellut tilaajia ilmaisilla kampanjoilla. Tällä hetkellä vuoden digitaalinen tilaus maksaa 79 euroa ja määräaikainen printittilaus 125 euroa.

Koska Kangasalan Sanomat ei kuulu isompaan konserniin, sen on kyettävä kehittämään digiä itsenäisesti ja pienillä resursseilla. Se tarkoittaa, että on rajattava tarkasti, mitä tehdään ja mitä ei. Keskisen linja on, että sisällöt ratkaisevat.

– Ennen kaikkea kyse on siitä, ­mihin ihmiset laittavat rahansa ja ­aikansa. Me kilpailemme siinä, että saamme pidettyä uutisia ja ­journalismia merkittävänä.

Digitaalisuus on Keskisen arvion mukaan esimerkiksi lisännyt uutisten moniäänisyyttä, kun jatkojuttuja ja mielipiteitä on mahdollista julkaista nopeasti verkossa. Nyt yhtiössä pohditaan oman räätälöidyn tekoälyn kehittämistä palvelemaan paikallisia lukijoita. Se voisi Keskisen mukaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että digitilaaja kykenisi tulevaisuudessa tekoälyn kanssa keskustelemalla syventämään ymmärrystään lukemastaan uutisesta. Tekoäly voisi sille syötetyistä aineistosta nostaa lukijalle aikaisempia juttuja samasta aiheesta tai siihen liittyviä päätöksiä.

Kaiken tekemisen tavoitteena on saada lukijat ja tilaajat pysymään Kangasalan Sanomien omissa kanavissa.

– Kaikkein suurin tehtävämme on tehdä sentyyppistä sisältöä, jonka ihmiset kokevat merkitykselliseksi ja haluavat siitä maksaa.