Toimittajan työssä merkityksellisyyden tunteet, työn imu ja ammatillinen kutsumus ovat niin voimakkaita ajureita, että ne voivat peittää alleen työuupumuksen ensioireet. On tyypillistä, että toimittaja huomaa jaksamisongelmat helpommin kollegassaan kuin itsessään. Uupumuksen kehittymiseen kannattaa puuttua ajoissa ennen työhyvinvoinnin ja tuloksen heikkenemistä.
Digisiirtymä on lisännyt toimittajien kiirettä. Kiire ei kuitenkaan vain kasvata kuormittavuutta, vaan moni kokee sen kannustavana tekijänä. Liian pitkään jatkuessaan kiireen vaikutus voi vaihtua lamauttavaksi.
- FAKTA
- Tutkija: Jussi Salmela
- Tutkimus: Maisterintutkielma Tunnistaako toimittaja uupumuksen? Tutkimus nykypäivän toimittajille työuupumusta aiheuttavista tekijöistä on julkaistu Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitoksella journalistiikan tutkinto-ohjelmassa.
Tiedot käyvät ilmi Helsingin Sanomien toimittajan Jussi Salmelan journalistiikan gradututkimuksesta, jossa analysoidaan 30:n lehti-, radio- ja tv-toimittajan sekä esihenkilön haastattelua. Tutkimus on osa Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamaa Media Work 2030 -tutkimushanketta ja siinä hyödynnetään myös kyselyä, johon vastasi noin tuhat työssä olevaa Journalistiliiton jäsentä.
Työuupumuksen merkkejä ovat työntekoa haittaava ja työstä palautumisen estävä väsymys, kyynistymisen tunteet sekä kokemus, ettei kykene vaikuttamaan omaan työhönsä tai saa töistä mitään. Uupumus heikentää ammatillista itsetuntoa: oma aikaansaaminen tuntuu huonommalta aiempaan ja muiden suorituksiin verrattuna. Tämä johtaa helposti negatiiviseen kierteeseen: vakava uupumus heikentää työn laatua ja määrää, altistaa sairauksille ja voi johtaa työkyvyttömyyteen.
”En usko journalistisen työn intensiivisyyden vähenemiseen.”
Työmäärä ei yksin vaikuta uupumiseen. Siihen vaikuttavat myös oman pystyvyyden kokemus, työyhteisön kannustavuus sekä se, miten työntekijä pystyy rajaamaan työnsä ajallisesti ja ajatuksellisesti. Riskiä kasvattavat huono johtaminen, töiden epätasainen jakautuminen ja epävarmuus tulevaisuudesta.
Uupumusta ehkäiseviä tekijöitä ovat työn antamat merkityksellisyyden, innostuneisuuden, inspiraation, ylpeyden ja haasteen tunteet. Lähes kaikki haastatellut puhuivat ammatillisen kutsumuksen ja sisäisen motivaation merkityksestä. Työstä nauttiminen on voimakkaampaa niillä, joilla on mahdollisuus toteuttaa myös omia juttuideoitaan ja itselleen tärkeitä hankkeita.
Tutkimukseen haastatellut toimittajat eivät tuoneet ilmi, että työnantajat huolehtisivat yleisesti työmäärästä ja tekijöiden jaksamisesta ennen ongelmien puhkeamista. Toimituksissa keskitytään sisältöjen johtamiseen.
Toisaalta moni tutkimukseen haastateltu kokee, että työhyvinvoinnin ongelmia tunnistetaan toimituksissa aiempaa paremmin ja niihin kiinnitetään huomiota.
Kyselyyn vastanneista tuhannesta toimittajasta 86 prosenttia kokee digitalisaation lisänneen työn määrää ja 81 prosenttia arvioi sen vaikeuttaneen työhön keskittymistä. Kolme neljästä kokee, että digitalisaatio on hälventänyt työn ja vapaa-ajan rajaa, mikä heikentää palautumista.
Kysymys siitä, oliko ennen paremmin, jakaa mielipiteet: 44 prosenttia kokee asioiden menneen digitalisaation myötä parempaan ja 38 prosenttia huonompaan suuntaan.
Toimittajien kutsumuksesta kertoo se, että vain kolmannes (31%) kyselyyn vastanneista haluaisi vaihtaa alaa, jos se olisi mahdollista samalla palkalla. Vakava uupuminen kasvattaa tätä halua.
Tutkimuksen mukaan toimittajat tunnistavat työuupumuksen oireet helpommin kollegoissaan kuin itsessään. Helsingin Sanomien resurssi- ja vuorosuunnittelija Pinja Päivänen, oletko huomannut tätä ilmiötä?
– Yksinäisen sankaritoimittajan eetos elää edelleen. Työn merkityksellisyys aiheuttaa sen, että tehdään paljon ylitöitä ja uutistilanteen ollessa päällä jätetään esimerkiksi syömättä. Moni kokee, että ei halua kuormittaa esihenkilöään omilla jaksamisongelmillaan vaan mieluummin puree hammasta ja painaa töitä niin hyvin kuin pystyy.
- FAKTA
- Tekijä: Pinja Päivänen
- Kokemus: Työskennellyt Helsingin Sanomien resurssi- ja vuorosuunnittelijana vuodesta 2021. Aiemmin hän on työskennellyt Helsingin Sanomien kolumnistina ja Sport-lehden tuottajana. Päivänen opiskelee journalistiikkaa ja kauppatieteitä Jyväskylän yliopistossa.
Osa tutkimukseen haastatelluista kokee, että toimituksissa pidetään kiirepuhetta yllä myös, kun kiirettä ei ole. Pitäisikö toimitustyössä alkaa korostaa löysien hetkien merkitystä?
– Mielestäni kiireen korostaminen liittyy laajemmin yhteiskunnan muutokseen, ei vain toimitustyöhön. Vallalla on harha, että joka hetki pitäisi olla tuottava. Journalistinen työ on luovaa ja luovuudesta tiedetään tutkimustenkin perusteella, että se vaatii aikaa ja paineettomia hetkiä.
Miten jaksamiseen liittyvät tekijät pitäisi mielestäsi ottaa huomioon johtamisessa?
– On tärkeää johtaa sisältöjen ja prosessien lisäksi myös ihmisiä ja luoda avointa ilmapiiriä. Iso osa työhyvinvoinnin johtamisesta tapahtuu työntekijän ja lähijohtajan välisessä vuorovaikutuksessa.
– Suhteen lähijohtajaan pitäisi olla mahdollisimman välitön ja luottamuksellinen. Lähijohtajan tulee kannustaa kertomaan matalalla kynnyksellä jaksamisongelmista ja töiden liiasta kasaantumisesta.
Uskalletaanko toimituksissa puhua riittävän avoimesti uupumisesta?
– Jaksamisongelmat ovat niin yleisiä, että mielestäni niihin osataan suhtautua yleensä ymmärtävästi. Kun ihminen tekee työnsä hyvin, niistä kertominen ei vaikuta esimerkiksi määräaikaisten töiden jatkumiseen.
Mihin suuntaan uskot toimitusten työkulttuurin kehittyvän työn kuormittavuuden näkökulmasta?
– En usko journalistisen työn intensiivisyyden vähenemiseen. Aistin kuitenkin signaaleita siitä, että työssäjaksamiseen liittyvien kysymysten tärkeyteen on toimituksissa havahduttu ja niitä mietitään.
– Uskon, että nyt etsitään aktiivisesti keinoja, joilla ihmisten jaksamista ja innostusta pystytään pitämään yllä. Lähivuosina varmaan kokeillaan erilaisia tapoja työhyvinvoinnin kasvattamiseen. Joskus pienilläkin työtapojen muutoksilla voi olla merkittävä vaikutus työhyvinvointiin.
