Jäsenkirja, ehdokkuus vaaleissa, tiukat kytkökset politiikkaan ja Facebook-kannanotot siirtävät politiikan toimittajan muihin tehtäviin.
– Etenkään politiikan toimittajalla ei voi olla jäsenkirjaa tai liian tiukkoja henkilökohtaisia kytköksiä politiikkaan. Toimittajat saavat periaatteessa sympata ketä symppaavat, mutta kuuluu ammattitaitoon, ettei se näy jutuissa, Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari huomauttaa.
Junkkarin, syyskuussa Savon Sanomien yhteiskuntatoimituksen esimiehenä aloittaneen Matti Pietiläisen ja STT:n politiikan esimiehen Johanna Vesikallion mukaan toimittajat sopivat kuitenkin harvoin puoluepoliittisten tunnusten alle. Pietiläinen näkee sukupolvieron tarpeessa jaotella toimittajia näkemysten perusteella puolueisiin.
– Nuoret toimittajat ajattelevat politiikkaa enemmän asiakysymysten näkökulmasta. Joillakin vanhemmilla toimittajilla, poliitikoilla ja yleisöllä taas vaikuttaa olevan tarve jakaa toimittajia puoluelokeroihin.
Sen sijaan inhokkipuolueet ovat Pietiläisen ja Vesikallion mielestä akuutti ongelma toimittajien keskuudessa. Vesikallion mielestä toimittajien tulisikin ottaa poliitikoiden ja yleisön kritiikki tosissaan.
– Säännöllisin väliajoin on hyvä katsoa peiliin ja miettiä vaikuttavatko omat sympatiat ja antipatiat työhön.
Lue lisää politiikan toimittajien asennoitumisesta puolueettomuuteen Suomen Lehdistöstä 8–9/2012.