Tilaa Uutiskirje!

Kriisit tekevät uutisista tarpeellisia – Samalla ne näyttävät, miten sisällön kuluttaminen on muuttunut

Näkökulmat

Kirjoittaja työskentelee Ylellä strategia-asiantuntijana, joka keskittyy työssään erityisesti toimintaympäristön muutosten seurantaan.

Poikkeusajat muistetaan toimituksissa usein kahdesta asiasta: siitä, miten tarpeellista journalismi on kriisitilanteissa ja yksittäisistä virheistä.

Silti pitkäkestoiset uutistapahtumat myös muuttavat toimitusten työtapoja erityisesti verkossa. Muutokset näkyvät seuraavien kriisien käsittelyssä, vaikka niitä ei erikseen alleviivata.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ole poikkeus.

Sodan seurannassa journalistisista valinnoista on tullut taas myyntivaltti. Oppia on otettu pandemia­vuosista: pelkät uutiset eivät riitä synnyttämään pysyvää kiinnostusta ja luottamusta saati tilaajasuhdetta mediaan, jos työtapoja ei päivitetä kriisin venyessä.

Konkreettinen esimerkki valintojen merkityksen korostumisesta ovat suurimpien uutismedioiden Venäjä-kirjeet. The International News Media Associationin (INMA) mukaan kirjeissä on kerrottu muun muassa, miten faktoja tarkistetaan ja haastateltavia valitaan – vielä kolme kuukautta Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen.

Myös dataa on opittu tarkistamaan ja jakamaan ristiin. Esimerkiksi Norjassa kaupallinen media ja yleisradioyhtiö NRK tekevät tätä yhdessä.

Suhde uutisten seuraajiin on sekin muuttunut.

”Jos jokin juttutyyppi toimii kriiseissä, se todennäköisesti toimii myös niiden jälkeen.”

Seurantajuttujen rinnalle ovat palanneet päiväkohtaiset uutiskoosteet. Siinä missä seurantajuttujen (“juuri nyt”, “live”) idea on koota kaikki uutiset aiheesta helposti luettavaksi ketjuksi, koostejutut tiivistävät ketjun sisällön yhdeksi uutiseksi, usein päivän päätteeksi.

Molemmista juttutyypeistä toivotaan vastalääkettä informaatiotulvan ruokkimaan synkkyysselailuun ja koronan myötä nähtyyn uutisuupumukseen.

Samaan tähdätään frekvenssi- eli käyttötiheyspohjaisella personoinnilla.

Ideana on tunnistaa, milloin käyttäjä on käynyt uutispalvelun etusivulla viimeksi ja järjestää sisältöä sen perusteella niin, etteivät yhä relevantit jutut jää harvemmin palvelussa käyvältä lukijalta huomaamatta. Viimeksi tällaisiin “kevytkäyttäjiin” ovat kertoneet satsaavansa norjalainen Aftenposten ja yhdysvaltalainen The New York Times.

Lehdet kehittävät samalla personoinnin “tunneälyä”. Kun käyttäjän lukema sisältö, kiinnostuksen kohteet ja käyntitiheys tunnistetaan, vastuullinen uutisalgoritmi voi osaltaan arvioida, kaipaako lukija lisää sisältöä Ukrainasta tai koronasta – vai jo jostain muusta.

Poikkeusaikojen tuomat muutokset tuntuvat helposti arkisilta. Yksikään niistä ei myöskään yksinään tee journalismista parempaa tai sen kuluttamisesta sitoutuneempaa.

Yhdessä ne kuitenkin lisäävät ymmärrystä uutisten kuluttamisen muutoksista. Jos jokin juttutyyppi toimii kriiseissä, se todennäköisesti toimii myös niiden jälkeen. Jos se taas ei kiinnosta edes uutisnälkäisiä, kenelle sitä tehdään?

Onnistumisten analysointi voi auttaa journalismia olemaan relevanttia myös kriisien välissä. Monimutkainen maailma tarvitsee silloinkin luotettavia selittäjiä.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast