Iltalehdessä kerrottiin punanuttuisen Porin Ässien superkasvatin Joel Armian pukeutuneen arkkivihollisen Rauman Lukon keltaisiin väreihin.
Klikin jälkeen paljastui, että nykyään Kanadassa pelaavan kiekkoilijan peliasu oli hänen työnantajansa Winnipeg Jetsin kellertävä harjoituspaita, jolla ei ole kerrassaan mitään tekemistä Rauman kanssa.
Artikkelissa haastateltu Armia ei itse tuonut esiin keltaisten paitojen yhteyttä.
Houkutus satakuntalaisen kaupunkikonfliktin hyödyntämiseen lukijoiden hankinnassa oli niin iso, ettei toimituksessa pysähdytty miettimään jutun sukulaisuussuhdetta alalla ahkerasti pilkattujen valemedioiden tekeleisiin: kerrotaan uutiskontekstissa jotain, jota ei ole tapahtunut.
”Saitille saatua sutinaa arvostetaan yli luotettavuuden. Ja juuri tässä kohdassa uutismediat laskevat väärin.”
Ylen tuoreen tutkimuksen mukaan iltapäivälehdet ovat suomalaisten tärkeimpiä uutislähteitä netissä.
Samainen tutkimus vastaavasti paljastaa, ettei niihin luoteta tärkeyden kanssa lähellekään samassa suhteessa. Otsikon alkuhämäys ja panttaava dramaturgia ovat siis päivittäinen leikki, jonka säännöt valtaosa taitaa. Me lukijat nautimme uteliaisuutemme kutittelusta ja ymmärrämme, ettei lukemamme aina ole totta. Mainostaja ei tästä pelistä hyödy.
Sitä saa, mitä mittaa, ja nyt mitataan kävijöiden määrää. Saitille saatua sutinaa arvostetaan yli luotettavuuden. Ja juuri tässä kohdassa uutismediat laskevat väärin.
Verkkomainokset kohdennetaan kuluttajien oman henkilökohtaisen mediankulutuksen ja eri tietolähteistä mallinnettavan ostoaikeen perusteella.
Hämäämällä saadaan korkeita mainosnäyttöpiikkejä, mutta lukijan aidosta kulutusmotiivista ei jäsennetä mitään arvokasta tietoa. Puolipetkuttamalla saatuja kävijäpiikkejä saadaan myytyä vain kohdentamatonta volyymiä hakeville mainostajille, joita on kohdennusrobotiikan kehittyessä koko ajan vähemmän. Mainonta on epäolennaisessa ympäristössä epäolennaista, ja mainostaja menettää käteistä rahaa.
”Mainostaja tykkää totuudellisesta ympäristöstä, se kun kasvattaa mainoksen tehoa.”
Robotisoitu kohdentaminen on nykyään mediariippumatonta, mutta valtaosa mainoksista osuu edelleen sanomalehtimediaan. Syitä on kaksi. Sanomalehtien saitit ovat suosittuja, ja niiden julkaisemat uutiset ovat olleet totta. Mainostaja tykkää totuudellisesta ympäristöstä, se kun kasvattaa mainoksen tehoa.
Ainoastaan tästä syystä Facebook yrittää päästä eroon valheuutisista uutisvirrassaan.
Mainosrahan kertymisen näkökulmasta totuuteen kannattaa suhtautua klikkihuuman jälkeen jälleen vakavasti.
Harmillisia valemedioita, harmittomia viihdemedioita ja avoimesti mainosrahasta riippuvaisia epämedioita kun tullaan toimitusten yt-neuvotteluiden ja Trumpin onnistuneen somestrategian innoittamana näkemään jatkossa lisää.
Määrän kasvaessa nousee myös ymmärrys, ja yhä useampi mainostaja tulee ohjeistamaan mediatoimistonsa sulkemaan vilunkiin toimintansa perustavat kanavat mediavalintojen ulkopuolelle.
Riski oman viestin saastumiselle ei ole edullisen näkyvyyden väärtti.
”Valemediat tulevat olemaan parasta, mitä journalistiseen laatuun sitkeästi luottaneille uutismedioille on tapahtunut vuosikymmeneen.”
Valemediat tulevat olemaan parasta, mitä journalistiseen laatuun sitkeästi luottaneille uutismedioille on tapahtunut vuosikymmeneen.
Viisas mainostaja arvostaa luotettavaa mediaympäristöä etenkin nyt, kun digitalisaatio muuttaa toimialan kerrallaan.
Uusi kilpailija tai trendi voi nousta valtavan merkittäväksi muutosaalloksi hämmentävän nopeasti. Näin kovalla vauhdilla muuttuvassa maailmassa luotettavuus on monella alalla mainostajan brändiarvon tärkein yksittäinen ainesosa.
Luotettavuutta kommunikoidessa totuudellista mainosympäristöä parempaa ei olekaan. Jos perinteikkäät uutismediat eivät sitä tarjoa, kasvaa mainostajan kiinnostus omien sisältökanavien kehittämiseen entisestään. Niissä ei sitä toista näkökulmaa tarjota, mutta lukija ainakin saa, mitä otsikko lupaa.
> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje.