Ruotsalaisen Prognosis-yhtiön algoritmi, Tasa-arvobotti, on laskenut miesten ja naisten nimiä ruotsinkielisistä verkkojulkaisuista keväästä 2015. Suomessa vastaavaa laskentaa on tehty joulukuusta 2015. Tällä hetkellä botti laskee nimiä viiden minuutin välein 19 lehden sekä Yle Uutisten ja Svenska Ylen jutuista.
Laskurin idea on yksinkertainen: sen avulla tiedotusvälineet haastetaan miettimään päivittäisiä valintojaan – onko perusteltua, että jokaista naista kohti jutuissa esiintyy keskimäärin 2,2 miestä? Siksi luvut ovat julkisia, ja niitä voi seurata esimerkiksi Twitterin kautta.
Kun Prognosis aloitti seurannan, luvut herättivät keskustelua. Myös Suomessa.
Se, että naisten osuus jäi toistuvasti kolmannekseen, hämmensi sekä lukijoita että tekijöitä. Vaikka journalismin sukupuolivinoumasta oli puhuttu, yksinkertainen laskenta näytti eron karulla tavalla.
Maailma on viidessä vuodessa muuttunut. Ministereissä on enemmän naisia, samoin pörssiyhtiöiden toimitusjohtajissa. Hyvinvoinnista ja arjen jaksamisesta kirjoitetaan enemmän. Yleisurheilun valovoimaisimmat tähdetkin ovat nyt aitajuoksijanaisia, ei vain keihäsmiehiä.
”Samoista valinnoista on kyse, jos taloutta analysoivat jatkuvasti vain ekonomistit sosiologien tai taloushistorioitsijoiden sijaan.”
Silti laskurin luvut pysyvät miltei ennallaan: naisia kolmannes, miehiä loput. Myös Ruotsissa, tasa-arvon mallimaassa.
Laskeeko botti väärin? Ei laske. Eivätkö toimitukset vain osaa korjata vinoumaa? Kyllä osaavat. Mutta algoritmi ei kerro kaikkea.
Se ei ota kantaa, miltä osin nimien esiintyminen kertoo yhteiskunnan rakenteista ja miltä osin toimituksen valinnoista.
Se ei myöskään erottele, missä aiheissa vinouma on suuntaan tai toiseen suuri, eikä se kerro, kuinka paljon tilaa naiset ja miehet jutuissa saavat tai missä rooleissa he esiintyvät.
Algoritmille pienessä urheilu-uutisessa julkaistu joukkueen kokoonpano tai käräjäuutisessa mainittu tuomitun nimi on yhtä arvokas kuin päivän pääjutun haastateltava.
Jos journalismin sukupuolivinoumasta halutaan todenmukainen kuva, tarvitaan monipuolisempia tapoja arvioida julkaistua sisältöä – ja sitä, mihin toimitus loppujen lopuksi käyttää aikaa.
Mediat seuraavat entistä tarkemmin, mitä lukijat lukevat. Analytiikka kertoo, mitkä jutut keräävät kävijöitä ja mitkä sitouttavat lukuajassa. Deskeissä nähdään, miten pitkälle yksittäistä juttua luetaan ja missä aiheissa suosittelut toimivat parhaiten. Sitoutuneet lukijat erotetaan satunnaisista kävijöistä. Tilaajista tunnistetaan ne, jotka käyttävät palveluja eniten. Suurimmat sivustot pystyisivät jo nyt personoimaan tarjontaansa.
Samanlainen loikka tarvitaan julkaistun sisällön analysoinnissa kokonaisuutena.
Se, että miesten osuus on naisia suurempi esimerkiksi ulkomaan- tai rikosuutisissa, on eri asia kuin se, että naiset dominoivat keskustelua perhe-elämästä ja ihmissuhteista. Ensimmäinen näyttää yhteiskunnan rakenteita, jälkimmäinen myös toimitusten valintoja.
Samoista valinnoista on kyse, jos taloutta analysoivat jatkuvasti vain ekonomistit sosiologien tai taloushistorioitsijoiden sijaan. Tai jos ikäihmisten arkea koskevaa keskustelua dominoivat hoivan asiantuntijat, vaikka 93 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu kotona ja heistä viisi prosenttia tarvitsee kotipalveluja.
Tehdyn sisällön monipuolisempi ymmärtäminen ei ole vain diversiteettikysymys. Se on myös journalistinen laatu- ja resursointikysymys. Juttujen määrän lisääminen ei tuo uusia lukijoita, jos vinoumat vieraannuttavat osan yleisöstä. Tarvitaan valintoja. Niitä on sitä helpompi tehdä, mitä paremmin oma tekeminen tunnetaan.
