Sulje

Faktantarkistus on vaikuttanut julkiseen keskusteluun – ”Ehdokkaat tietävät, että heidän sanomisiaan tullaan syynäämään”

faktantarkistus

Faktabaarin vastaava toimittaja Petra Piitulainen-Ramsay on huolissaan, ymmärtävätkö kaikki tahot, miten faktoja kuuluu tarkistaa.

Suomessa on havaittavissa jonkinnäköinen faktantarkistuksen buumi. Näin arvioi Faktabaarin vastaava toimittaja Petra Piitulainen-Ramsay.

Poliittiseen faktantarkistukseen keskittyvä Faktabaari aloitti toimintansa viisi vuotta sitten. Sittemmin yhä useampi tiedotusväline on ryhtynyt tarkistamaan julkisuudessa esiintyviä väitteitä.

Suomen Lehdistö uutisoi viime vuonna, että presidentinvaaleissa faktoja tarkistivat Faktabaarin lisäksi ainakin Yle, Helsingin Sanomat, Kaleva ja Alma Median lehdet.

– On hyvä asia, että faktantarkistus on yleistynyt. Virheellisten väittämien toistamisen kautta ihmisille syntyy vääriä mielikuvia, mutta onneksi tämä voi päteä myös toisinpäin: faktantarkistuksen kautta vääriä väitteitä saadaan paremmin kuriin, Piitulainen-Ramsay sanoo.

”Viime presidentinvaaleissa ja nyt eduskuntavaaleissa ehdokkaat miettivät hyvin tarkkaan, mitä väittävät, sillä he tietävät, että heidän sanomisiaan tullaan syynäämään.”

Faktantarkistuksen tärkeys on noussut kansainvälisesti esiin muun muassa Yhdysvaltain taannoisten presidentinvaalien ja Brexitin vuoksi.

– Nämä tapahtumat ovat olleet ihmisille sokkiherätys siihen, mitä kaikkea voi tapahtua sekä millainen rooli teknologia-alustoilla voi olla manipuloinnissa ja vaikuttamisessa. Tekoäly on yhä sellainen asia, että monikaan ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa oman arjen kannalta.

Faktantarkistuksella on merkitystä. Piitulainen-Ramsayn mukaan sen yleistyminen on Suomessa jo vaikuttanut julkiseen keskusteluun.

– Viime presidentinvaaleissa ja nyt eduskuntavaaleissa ehdokkaat miettivät hyvin tarkkaan, mitä väittävät, sillä he tietävät, että heidän sanomisiaan tullaan syynäämään. Osa asioista voidaan tietysti naamioida mielipiteiksi ja tulkinnoiksi, mihin on faktantarkistuksen keinoin vaikea puuttua.

Apuna informaatikko, asiantuntija ja Tilastokeskus

Vaikka Piitulainen-Ramsay on mielissään faktantarkistuksen yleistymisestä, hän on hieman huolissaan, ymmärtävätkö kaikki tahot, mitä termillä tarkoitetaan ja miten faktoja kuuluu tarkistaa.

– Jos faktantarkistuksen alla tapahtuu ihan mitä tahansa, voi luottamus faktantarkistukseen mennä, ja se on huono juttu kaikkien kannalta.

Faktantarkistajan pitää ennen kaikkea olla aina riippumaton ja toimia mahdollisimman avoimesti ja läpinäkyvästi. Esimerkiksi etujärjestöt eivät voi Piitulainen-Ramsayn mukaan tehdä uskottavasti faktantarkistusta, sillä ne saattavat hyötyä siitä poliittisesti tai taloudellisesti.

Esimerkiksi etujärjestöt eivät voi Piitulainen-Ramsayn mukaan tehdä uskottavasti faktantarkistusta, sillä ne saattavat hyötyä siitä poliittisesti tai taloudellisesti.

Faktantarkistuksessa pitää nähdä koko kuva ilman ennakkoasenteita tai -tavoitteita jonkin asian oikeellisuuden tai virheellisyyden suhteen.

– Sellainen ei käy, että haetaan puolueellisesti jotakin linjaa, jota sitten perustellaan faktantarkistuksella.

Faktantarkistus ei myöskään ole sama asia kuin se, mitä toimittajan kuuluu tehdä ennen juttunsa julkaisua. Faktantarkistajien työ alkaa vasta siitä, kun väite on esitetty julkisesti.

– Faktantarkistajan tärkeimmät apuvälineet ovat informaatikko, asiantuntija ja ehkä myös Tilastokeskus, Piitulainen-Ramsay sanoo.

Informaatikko auttaa faktantarkistajaa pääsemään nopeasti ja vaivattomasti relevanttien lähteiden äärelle. Faktabaari on tehnyt paljon yhteistyötä esimerkiksi eduskunnan kirjaston kanssa.

– Faktantarkistuksen kohteena on usein hyvin monimutkaisia ja vaikeita asioita. Informaatikon avulla voidaan päästä suoraan esimerkiksi lakitekstin oikeaan kohtaan.

Asiantuntija-apu taas on tärkeää asioiden tulkitsemisessa ja kullakin alalla vallitsevien konsensusten tietämisessä.

Median murros loi tarpeen faktantarkistukselle

Kuinka tiedotusvälineet ovat onnistuneet faktantarkistuksessa? Tätä ovat Suomessa tutkineet muun muassa Sakari Nieminen ja Matti Wiberg, jotka julkaisivat viime vuoden lopulla artikkelin Faktantarkistajat harhateillä.

Nieminen ja Wiberg analysoivat, miten hyvin Ylen, Alma Median sekä Helsingin Sanomien faktantarkistajat onnistuivat presidenttiehdokkaiden vaalikampanjaväitteiden faktantarkistuksessa. Lopputulos oli, että eivät kovin hyvin.

Artikkelin päätelmissä kirjoitetaan, että toimitusten pitäisi muun muassa ”ammatillistaa toimintaansa” sekä olla ”selkeämpiä ja täsmällisempiä”. Tämän arvioidaan edellyttävän lisäpanostuksia toimituksissa.

”Median murroksen takia ja resurssien pienentyessä huomioarvo ajoi kriittisen analyyttisyyden ohi.”

Piitulainen-Ramsayn mukaan tarve koko faktantarkistukselle liittyy osaltaan median murrokseen.

– Median murroksen takia ja resurssien pienentyessä huomioarvo ajoi kriittisen analyyttisyyden ohi, Piitulainen-Ramsay sanoo.

Yhteiset säännöt takaavat laadun

Faktabaari tarkistaa julkisessa keskustelussa esiintyviä väitteitä, joita joku epäilee virheellisiksi. Kuka tahansa voi ehdottaa Faktabaarille tarkistettavaa väitettä verkkolomakkeen kautta.

Viime aikoina Faktabaaria on pyydetty tarkistamaan muun muassa ilmastonmuutokseen liittyviä väitteitä.

”Jos noudatamme samaa koodistoa, kukaan ei keksi omia sääntöjään ja voimme standardoida laatua.”

Faktabaari pohjaa toimintansa kansainvälisen faktantarkistusverkoston IFCN:n (International Fact-Checking Network) koodistoon.

– Jos noudatamme samaa koodistoa, kukaan ei keksi omia sääntöjään ja voimme standardoida laatua, Piitulainen-Ramsay sanoo.

Mediakasvatus on tärkeä osa Faktabaarin toimintaa. Viime syksynä julkaistua faktantarkistuksen opasta ollaan lukuvuoden aikana jalkautettu kouluihin.

– Aikuisten pinttyneisiin mielikuviin voi olla vaikea vaikuttaa. Tulevat äänestäjät ovat helpompia.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit