Miten tehdä paikallista tutkivaa journalismia keskikokoisessa toimituksessa?
Lappeenrannassa ilmestyvässä Etelä-Saimaassa asia on ratkaistu näin: Sunnuntaisuomalaisesta työkierrosta kotitoimitukseen palannut Aino Heikkonen sai alkuvuonna Ilmiö-osaston tuottajan pestinsä ohella vedettäväkseen viisihenkisen ES tutkii -tiimin. Tiimin tavoitteena on julkaista joka sunnuntai tutkivalla otteella tehty juttu, joka laajentaa viikonloppuillan puheenaihetarjontaa Etelä-Saimaan verkkosivuilla.
Käytännössä tutkiva tiimi palaveeraa noin viiden viikon välein ja sopii kullekin toimittajalle yhden jutun kerrallaan tehtäväksi. Tähän mennessä ryhmä on julkaissut juttuja muun muassa Lappeenrannan kaupungin ostolaskuista, ihmiskauppaepäilystä paikallisessa ravintolassa ja selvityksiä paikallisten yritysten ja yrittäjien taustoista.
Heikkosella on lista teemoista, joita tiimin jutut voisivat käsitellä. Niitä ovat esimerkiksi tietopyynnöin saatavat aineistot julkisten varojen käytöstä, uutisten taustat, rikoksiin liittyvät koonnit ja paikkakuntia koskevat tilastot.
Yksi arvokas työkalu on ollut lehden oma arkisto. Lappeenrannan lentokenttä on paikallisesti ikuinen uutisaihe, ja syyskuussa Etelä-Saimaa julkaisi arkistolähteisiin perustuvan koontijutun siitä, kuinka monta kertaa kaupunki on verovaroin pelastanut kentän. Juttu sai paljon huomiota ja kiitosta lukijoilta.
– Kun asioita kootaan yhteen, kokonaisuus voi tuottaa uutta tietoa, Heikkonen sanoo.
”Jos pystymme jotain skuuppaamaan, sellaisia juttuja kyllä luetaan.”
Tavoite joka viikko julkaistavasta tutkivasta jutusta on kunnianhimoinen, koska tiimin toimittajat tekevät juttuja oman, nopeamman työnsä ohessa. Heikkonen pyrkii uutistuottajien kanssa raivaamaan toimittajille aikaa juttujen tekemisen, kun deadline lähestyy.
Juttuprosessit saattavat kuitenkin olla pitkiä, tietopyyntöihin ei vastata nopeasti ja haastatteluja voi olla joskus vaikea saada. Näistä syistä tutkiva juttu ei ole joka viikko valmistunut ajallaan, jolloin Heikkonen on korvannut sen Ilmiö-tiiminsä jutulla.
Olennaista kuitenkin on, että tutkivia juttuja ylipäätään tehdään. Heikkosesta paikallinen tutkiva journalismi on kaiken tekemisen ytimessä: lukijoilla on oikeus tietää, miten esimerkiksi verorahoja käytetään tai millaisia väärinkäytöksiä paikallisessa yrityselämässä tapahtuu. Kukaan tai mikään muu kuin paikallinen media ei näitä asioita käsittele.
– Jos pystymme jotain skuuppaamaan, sellaisia juttuja kyllä luetaan, hän tiivistää.
Heikkonen seuraa analytiikasta ennen kaikkea tilaajien lukukertoja, lukuaikoja ja uusia tilauksia. Analytiikkakin puhuu sen puolesta, että tutkivampiin juttuihin kannattaa käyttää aikaa.
– Ainakin on tunnistettu, että tällaisia juttuja ei saa muualta. Jutut löytävät lukijansa ja moni kommentoi, että onpa hienoa, että Etelä-Saimaa tekee tällaista tutkivampaa journalismia.
- Aino Heikkosen vinkit paikallisen tutkivan journalismin tekemiseen
- Hyödynnä työpareja. Pienissä toimituksissa lomat, vapaat ja muut poissaolot saattavat helposti hidastaa juttujen tekemistä varsinkin, jos aihe on vaikea ja sitä edistetään muiden töiden ohessa. Tästä syystä vaativimmille jutuille kannattaa nimetä työpari, jotta juttua on tarvittaessa edistämässä aina joku.
- Rajaa aiheita. Vaikka jutun tekemiseen olisi viikkokausia aikaa, se kuluu nopeasti, jos näkökulmaa ei ole rajattu riittävän selkeästi ja aineistoa kertyy runsaasti. Siksi aiheita kannattaa jo alussa rajata ja tarvittaessa päättää juttusarjan tai useiden juttujen tekemisestä, jos kiinnostavat näkökulmat eivät mahdu yhteen juttuun.
- Hyödynnä arkistoja. Oman median arkistoja voi hyödyntää muutenkin kuin tekemällä nostalgiajuttuja vanhoista tapahtumista. Kannattaa muistaa, että paikallinen media on ollut paikalla kaikissa paikkakunnan merkittävissä uutistapahtumissa, ja niitä koostamalla tutuistakin aiheista voi paljastua uutta tietoa.
