Sulje

Valkoinen kurittaja toimii, hellevetti ei niinkään – suomen kielen asiantuntija arvioi median sääsanoja

kieli

Kielitoimiston sanakirjantoimittaja Minna Pyhälahti toivoo, ettei erikoisilla sääsanoilla peloteltaisi lukijoita.

Käristyskupoli, helleinferno, valkoinen kurittaja, hikikalypsi, helletti, salamakäärme. Muun muassa tällaisilla sanoilla erityisesti iltapäivälehdet ja MTV ovat revitelleet säästä viime vuosina.

Kielitoimistossa sanakirjantoimittajana työskentelevä Minna Pyhälahti on seurannut uusien sääsanojen kehittelyä mielenkiinnolla. Hän havainnoi muutenkin laajalti median käyttämää kieltä. Iltapäivälehtien ideoimat sääsanat mukailevat kielen muovautumista.

– Säätä kuvaavista uudissanoista ylivoimaisesti suurin osa on yhdyssanoja, joita voidaan luoda suomen kielessä loputtomasti. Sama trendi koskee muitakin kielemme sanoja kuin sääsanoja, Pyhälahti kertoo.

Sanojen loputtomien yhdistelymahdollisuuksien vuoksi vuoksi suomen kielen sanojen tarkkaa lukumäärää on mahdoton arvioida.

Mediassa ja erityisesti iltapäivälehdissä lennokkaita sääsanoja ideoidaan Pyhälahden mukaan ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet, mikä ruokkii sääsanojen kehittelyä.

Toinen syy on myyminen: erikoisilla sääsanoilla houkutellaan irtonumeron ostajia ja verkkojuttujen klikkaajia. Kahden iltapäivälehden mittelö lyö löylyä uusien sanojen ideoinnille.

– Vaikuttaa siltä, että toimittajilla on kilpajuoksu päästä erottumaan toisesta lehdestä. Pitää olla erikoinen, että saa myytyä enemmän.

Pyhälahdelta löytyy kuitenkin ymmärrystä toimittajille. Hän tietää, että paine ja kiire ovat toimituksissa läsnä. Pyhälahti on kouluttanut toimittajia kielenkäytössä muun muassa Ylellä.

Syyskuun lopulla Ilta-Sanomat uutisoi maltillisesti kesäisestä hönkäyksestä. Kuva: Katri Simola.

Zombimyrsky ylitti hyvän maun rajat

Suomen kielen asiantuntijan mukaan osa iltapäivälehtien käyttämistä sääsanoista toimii, osa ei.

Yksi Pyhälahden suosikeista on valkoinen kurittaja. Iltalehti hyödynsi termiä viime talvena.

– Sillä kuvattiin pitkään jatkunutta lumisadetta, ja se on mielestäni kekseliäs ja hauska, vaikka osaa lukijoista se ärsytti.

Kuluvan vuoden helteisestä elokuusta käytetty elohelle on niin ikään toimiva.

– Se avautuu heti ja on selkeä, mutta samalla lähes runollinen ja sointuisa.

Myös helletti on Pyhälahden mielestä kekseliäs. Termi on yhdistelmä sanoista helle ja helvetti, molemmat kuumia asioita.

Helletin jälkeen samoista sanoista riimiteltiin hellevetti. Tätä termiä Pyhälahti pitää hieman väkinäisenä versiointina. Epäsopivalta tuntuu myös esimerkiksi ryökälehelle, koska helteen nimittäminen ryökäleeksi hämmentää.

Helteitä on kuvattu myös hikikalypsi-sanalla. Pyhälahti pitää termiä kekseliäänä. Sanan jälkiosa viittaa ilmeisesti apokalypsiin eli lopun aikoihin ja jopa maailmanloppuun.

– Hikikalypsi on leikkisä sana. Se on esimerkki samanlaisesta kontaminaatiosta eli sanojen yhdistelystä kuin helletti.

Leikkisää kauhua on yritetty kylvää myös monilla inferno-päätteisillä sanoilla, kuten lumi-infernolla, helleinfernolla ja hyttysinfernolla.

”Sana tuntui huonolta ja liian kevyeltä. Sen käyttö on hyvä esimerkki siitä, miten median ei tulisi kertoa säästä.”

Zombimyrsky ylitti Pyhälahden mielestä hyvän maun rajat. Termiä käytettiin Atlantilla vuosi sitten riehuneesta Leslie-hurrikaanista, joka myöhemmin heikentyi myrskyksi. Sana oli yhdysvaltalaisen sääyhtiön AccuWeatherin keksimä. Suomeen se käännettiin sanasta sanaan.

Zombi-sanalla viitattiin siihen, että myrsky pyöri Atlantilla viikkoja ilman selkeää suuntaa. Pyhälahti pitää sanan käyttöä lähes epäkunnioittavana, sillä hurrikaanit ja myrskyt voivat aiheuttaa kuolonuhreja.

– Sana tuntui huonolta ja liian kevyeltä. Sen käyttö on hyvä esimerkki siitä, miten median ei tulisi kertoa säästä.

Sanaa käytettiin lainausmerkeissä myös Helsingin Sanomissa.

Pyhälahti ei myöskään suosittele sääsanojen liiallista vyöryttämistä. Hän mainitsee esimerkkinä Iltalehden viimekesäisen jutun ”Tältä näyttää imatralainen helle: Veret seisauttava raekuuro kuin menneen talven kostonhimoinen haamu”.

– Otsikossa on varmaan haluttu olla hauska, mutta liika on liikaa. En pidä siitä, että maalaillaan liikaa.

Seksihelle aloitti trendin vuonna 2010

Pyhälahti arvioi erikoisten sääsanojen buumin alkaneen seksihelle-sanasta vuonna 2010. Termin keksi tuolloin Ilta-Sanomien toimittajana työskennellyt Vesa Mäkinen. Mäkinen käytti termiä jutussa, jossa hän kertoi nuoren pariskunnan harrastaneen seksiä aurinkoisena kevätpäivänä Helsingin keskustan puistossa.

Muutamaa vuotta myöhemmin Mäkinen sanoi Seuran haastattelussa, että seksihelle on hänen mielestään mielentila eikä sääsana.

Säätermi tai ei, seksihelle on jäänyt elämään kieleen ainakin jollain tasolla. Sana ei kuitenkaan ole niin vakiintunut ja yleinen, että se olisi otettu mukaan Kielitoimiston sanakirjaan.

”Jutussa mainittiin lempilämpö, himohelle, seksihelle, seksihelteilijä, hellevauva, käristyskupoli ja helleseksi. Tavallinen sääsanasto rauhoittaisi, ettei teksti ole liian hälyistä.”

Yhdyssanan kumpaakin osaa eli seksiä ja hellettä on hyödynnetty ahkerasti myös muiden sääsanojen riimittelyssä, Pyhälahti kertoo. Viime vuonna käytettiin muun muassa seksihallaa. Sanalla viitattiin loppukeväästä lämpimän sään jälkeen koittaneeseen kylmään ajanjaksoon.

Pyhälahti muistaa myös Iltalehden viimekesäisen jutun, johon oli onnistuttu ahtamaan pitkä liuta lämpöön ja lisääntymiseen viittaavia sanoja.

– Jutussa mainittiin lempilämpö, himohelle, seksihelle, seksihelteilijä, hellevauva, käristyskupoli ja helleseksi. Tavallinen sääsanasto rauhoittaisi, ettei teksti ole liian hälyistä.

Voisiko sääsanastoa rikastaa verbeillä?

Yleisellä tasolla media kuvaa säätä melko hyvin, Pyhälahti sanoo.

– En toivo, että media käyttäisi meteorologien kieltä, kuten vaikka tuuliväännettä, jolla tarkoitetaan tuulen nopeuden ja suunnan muuttumista maanpinnalta ylöspäin mentäessä.

– Mutta toivon, ettei ihmisiä peloteltaisi. Pienestä sadekuurosta ei voi käyttää sanaa tulva. Isommille ilmiöille ei jää sanoja, jos pienistä ilmiöistä käytetään äärisanoja.

”Isommille ilmiöille ei jää sanoja, jos pienistä ilmiöistä käytetään äärisanoja.”

Pyhälahti suosisi tavallisia sääsanoja. Erikoiset sanat voivat toimia mausteena silloin tällöin, kunhan niiden käyttö ei ole itsetarkoituksellista eikä niitä viljele loputtomiin.

– Uusien sääsanojen pitäisi olla sopivan kiinnostavia mutta avautua nopeasti. Sanoja ei kannata hakea liian kaukaa. Lukijat ovat kärsimättömiä ja menevät muualle, jos eivät ymmärrä sanoja.

Pyhälahti neuvoo myös pohtimaan, löytyisikö uutta puhtia verbeistä. Monet sääsanat ovat substantiiveja, jotka usein näyttävät asiat pysähtyneinä.

– Verbien kautta asiat näkyvät liikkeenä. Ne vievät tarinaa dynaamisesti eteenpäin.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit