Journalistiset mediat ovat pyrkineet erottautumaan sosiaalisen median alustoista korostamalla eettisyyttään ja sosiaalisen vastuun kantamista.
Joulukuussa Iltalehden ja Helsingin Sanomien päätoimittajat pyrkivät kuitenkin perustelemaan Julkisen sanan neuvostolle (JSN), miksi lehtiä ei pitäisi velvoittaa poistamaan niiden Facebook-sivuilta ihmisarvoa loukkaavia yleisökommentteja.
Vastauksissaan päätoimittajat argumentoivat huomattavan samansisältöisesti, etteivät Journalistin ohjeet velvoita moderoimaan tiedotusvälineen sivuja sosiaalisessa mediassa. Vastuun päätoimittajat vierittävät yksinomaan alustan ylläpitäjälle, tässä tapauksessa Facebookin emoyhtiölle Metalle.
Päätoimittajille pitäisi kuitenkin olla täysin selvää, että sosiaalisen median alustojen oma moderointi on monin osin ongelmallista, puutteellista, hidasta ja väärinkäytöksille altista.
Tiedotusvälineiden sosiaalisen median muuttuminen törkykommenttien ja vihapuheen lokaämpäriksi on herättänyt huomiota jo pitkään. Journalismissa viljelty huoli keskustelukulttuurin kiristymisestä, vihapuheesta sekä journalistien kohtaamasta häirinnästä alkaa näyttää ulkokultaiselta, jos omilla ratkaisuilla tarjotaan näille elintilaa ja näkyvyyttä.
Miltä itse tuntuisi antaa haastattelu medialle, jonka viralliset somejaot täyttyvät ulkonäön pilkkaamisesta, ilkeistä vihjailuista, oksentavista hymiöistä sekä aggressiivisesta ja uhkaavasta kielenkäytöstä?
Myös JSN päätyi joulukuussa yksimielisesti siihen, että velvollisuus seurata ja moderoida yleisökommentointia koskee myös tiedotusvälineiden sosiaalista mediaa. Journalistin ohjeita voi perustellusti kritisoida siitä, ettei asiaa ole kirjattu yksiselitteisesti: Ohjeiden liitteessä puhutaan nykyisellään ”tiedotusvälineiden ylläpitämistä verkkosivuista” ja ”yleisön tuottamaa aineistoa sisältävistä verkkopalstoista”.
”Voisiko säännöllisellä ja tavoitteellisella työllä tiedotusvälineiden sosiaaliseen mediaan luoda kulttuuria, joka itse asiassa houkuttaisi yleisöä keskustelemaan mielekkäällä tavalla?”
Neuvoston linja sosiaalisen median yleisökommentteihin vaikuttaa kuitenkin aikaisempien lausuntojen ja ratkaisujen valossa johdonmukaiselta.
Puheenjohtaja Eero Hyvösen tarkentaa, ettei välineitä velvoiteta jatkuvaan somessa päivystämiseen. Riittää, kun loukkaava sisältö poistetaan viimeistään silloin, kun se tulee toimituksen tietoon. Oletettavasti jotain tämän suuntaista kirjattaneen tänä vuonna uudistettaviin Journalistin ohjeisiin.
Pienemmissä tiedotusvälineissä kommenttimäärät ovat maltillisia, eikä niiden hallinta yleensä aiheuta ongelmia. Suuremmissa somemoderointia ostetaan usein jo nyt ulkopuolisilta toimijoilta, ja sitä hoidetaan ihmisten ja tekoälyn yhteistyönä.
Tapaus paljastaa kuitenkin jotakin olennaista Suomen kaupallisen uutismedian näkemyksistä liittyen sen omaan läsnäoloon sosiaalisessa mediassa. Uusia alustoja otetaan kyllä innokkaasti käyttöön, mutta some mielletään edelleen lähinnä yksisuuntaisena jakeluväylänä omille sisällöille. Läsnäolon, ohjaamisen ja kuratoinnin puute selittää keskustelujen nykytilaa. Aggressiiviset häiriköt karkottavat nopeasti muunlaiset keskustelijat, ja asiaton kommentointi ruokkii muita vastaamaan samalla mitalla.
Kiinnostavaa onkin, lähtisikö joku kokeilemaan aktiivisempaa otetta pelkästään asiattomuuksien siivoamisen sijaan. Voisiko säännöllisellä ja tavoitteellisella työllä tiedotusvälineiden sosiaaliseen mediaan luoda kulttuuria, joka itse asiassa houkuttaisi yleisöä keskustelemaan mielekkäällä tavalla?
Toisaalta jos vuorovaikutuksella ei nähdä arvoa eikä siihen haluta sijoittaa resursseja, aina on mahdollisuus sulkea somekommentointi kokonaan. Nykymuodossaan sitä kaipaamaan tuskin jää kovin moni.
Kolumnin taustaksi on haastateltu Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Margareta Salosta, jonka väitöstutkimus käsittelee suomalaisten sanomalehtien toimintaa sosiaalisessa mediassa. Salonen on JSN:n ja Journalistin ohjeiden uudistusta valmistelevan työryhmän jäsen.
