Sulje

Silja Tenhunen

Somesaasta on medialle häpeäksi: Lehtien omista somekanavista voi lukea kommentteja, joita yksikään julkaisu ei päästäisi läpi omalla keskustelupalstallaan

kommentit

Alustoja aihe ei tunnu kiinnostavan, mutta median on pyrittävä vaikuttamaan niiden käytäntöihin yhdessä.

Julkista riemua urheilijan kuolemasta. Arvailuja haastateltavan seksuaalisesta suuntautumisesta tämän ulkonäön perusteella. Avointa maahanmuuttajavihaa. Toimittajien julkista panettelua.

Ei. Kyse ei ole pimeästä verkosta vaan lehtien omien sosiaalisen median kanavien kommenteista.

Ne tulvivat edelleen palautetta, jota yksikään julkaisija ei ole enää vuosiin halunnut omalle verkkoalustalleen.

Annamme trollien riehua lehtien brändin alla ja sallimme lukijoiden käyttää somesivuillamme kieltä, jota itse paheksumme, kun kirjoitamme verkon naisvihasta, kärjistyneestä keskustelukulttuurista tai tutkijoiden maalittamisesta.

Näin siitäkin huolimatta, että julkaisijat ovat vastuussa lehden somekanavien kommenteista.

Miksi? Syy on sekä kommentoijien, alustojen että kustantajien.

Toisin kuin moni meistä kuvitteli, omalla nimellä, kuvalla ja yhteystiedoilla luodut tilit eivät siistineet keskustelua verkossa.

”Luokattomat kommentit näkyvät sekä niille lukijoille, jotka pitävät huonoa käytöstä vastenmielisenä, että niille, joita se innostaa samanlaiseen kielenkäyttöön.”

Alustat ja alkuperäisen sisällön julkaisijat asettavat keskustelun rajat. Alustoja aihe ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan.

Sosiaalisen median algoritmit suosivat postauksia, joissa on paljon reaktioita, jakoja ja ennen kaikkea kommentteja. Kommentoinnin laatu ei algoritmeihin vaikuta. Malli ruokkii kierrettä, jossa eniten kommentoidut julkaisut saavat eniten näkyvyyttä ja sitä kautta taas lisää kommentteja ja näkyvyyttä.

Alustayhtiöt ovat olleet haluttomia kehittämään julkaisijoille työkaluja, joiden avulla mediat voisivat itse moderoida somesivujensa kommentteja nykyistä helpommin.

Esimerkiksi suurimmilla somealustoilla, Facebookissa ja sen omistamassa Instagramissa, kommenttien ennakkomoderointi ei toimi vieläkään ja jälkimoderointi on työlästä.

Näin siitä huolimatta, että alustat kyllä voivat pahimmillaan rangaista julkaisijaa liian pitkään esillä olleista asiattomuuksista. Median sometili voidaan jäädyttää, vaikka alusta itse ei ole antanut tilin ylläpitäjälle välineitä tehdä työtään.

Alatyylisestä kommentoinnista aiheutuvat mainehaitat kustantajalle voivat kuitenkin olla pitkäkestoisia.

Luokattomat kommentit näkyvät sekä niille lukijoille, jotka pitävät huonoa käytöstä vastenmielisenä, että niille, joita se innostaa samanlaiseen kielenkäyttöön. Silloin öyhötys muuttuu osaksi median somebrändiä – eikä rohkaise järkevämpään keskusteluun.

Julkaisijoille jää kolme vaihtoehtoa: 1) hyväksyä nykytilanne, 2) jättää julkaisematta sosiaalisessa mediassa sisältöjä, jotka voivat herättää (luokatonta) keskustelua tai 3) poistaa julkaisuista kommentointimahdollisuus.

Yksikään vaihtoehto ei ole optimaalinen.

Jos jätämme osan aiheista julkaisematta kommenttien pelossa, teemme karhunpalveluksen journalismille.

Jos taas suljemme kommentoinnin, saatamme menettää myös ne keskustelijat, joilla olisi asiallista asiaa. Tätä testiä tekee parhaillaan esimerkiksi kanadalainen mediayhtiö CBC News.

Nykyisellään meno ei voi kuitenkaan jatkua.

Siksi on oltava myös neljäs vaihtoehto: medioiden on painostettava somealustoja yhdessä myös tässä asiassa. Jos kukaan ei puutu, mikään ei muutu.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit

Median ja ns.yleisön vuorovaikutus on tila, jossa pitäisi toimia.
Jos media etääntyy kansasta, tyhjän tilan täytteeksi tulee vihapuhe ja feikkiuutiset.
Jossain määrin valtamedia pyrkii olemaan mielipideohjaaja, mutta yksittäisten toimittajien asenteet tulevat helposti esiin. Silloin ei voi puhua tiedonvälityksestä vaan mielipidemuokkauksesta.
Pahinta kun asianosaiset eivät enää itsekään huomaa manifestoivansa oppimaansa jargonia.
Viime aikojen kohu-uutisaiheet osoittavat, että monesti tärkeämpää on se, mistä ei kerrota.
Myös kaikenlaisille salaliittoteorioille löytyy tilaa kun eri tahot painostavat mediaa tiettyihin painotuksiin.
Tulos: saamme huonoa journalismia 🙄
Silloin tilan vievät ne, jotka hoksaavat, miten huomiotaloudessa toimitaan.
Vihapuheet ovat vihapuheita. Sellaisia ovat myös tiettyjä henkilöitä, kansoja tai aatteita vastaan käydyt kampanjat.
Median vastuulla on mahdollisimman hyvin todellisuutta kuvaava viestintä. Jos se on taustaryhmänsä hallitsema, se välittää vain tietynlaista maailmankuvaa.
Monelle toimittajalle tuntuu olevan haasteellista tajuta tämä.

Hannu Virta

Asialliset kommentoijat saavat kyllä äänensä kuuluviin ilman helppoja ja nopeita älämölökommenttiketjujakin. Määrä ei korvaa laatua mielipidekirjoittelussakaan, mutta kaiketi klikkien määrä lisää mainostuloja.

Medioilla (lue: toimittajakunnalla) on hiukan alentuva näkemys kansalaisten luku- , kirjoitus- ja tiedonhakutaidoista, ja ilmeisesti tuokin luulo perustuu lehtien omiin somekanaviin.

En näe yhtään syytä säilyttää ja ylläpitää niitä, kun olemme jo nähneet, miten keskusteluilmapiiri on surkea ja vaikuttaa ihmisten, etenkin nuorten mielenterveyteen ja käytökseen, mutta myös eduskunnan ja valtuustojen toimintaan. Viranomaisia maalitetaan ja kakkapaketteja kulkee kun tolloväki innostaa itseään somessa.

Joten miettikääs mediat uudestaan tämä hiekkalaatikkoasianne. Onko se tarpeen?

Hanna Mäntynen