Perjantaina, tammikuun kuudennen päivän aamuna toimituksissa puursi kiireisiä keskiportaan pomoja, vaikka oli loppiainen, pyhäpäivä.
Syy rekryvastaavien kiireeseen oli kesätoimittajahakujen aukeaminen. Esihenkilöt lukivat hakemuksia sitä mukaa kun niitä lähetettiin järjestelmään ja soittivat heti, jos kohdalle osui lupaava hakija. CV ja juttunäytteet silmäiltiin pikaisesti, haastattelut tehtiin puhelimessa ja ensimmäiset kesätoimittajakiinnitykset ehdittiin sopia jo ennen lounasaikaa. Oli kiire saada kärkihakija kiinnitettyä ensi kesäksi ennen naapuritoimituksen kollegaa.
Vastaan Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijoiden toimitusharjoitteluun liittyvistä asioista. Sain tänä keväänä samansisältöisen sähköpostin yli kymmenestä toimituksesta: Osaatko vastata, miksi teidän opiskelijoiltanne tuli tänä vuonna aiempaa vähemmän kesätyöhakemuksia? Mitä voisimme tehdä, että saisimme kasvatettua hakijamäärää?
En ole törmännyt vastaavaan kesätoimittajapulaan niiden reilun kymmenen vuoden aikana, kun olen vastannut journalistiopiskelijoiden työharjoittelusta. Suomen Lehdistö kertoi maaliskuun alussa ensi kesän poikkeuksellisista rekryvaikeuksista.
Ilmiön taustalla vaikuttaa useita kehityskulkuja: korona, muuttuneet toimittajakoulutusten valintaperusteet, viestintäalan imu ja toimitusten rekryjen kääntyminen kasvuun.
”En ole törmännyt vastaavaan kesätoimittajapulaan niiden reilun kymmenen vuoden aikana, kun olen vastannut journalistiopiskelijoiden työharjoittelusta.”
Koronavuosien etäopetus vaikutti eniten niihin journalistikoulutusten vuosikursseihin, joiden pitäisi nyt olla aktiivisimpia kesätoimittajien paikkojen hakijoita. Etäopetuksessa osan kiinnittyminen journalismiin ja journalistisen identiteetin muodostuminen jäivät ohuiksi, ja he ovat suuntautuneet muille aloille.
Valintamenettelyjen uudistuksessa vähintään puolet yliopistojen journalistiikan opiskelijoista alettiin valita ylioppilaspapereiden perusteella. Vastaava uudistus toteutettiin kaikilla yliopistoaloilla. Journalistiikka on hakupaineala, jota on perinteisesti ollut erittäin vaikea päästä opiskelemaan. Esimerkiksi Jyväskylän journalistiikkaan pääsi viime vuonna sisään alle kuusi prosenttia hakijoista. Opintojen pariin tulee huippupapereilla aiempaa enemmän opiskelijoita, joiden motivaatio ei välttämättä kohdistu toimittajan töihin vaan laajemmin tehtäviin, joihin journalistikoulutus antaa hyvän osaamisen.
Samaan aikaan viestintäala on viime vuosina palkannut hyvin ja mielellään journalistiikan opiskelijoita hyväpalkkaisiin tehtäviin. Journalistiikkaa opiskelleet työllistyvät laajasti akateemisiin tietotöihin. Toimittajat osaavat hankkia ja esittää relevanttia tietoa ymmärrettävästi ja kiinnostavasti sekä pystyvät löytämään olennaisen suurista tietomassoista. Jokainen yritys ja organisaatio haluaa olla tarina, ja kukapa sen tarinan osaisi paremmin kertoa kuin hyvä toimittaja.
Kun viestintäalan imuun yhdistää viime aikoina vironneet toimitusten omat rekryt, kokeneita ja koulutettuja hakijoita on vähän pääkaupunkiseudun ja suurimpien kaupunkien ulkopuolella. Kesätoimittajuuksien lisäksi jopa joihinkin vakituisiin töihin on ollut hankaluuksia saada riittävän vahvan työkokemuksen hankkineita hakijoita, esimerkiksi osaan Ylen aluetoimituksissa.
Journalismin yhteydessä voi tuntua kornilta puhua työvoimapulasta, kun maassa on Journalistiliiton tilaston mukaan edelleen noin 700 työtöntä toimittajaa. Silti alueellisesta työvoimapulasta puhutaan jo useassa mediatalossa. Havaintojeni perusteella kyse on kohtaanto-ongelmasta: toimitukset haluavat palkata koulutettuja ja toimituskokemusta hankkineita, netin ja somen logiikat ymmärtäviä, moniosaavia nettinatiiveja tekemään nuoria aikuisia kiinnostavia sisältöjä joustavasti eri alustoille. Työttömien osaaminen, ikä ja asuinseutu kohtaavat usein huonosti hakukriteereiden kanssa.
”Viimeistään hakupaineen osoittaessa hiipumisen merkkejä kannattaa toimituksissa miettiä tarjolla olevia työnkuvia nuorten arvostamien vetovoimatekijöiden näkökulmasta.”
Millä osaavat ja motivoituneet nuoret saisi hakemaan toimitusten paikkoja muualtakin kuin pääkaupunkiseudulta ja isoista yliopistokaupungeista? Palkkaus on helppo mutta ei ainoa vastaus, eikä usein edes ratkaiseva.
Joukkoistin kysymyksen opiskelijoille. Työpaikan vetovoimatekijöinä korostuivat kokemus oman työn merkittävyydestä, mahdollisuus vaikuttaa työtehtäviin, työpaikan arvojen vastaavuus omien arvojen kanssa, mahdollisuus hyödyntää ja kehittää laajasti omaa ammattitaitoa ja luovuutta sekä tulevaisuuden näkymät: mahdollisuus pysyvään työpaikkaan ja urakiertoon.
Vastaukset ovat linjassa uusimpien tutkimustulosten kanssa. Nuoret kaipaavat yleisestikin työltä merkityksellisyyttä ja hyvää meininkiä. Esimerkiksi Talous ja nuoret TAT:n tulevaisuusraportissa palkkaus tulee hyvän työn kriteereistä vasta viidentenä. Sitä tärkeämpinä nuoret pitävät kohtuullisia työaikoja, turvallista ja viihtyisää ympäristöä, hyviä työkavereita ja johtajia, kiinnostavia työtehtäviä ja mahdollisuutta hyödyntää laajasti omaa osaamista.
Viimeistään hakupaineen osoittaessa hiipumisen merkkejä kannattaa toimituksissa miettiä tarjolla olevia työnkuvia nuorten arvostamien vetovoimatekijöiden näkökulmasta. On hyvä miettiä esimerkiksi työkiertoa siten, että tiukkatahtisesta deskityöstä pääsee välillä juttukeikoille ja toteuttamaan omia ideoita eri muodoissa, myös videona ja audiona. Hyvä meininki ei maksa mitään eikä mahdollisuus omien ideoiden toteuttamiseen ainakaan paljoa.
Rekryvideot ja esittäytyminen opiskelijoille kannattavat, mutta niiden sisällölle pitää olla vahva kate, koska opiskelijat jakavat aktiivisesti kesätyökokemuksiaan someryhmissä. Niin, ja ehkä kesätoimittajarekryjen aloituksen voisi Journalistiliiton kanssa sopia ensi vuonna arkipäivälle.
