Tilaa Uutiskirje!

Toimittajilta tulevat parhaat juttuideat – mutta myös kaikista surkeimmat

Yksikään pomo tuskin pitää toimittajien juttuideoiden hylkäämisestä silloinkaan, kun ne ovat ilmeisen huonoja. Huonojen ideoiden läpipäästäminen on kuitenkin vastuutonta ajanhukkaa ja pois jostain tähdellisemmästä.

Näkökulmat

Kirjoittaja on Yle Kioskin vastaava tuottaja.

Usein toimituksissa toistetun viisauden mukaan parhaat juttuideat tulevat toimittajilta. Ja tottahan se on: kun toimittaja tuntee aiheensa ja on siihen sitoutunut, tulee jutustakin hyvä.

Mutta toimittajilta tulevat myös surkeimmat juttuideat. Ja siinä missä hyvien ideoiden pallottelu on hauskaa työtä, on huonojen ideoiden tappaminen ikävää hommaa.

Se on kuitenkin välttämätöntä.

Hyvästä ideasta voi tehdä huonon jutun, mutta huonosta ideasta syntyy hyvä juttu vain vahingossa.

Viime vuonna kuuntelin verkkojournalistien ONA-tapahtumassa, kun Radiolab-podcastin juontajat kertoivat työtavoistaan. Podcast on tunnettu kerronnallisesti kekseliäästä ja yllättävästä audiojournalismistaan, ja toimitus vaalii työntekijöidensä luovuutta kaikin keinoin.

Kun juttuideoita esitellään, loppuu kuitenkin kaikki hienotunteisuus.

“Meillä on todella korkea ideoiden tappoaste”, sanoi juontaja Latif Nasser. “Pitsauskokouksessa jokainen kaivaa puukkonsa esiin.”

”Tärkeintä on luoda toimitukseen kulttuuri, jossa ideoita syntyy paljon ja niiden esittäminen ja jalostaminen on arkipäiväistä.”

Radiolabin jutun tekeminen kestää kuukausia, joten huonoa ideaa ei voi ottaa tuotantoon kevyin perustein.

Samalla tavalla vastuutonta ajanhukkaa huonojen ideoiden läpi päästäminen on kuitenkin silloinkin, kun juttuun tuhraantuu vain päivä tai pari. Aika on pois jostain tähdellisemmästä.

Puhumattakaan siitä, että joku tiistaiaamu lehti tai verkkosivu onkin täynnä vain huonoista ideoista syntyneitä juttuja. Se voi olla viimeinen kerta, kun lukija sen median pariin vaivautuu.

Nyt lukija saattaa kysyä, miten hyvän juttuhankkeen erottaa huonosta.

Tähän ei voi esittää yleispäteviä sääntöjä. Idea punnitaan suhteessa median tavoitteisiin, yleisöön ja merkitykseen yhteiskunnassa.

Näistä pitää toimituksessa vallita jonkinlainen yhteisymmärrys, jotta esitetystä ideasta voidaan käydä keskustelua: Ketä tämä kiinnostaa? Miksi tämä on tärkeää? Onko meillä aikaa ja osaamista hankkeen toteuttamiseen?

Pomon on kuunneltava idean esittäjää tarkasti. Paitsi että se osoittaa kunnioitusta toista kohtaan, se myös varmistaa, että pomo reagoi ideaan eikä omaan ensivaikutelmaansa siitä.

Parhaassa tapauksessa huono idea haudataan yhteisymmärryksessä. Jos niin ei käy, hyvä pomo osaa avata toimittajalle kunniakkaan perääntymisväylän. Hän ymmärtää, että idean – ihmisen luovuuden hedelmän – torjuminen voi tuntua arvostelulta ihmistä itseään kohtaan.

Loppujen lopuksi tärkeintä on luoda toimitukseen kulttuuri, jossa ideoita syntyy paljon ja niiden esittäminen ja jalostaminen on arkipäiväistä. Silloin ideat muuttuvat konkreettisiksi hankkeiksi vasta keskustelussa, eikä kukaan yksin omista niitä.

Matkalla sinne voi käyttää typeriäkin metodeja. Itse pidin joskus nyrkkisääntönä, että joka toinen toimituksesta tuleva idea hylätään. Suhde ei tietenkään toteutunut koko ajan tai jokaisen kohdalla, mutta ainakin se piti mielessä, että hylkäyksiäkin on tultava.

Samaa suhdetta olen yrittänyt soveltaa myös omiin juttuideoihini. Parhaat ideat kun tulevat toimittajilta.

> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Lisää aiheesta