Tilaa Uutiskirje!

Suhde viidakkorumpuihin kannattaa ratkaista nyt

Näkökulmat

Jussi Pullinen on Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimies.

Mitä tapahtuisi, jos paikkakuntasi tai kaupunginosasi asukkaiden Facebook-ryhmä päättäisi joukkorahoittaa itselleen toimittajan? Mitä tuo toimittaja alkaisi tehdä? Mitä tietoa hän hankkisi ryhmäläisille, miten juttuaiheet valittaisiin?

Jos ratkaisee tämän, ratkaisee aika paljon.

Olen heittänyt kysymyksen tilaisuuksissa, joissa on pohdittu somen ja paikallisjournalismin suhdetta. Niissä suhde ”viidakkorumpuihin” ja muihin yhteisöihin on usein keskeinen puheenaihe. Osa hahmottaa ryhmät kilpailijoiksi, joku liittolaisiksi, mutta selvä suhde ei ole kenellekään. Tammikuussa kysymyksestä joka tapauksessa tuli entistä ajankohtaisempi.

Facebookin perustaja Mark Zuckerberg ilmoitti ”korjaavansa” firmansa ja aloitti muuttamalla algoritmiaan: median, yritysten, julkkisten ja järjestöjen sivujen näkyvyyttä vähennetään, tavallisten ihmisten näkyvyyttä lisätään. Zuckerberg vannoi yhtiön nostavan esille sisältöä, joka synnyttää ”merkityksellistä vuorovaikutusta”, esimerkiksi keskustelua.

Zuckerberg jopa totesi, että ”passivinen artikkelien lukeminen tai videoiden katselu” ei välttämättä ole ihmiselle hyväksi.

Median kannalta viesti on synkkä, mutta ei pelkästään synkkä: arkinen ja paikallinen kun tuntuvat olevan Zuckerbergin uusimman vision, vuorovaikutuksen, ytimessä. Yhtiö aloitti vastikään USA:ssa kokeilun, jossa se nostaa erilliseen osioon paikallisia uutisia ja tapahtumia.

”Mitä tapahtuisi, jos paikkakuntasi tai kaupunginosasi asukkaiden Facebook-ryhmä päättäisi joukkorahoittaa itselleen toimittajan?”

Jos siis uskoo (jatkuvasti mieltään muuttavaa) Zuckerbergiä, viidakkorumpujen aika on nyt. Niin näytti ajattelevan ainakin journalismin digiguruna tunnettu amerikkalaisprofessori Jeff Jarvis, joka reagoi Facebookin ilmoitukseen suoraan muuttamalla omaa määritelmäänsä journalismista.

Jarvisin määritelmä kuului ennen näin: Journalismi auttaa yhteisöjä järjestämään tietämystään, jotta yhteisöjen on helpompi järjestää omat asiansa. Määritelmä nyt: Journalismi kokoaa yhteisöjä sivistyneisiin, tietopohjaisiin ja hyödyllisiin keskusteluihin, vähentää polarisaatiota ja rakentaa luottamusta auttamalla kansalaisia löytämään yhteisymmärrystä faktojen perusteella.

Vähän abstraktia, yritetään suomentaa Jarvis ja Zuckerberg konkretiaksi.

Viidakkorummut ovat jo olemassa, joten niihin kannattaa mennä rohkeasti mukaan. Pelkkien linkkien jakamisen sijasta kannattaa keskustella ja avittaa, luoda roolia ja asemaa. Osa paikallisesta tiedonvälityksestä tapahtuu jo nyt ryhmissä, ja siinä on rooli journalisteillekin. Tuomarin tai opettajan roolin sijasta kaivataan puheenjohtajaa tai tyyntä fasilitoijaa.

Jarvis toivoo, että Facebook antaa yhteisöjen rakentajille osuuksia mainostuloista. Median toive on toistunut Facebookin villityksestä toiseen (pelit, live, videot) eikä ole oikein toteutunut. Ehkä realistisempi vaihtoehto on tehdä yhteisöä todella hyödyttäviä selvityksiä tai koonteja ja panna ne maksumuurin taa – niin vankasta asemasta, että yhteisölle tärkeä toimittaja on yhteisönkin mielestä ansainnut tämän palkkansa.

Mutta kestääkö tämä visio sitten aikaa? Facebookin tuntien ainakin vajaan vuoden ajan.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Lisää aiheesta