Vuoden 2009 aikana eri puolilta maailmaa kuultiin, miten perinteiset mediatalot ottivat entistä järjestelmällisempää otetta verkkomaailmaan perustamalla uuden tehtävänimikkeen. Tällaisen social media editorin palkkasi viime keväänä monien perinteisten medioiden tapaan myös New York Times.
Kun tuoreesta editorista ei reiluun kuukauteen kuulunut Twitterissä mitään, alkoi kyseenalaistaminen ja vilkas verkkokeskustelu siitä, miten some-työhön palkatun pitäisi työskennellä. Pitääkö hänen olla itse jatkuvasti aktiivinen vai pikemminkin koordinaattori, edelläkävijä, opettaja ja ikään kuin linkki ja ovenavaaja yhteisöjen ja toimitusten välillä?
Sosiaalinen media on elämäntapa, totesi yksi leiri. Toisten mielestä kunkin on itse rakennettava omaan ympäristöön sopivat työtavat.
Median kannalta some-työssä on vähintään kaksi strategisesti merkittävää ulottuvuutta. Yksi on se, miten väline itse näkyy ja toimii sosiaalisessa mediassa. Toinen on sen ymmärtäminen, millainen työkalu ja suhteiden rakentaja sosiaalinen media voi toimitukselle olla.
Suunta on yksisuuntaisesta entistä vuorovaikutteisemmaksi välineeksi. Muutokseen tarvitaan verkkopohjaisten työkalujen hallintaa ja ymmärrystä siitä, miten ja miksi verkossa kannattaa olla.
Suomen sanomalehdistä Ilta-Sanomilla on sosiaalisen median tuottajan hakuprosessi käynnissä, mutta ensimmäisenä tositoimiin ehti Kaleva. Se nimitti muutama viikko sitten Erkki Hujasen yhteisötuottajaksi. Tuottaja on sinällään hyvä titteli, koska sosiaalisen median työkentässä puhutaan usein kuratoinnista, asioiden hoitamisesta ja järjestämisestä.
Hujasella on käsissään uraauurtava tehtävä. Hän esitteli ajatuksiaan työn sisällöstä Ylen sosiaalisen median foorumin tilaisuudessa helmikuussa.
Sen perusteella Hujasen tavoite on lisätä ymmärrystä niin työskentelytavasta kuin avata keskustelu siitä, olemmeko olleet riittävän herkkäkorvaisia kuulemaan aina tarpeellisten uutisten lisäksi sen, mikä ihmisiä ihmisinä koskettaa.
Kaikista muutoksista huolimatta toimittajan työn arvokasta ydintä on kirjoittaminen. Joidenkin arvioiden mukaan lukijat kiinnittyvät jatkossa taitaviin kirjoittajiin entistä enemmän.
Muun muassa siksi aloitamme tässä numerossa kirjoittamiseen keskittyvän sarjan. Kerromme myös aikakauslehtipuolella käytössä olevista työtavoista, joita myös Aamulehti uudistuksessaan soveltaa.
