Julkisen sanan neuvosto antoi ennen joulua Helsingin Sanomille ja Iltalehdelle langettavat siitä, etteivät ne poistaneet ihmisarvoa loukkaavia kommentteja Facebook-postaustensa perästä lukijoiden ilmoituksista huolimatta.
JSN siis katsoi, että media kantaa vastuuta myös alustoilla tapahtuvasta kommentoinnista.
Mutta kuinka merkittävä tai uusi linjaus oli? Tästä on erilaisia näkemyksiä.
Ratkaisu perustuu Journalistin ohjeiden liitteeseen, joka koskee ”yleisön tuottamaa aineistoa tiedotusvälineiden verkkosivuilla”. Liitteessä puhutaan myös median roolista ”yleisön tuottamaa aineistoa sisältävien verkkopalstojen ylläpitäjänä”. Sosiaalista mediaa ei liitteessä mainita.
JSN:n puheenjohtajan Eero Hyvösen mukaan JSN:n tulkintalinja on 2010-luvun jälkipuoliskosta lähtien ollut se, että median vastuu ulottuu myös somekommentteihin. Linja on tuotu esiin JSN:n verkkosivuilla julkaistussa uutisessa, ainakin yhdessä päätöksessä sekä karsintapäätöksissä, jotka eivät ole julkisia mutta joista lähtee tieto asianosaiselle päätoimittajalle. Lisäksi Hyvönen sanoo pitäneensä asiaa esillä itse.
Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan langettava somekommenteista oli merkittävä periaateratkaisu.
– Jos useat kollegat eivät tiedä, että tällainen linja on ollut, ja se on tullut esiin blogitekstissä, niin ei se ole voimassa oleva linjaus minun nähdäkseni, Yläjärvi sanoo.
Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen sanoo, että tulkinta olisi pitänyt viedä ensin selväsanaisesti Journalistin ohjeiden liitteeseen. Vastauksessaan kanteluun hän kuvaili nyt toteutunutta toimintajärjestystä ”oikeusvaltioperiaatteen vastaiseksi mielivallaksi”.
– Olen hämmästynyt tästä ratkaisusta. Pitäisi ensin muuttaa säännöt ja sen jälkeen alkaa käyttää uutta linjaa, Kauppinen sanoo.
Kauppinen ja Yläjärvi painottavat kuitenkin kunnioittavansa JSN:n ratkaisuja ja toimivansa niiden mukaan.
”Ei mediatoimijoilla tule koskaan olemaan mitään mahdollisuutta määrittää, millaisessa kontekstissa sisällöistä käydään keskustelua.”
Myös Eero Hyvönen kertoo olleensa yllättynyt – siitä ettei linja ollut päätoimittajien tiedossa.
– Kun luimme päätoimittajien vastaukset kanteluun, keskustelimme, miten nyt toimimme. Emme me neuvostossa lähde kiistämään päätoimittajien kokemusta, että asia oli heille uusi. Mutta olisi sekin ongelmallista, jos pakittaisimme linjastamme sen takia, että huomaamme tiedonkulussa olleen ongelmia.
Jälkikäteen Hyvönen on ajatellut, että parin vuoden takaisesta vapauttavasta olisi pitänyt tiedottaa enemmän.
– Tämä tuore ratkaisu oli sillä tavalla periaatteellinen, että asiasta tuli ensimmäistä kertaa langettava, Hyvönen kommentoi.
Päätoimittajat ovat lisäksi sitä mieltä, että linjaus median vastuun ulottamisesta yleisön sisältöön alustoilla on ongelmallinen.
Asia on nyt auki, kun Journalistin ohjeita uudistetaan. Työryhmä on esityksessään selkiyttämässä ja vahvistamassa linjan, että somekommentointi kuuluu itsesääntelyn piiriin. Lopullisen päätöksen tekee Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistys (Jusanek).
Kauppisen mielestä on erikoista, että kun EU:kin haluaa tuoreessa digipalvelusäädöksessä alustajättien ottavan vastuuta siitä, mitä käyttäjät heidän kanavissaan julkaisevat, Suomessa itsesääntely sälyttää vastuun medioille.
– Kyseessä ovat miljardien ja miljardien liikevaihtoa ja liikevoittoa tekevät yhtiöt, joilla on todella isot tekniset resurssit verrattuna kotimaiseen mediaan ja uskomattomat panostukset esimerkiksi tekoälyn kehittämiseen. Meta pystyy poistamaan vihapuheen kanavistaan, jos vain haluaa, Kauppinen sanoo.
Erja Yläjärven mukaan myös Helsingin Sanomat on lähtenyt siitä, ettei se voi tai halua ottaa vastuuta alustayhtiöille kuuluvista velvoitteista. Periaatteen lisäksi on kyse siitä, etteivät alustayhtiöt tarjoa riittäviä työkaluja moderointiin eli ”metodiseen vastuunottoon”.
JSN:n linja on, ettei median tarvitse aktiivisesti seurata somekommentointia, mutta ihmisarvoa tai yksityisyyden suojaa loukkaavat kommentit pitää poistaa, kun ne tulevat toimituksen tietoon. Lisäksi medialla täytyy Hyvösen mukaan olla ”tosiasiallinen mahdollisuus” poistaa kommentit eli kontrolloida niitä.
Yläjärvi pitää tätä sinänsä hyvänä periaatteena.
– Jos mietin edellistä työpaikkaani, niin HBL:ssä tämä olisi ihan toteutettavissa, koska brändi on pieni. Mutta se volyymi, jolla Helsingin Sanomiin tulee eri kanavissa erilaisia yhteydenottoja, on ihan toinen. Ei ole mitään mahdollisuutta alkaa käsin käydä läpi somekommentteja.
”Kun meillä kuitenkin on paljon huolta polarisaatiosta ja asioiden kärjistymisestä sosiaalisessa mediassa, niin toivoisin että media tekisi oman, tehtävissä olevan osuutensa.”
Langettavan jälkeen Helsingin Sanomissa on alettu teknisin keinoin piilottaa pääosa juttuihin tulevista kommenteista Facebookissa. Vastaavaa teknistä ennakkoseulontaa Facebookissa on yritetty tehdä aiemminkin, mutta se on osoittautunut Yläjärven mukaan hankalaksi.
Pohdittavaa kuitenkin riittää siinä, miten käytäntö laajennetaan kaikille lehden hyödyntämille alustoille.
Langettavan saaneiden lehtien päätoimittajat painottavat myös, ettei ihmisarvoa loukkaava somekommentointi omien brändien yhteydessä ole toivottavaa. Iltalehdessä esimerkiksi poistetaan useimmiten koko somejako, jos keskustelu ”äityy mahdottomaksi”.
Yläjärvi korostaa, että vaikka Helsingin Sanomat haluaa olla vastuullinen media, yleistyvästä ala-arvoisesta kielestä ei voi suhteettomasti sysätä vastuuta uutismedialle.
– Jos mietimme kaikkia verkon foorumeita Ylilaudasta lähtien, niin ei mediatoimijoilla tule koskaan olemaan mitään mahdollisuutta määrittää, millaisessa kontekstissa sisällöistä käydään keskustelua, Yläjärvi sanoo.
Sen sijaan, että Iltalehti alkaisi panostaa yleisökeskustelun laatuun, lehdessä on pohdittu, mitä lisäarvoa yleisön kommentointi sen omissakaan kanavissa tuo. Tanskalainen iltapäivälehti Ekstra Bladet luopui yleisökommentoinnista.
– En ole kuullut, että he olisivat kärsineet siitä mitenkään, Kauppinen sanoo.
Eero Hyvösen mielestä on hyvä, että medialla on velvollisuus poistaa loukkaavat somekommentit ja hän toivoo tämän menevän läpi uusissakin Journalistin ohjeissa. Hyvönen ei koe vaatimuksen olevan ristiriidassa sen kanssa, miten EU-lainsäädäntö kohtelee alustajättejä, tai tuovan kohtuuttomia moderointivastuita.
– Kun meillä kuitenkin on paljon huolta polarisaatiosta ja asioiden kärjistymisestä sosiaalisessa mediassa, niin toivoisin että media tekisi oman, tehtävissä olevan osuutensa. Se ei tietysti koko somen mittakaavassa ole valtava määrä, mutta medialla on tässä kuitenkin merkityksellinen rooli, Hyvönen sanoo.
GALLUP
Mikä on median vastuu somekommenteista?
Margareta Salonen
Journalismin ja sosiaalisen median tutkija Jyväskylän yliopistossa, JSN:n yleisöjäsen
“Itsesääntelyn on ulotuttava kaikkiin kanaviin, joissa media käyttää valtaansa julkaista sisältöä. Tutkimusten valossa monet isot ja pienet kotimaiset lehdet ovat kokeneet somemoderoinnin tärkeäksi ja kantaneet siitä vastuuta jollakin tapaa jo kauan, joko ihmisvoimin tai tekoälyavusteisesti. Yhdessä tutkimushankkeessamme oli mukana kaksi paikallislehteä, jotka saivat aktiivisella keskustelun ylläpitämisellä ja moderoinnilla seuraajamääränsä kasvuun ja nostettua yleisön aktiivisuutta Facebookissa. Hyvällä ennakoinnilla medialla on mahdollisuus kitkeä vihapuhetta ja polarisaatiota. Arkaluonteiset aiheet nostavat herkemmin haitallista kommentointia. Media voisi miettiä, mitä aiheita ja millaisella kehystyksellä nostetaan eri kanaviin sekä mistä avataan keskustelu.”
Mikko Hoikka
Aikakausmedian toimialajohtaja
“Asia ei ole lain näkökulmasta aivan yksinkertainen. Palvelun yleisökeskustelijoille tarjoaa alustan ylläpitäjä, esimerkiksi Meta. Jos medialla on tosiasiallinen mahdollisuus päästä moderoimaan yleisön kommentteja esimerkiksi seinällään, sillekin voi joissakin tilanteissa syntyä vastuu. Medialla ei ole velvollisuutta lukea yleisökommentteja eikä selvitellä, ovatko ne laillisia vaiko eivät. Vastuu kuitenkin voi syntyä, jos mediat joko oma-aloitteisesti tai jonkun muun käyttäjän huomion perusteella näin menevät tekemään. Laki siis tavallaan kannustaa olemaan passiivinen.”
