Istuin viime kesänä Facebookin konttorissa Lontoossa. Sosiaalisen median jätti järjesti yhdessä BuzzFeedin kanssa Britannian parlamenttivaalien tuloslähetyksen, joka näytettiin suorana BuzzFeedin Facebook-sivuilla.
Illasta tulisi jännittävä. Mielipidekyselyissä Jeremy Corbynin työväenpuolue oli kirinyt Theresa Mayn konservatiivien etumatkaa kiinni.
Studiokatsomoon saapui arviolta runsaat sata henkeä, joista valtaosa oli nuoria yliopisto-opiskelijoita. Lämpiössä tarjoiltiin olutta ja viiniä, irtokarkkeja ja tapaksia. Downing Streetiä esittävän selfie-seinän edessä sai ottaa kuvan pahvi-Theresan tai pahvi-Jeremyn kanssa.
Lähetys alkoi. Heti alussa juontaja lupasi tietoja ovensuukyselyiden tuloksista. Jännitti.
Tuloksia ei kuitenkaan kuultu. Sen sijaan toimittajat kävivät läpi, mitä nappia pitää painaa, jos on rakastunut politiikkaan tai vihainen tai järkyttynyt siitä.
Tunne ajoi edelle juuri silloin, kun tietoa olisi tarvittu. Kaivoin kännykän salaa taskustani ja kävin tarkistamassa vaalien tilanteen BBC:n nettisivuilta.
”Oli huojentavaa huomata, että myös Facebookin ja BuzzFeedin kaltaiset digikehityksen edelläkävijät ajavat välillä päin seinää.”
Seuraavaksi katsoimme valokuvista koostetun insertin, joka kertoi äänestyspaikoilla vierailleista koirista. Minä halusin tietää, onko Theresa Mayn puolue menettämässä enemmistön parlamentissa. Kännykkä kertoi, että näin oli käymässä.
Kun olimme katselleet aikamme hauskoja kuvia hauvoista, BuzzFeedin toimittaja sai kerrottua ovensuukyselyiden tuloksista. Lähetys jatkui, mutta osa katsojista alkoi valua takahuoneeseen oluelle. Liityin joukkoon.
Takahuoneen televisioissa pyörivät BBC:n ja Sky Newsin vaalilähetykset. Tulokset rullasivat ruuduilla, asiantuntijat analysoivat herkeämättä vaalien tilannetta.
Kokoonnuimme televisioruutujen eteen. Ei harmittanut, vaikka televisiolähetyksiä ei päässyt peukuttamaan.
Samalla BuzzFeedin ja Facebookin lähetyksessä joku räppäri kertoi mielipiteitään politiikasta. Facebookin edustaja yritti epätoivoisesti houkutella meitä takaisin katsomoon. Emme menneet, vaikka hän lupasi tuoda sinne olutta.
Mietin hetken, olinko vain yksinkertaisesti liian vanha uudelle ja nuorekkaalle ohjelmalle. En usko. Luulen, että myös kohderyhmään kuuluneet nuoremmat milleniaalit olisivat kaivanneet ensisijaisesti tietoa siitä, miten vaaleissa kävi.
Kaikki muu oli juuri sillä hetkellä toisarvoista.
Vaali-ilta oli oiva esimerkki siitä, miten käy, kun muoto vie sisältöä.
Uudistusten tahti ei ole koskaan ollut mediamaailmassa näin nopea. Muutama vuosikymmen sitten riitti, että printtilehteä, painoteknologiaa, toimitusjärjestelmää ja jakelua uudistettiin silloin tällöin. Nyt muutos on jatkuvaa.
Vaikeinta kaiken keskellä on päättää, mihin hypätä mukaan ja mitä seurata sivusta. Uuden luominen on riski, mutta paikalleen pysähtyminen on kuolemaksi. Samalla täytyy tunnistaa, milloin vanha on toimivampaa kuin uusi. Oli huojentavaa huomata, että myös Facebookin ja BuzzFeedin kaltaiset digikehityksen edelläkävijät ajavat välillä päin seinää.
Ilta Facebookilla opetti, että jatkuvan muutoksen keskellä tärkein – eli sisältö – voi helposti unohtua. Pohjimmiltaan kyse on tiedonvälityksestä. Jos perusta ei ole kunnossa, puutetta ei korvata peukutusnappuloilla tai ruudussa viuhuvilla sydämillä.