Pankittomat. Sillä nimellä kutsutaan ihmisryhmää, joka elää ilman minkäänlaista pankkitiliä. Ilmiö korostuu etenkin Yhdysvalloissa ja useassa Latinalaisen Amerikan maassa. Palkka maksetaan päivän päätteeksi ruskeassa kirjekuoressa, ja koko elämä pyörii muutenkin suoran käteiskaupan varassa.
Faktattomat. Sillä nimellä kutsutaan ihmisryhmää, joka elää ilman sen kaltaista tiedonvälitystä, jossa pyritään totuuteen ja oikaistaan julkisesti virheet. Eli he eivät kuluta journalismia.
Termit eivät ole omiani, vaan lainatavaraa Huffington Postin päätoimittajalta Lydia Polgreeniltä, joka puhui haastavien kohderyhmien tavoittamisesta Cannes Lions -luovuusfestivaaleilla heinäkuussa.
Suomessa pankittomuus on mahdotonta. Tai ainakin siinä vaaditaan päättäväisiä ponnistuksia elää yhteiskunnan marginaalissa. Faktattomuus vastaavasti on meilläkin varsin helppoa. Netissä piisaa kaikkea ihanaa ja hurjaa ajankulua, ilmaiseksi. Tunnustaudun sanomalehtiromantikoksi. Silti en kaipaa satraappimedian tunkkaiselle aikakaudelle, jossa tietoa annosteltiin aina vallasta humaltumiseen saakka. Ihmisen joutuminen journalismin ulkopuolelle on silti huono juttu.
”Too Long Didn’t Read. Sillä ilmaistaan kohteliaan sarkastisesti jutun aiheen kyllä kiinnostavan, mutta artikkelin olevan aivan liian pitkä.”
Lydia Polgreen kertoi Huffington Postin käyttävän valtavasti aikaa uutisten esitystavan muotoilemiseksi sellaiseen kulmaan, että lehti tavoittaisi jatkossa yhä paremmin juuri faktattomia, etenkin nuoria ihmisiä.
Tavoitteena on löytää sellaisia näkökulmia ja käsittelytapoja, joilla toimitus saa uudet kohderyhmät kiinnostumaan tärkeäksi kokemistaan asioista. Polgreen aikoo vähentää ylimieliseksi miellettäviä avoimen valistavia artikkeleita sekä ennustavaa journalismia. Vastaavasti hän aikoo lisätä tarinallisten artikkelien määrää ja kasvattaa human interestin roolia.
Lisäisin listalle verkkokerronnan kuumat lajityypit. Netti on synnyttänyt lukuisia kerronnan tyylejä, joiden evoluutiota eivät ole julkaisualustat rajoittaneet. Näitä ovat muun muassa kuvan ja tekstin yhdistelmät eli meemikerronta, tarinalliseksi sarjaksi taitetut gif-animaatiot ja Snapchat-dramaturgia.
Viimeksi mainitulle mobiilivideon aikakaudella syntyneelle tyylille ovat ominaista tiukat kuvarajaukset, henkilökeskeisyys ja aggressiivinen leikkaustapa.
Onneksi meillä on Nyt-liite ja Yleisradion Kioski. Ne ovat kansainvälisen tason esimerkkejä siitä, miten verkkokerronnan tuoreimpia tyylejä käytetään klassiseen tiedonvälitykseen.
Nyt-liite on kunnostautunut kokoamaan somesirpaleita yhteen. Blogimaisesti etenevät ja pitkin tapahtumasarjaa päivittyvät artikkelit yhdistävät ison määrän kuva-, teksti- ja videopostauksia toimituksen omaan panokseen. Ilman Nytin toimitusta monen merkittävän someilmiön palat olisivat silppuna pitkin nettiä ja monen yhteiskunnallisesti tärkeän asian seuraaminen lukijalle liki mahdotonta.
Hyvää journalistista perustyötä, mutta verkkoystävällisellä tavalla esitettynä. Nyt-liite on koonnut yhteen muun muassa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja komediaohjelma Saturday Night Liven keskinäisestä nokittelua, jota käydään edelleen pitkin Twitteriä ja YouTubea.
Yle Kioski vastaavasti tuottaa paljon meemivideoita, joissa yhdistetään mittava määrä tekstiplansseja liikkuvaan kuvaan. Toimituksessa hallitaan giffien teon lisäksi videoblogaamisen jalo taito.
Viime aikoina Pasilassa on innostuttu TLDR-sisällöistä. Nettislangitermi on kirjainlyhenne englanninkielen sanoista Too Long Didn’t Read. Sillä ilmaistaan kohteliaan sarkastisesti jutun aiheen kyllä kiinnostavan, mutta artikkelin olevan aivan liian pitkä.
Vastaavasti TLDR-sisältö on alleviivaavan tiivistä, usein listamaista kerrontaa jostain monimutkaisesta aiheesta. Käsittelytavalla houkutellaan levotonta sielua viettämään rahtusen enemmän aikaa aiheen parissa. Nuoria palvelevan Yle Kioskin yksi tuore TLDR-video käsittelee Lapuan liikettä.
Toivottavasti yhä useampi tiedotusväline lähtee uteliaasti hyödyntämään verkkokerronnan toimivimpia tyylejä. Se on yksi parhaita tapoja saada nuori yleisö uutismedian piiriin. Se taas on yhteiskunnallisesti tärkeää. Suomi voisi olla maa, jossa ei elä yhtään faktatonta.