- AIKA 7.1.2023
- PAIKKA Salon Seudun Sanomien toimitus
- PAIKALLA Päätoimittaja Rami Nieminen ja muu toimitus
- AIHE Uusi päätoimittaja, päätoimittajan roolin muutos, ruuhkavuodet
- TARJOLLA Hyvää keskustelua
Salon Seudun Sanomien (SSS) uutispöydässä ratkotaan visaista pähkinää: laulaja Erika Vikman on uutisten mukaan eronnut, mutta onko toinen osapuoli Jyrki 69 vai Jussi 69 – ja mistä heidät erottaa?
Käynnissä on uutistoimituksen aamupalaveri, johon osallistuu tänä tammikuisena tiistaina vajaa kymmenen toimittajaa.
– Vesku menee katsomaan punttisalia. Asko lakkauttaa terveysaseman. Lisäksi ensi viikon sää näyttää siltä, että hiihtolatuja ei saada enää jäädytettyä, uutistuottaja Jarkko Turpeinen jakaa työtehtäviä.
Myös lähestyvät eduskuntavaalit herättävät keskustelua. Asko eli toimittaja Asko Lehtonen kuiskuttelee, että Salo on perinteisesti ollut vahva demarikaupunki, ja nyt jännitetään, löytyykö eduskunnasta luopuvalle Katja Taimelalle (sd.) puolueesta seuraaja.
Aamupalaverissa kuunteluoppilaana istuu tuore päätoimittaja Rami Nieminen. Hän on Salossa lapsuutensa viettänyt, sittemmin turkulaistunut toimittaja, jolle paikallisen politiikan kiemurat ovat tuttuja.
Nieminen ei kuitenkaan puutu keskusteluun. Hänen edeltäjänsä Ville Pohjonen on vielä töissä, joten pari viikkoa sitten aloittaneella Niemisellä on aikaa tutustua rauhassa toimitukseen. Pohjonen muistuttaa Niemiselle, että vaali-iltana hänen tehtävänsä on tilata toimitukselle voileivät ja virvoitusjuomat.
Päätoimittajan rooli päivälehdissä on muuttunut muun muassa toimittajien määrän vähenemisen vuoksi. Takavuosina tehtävä oli enemmän edustuksellinen, ja esimerkiksi yhteiskunnalliset merkkihenkilöt saattoivat ryhtyä päätoimittajiksi. Nykyisin kyseessä on läsnäoloa vaativa journalistinen johtotehtävä.
Maakuntalehtien päätoimittajat saavat runsaasti pyyntöjä osallistua erilaisten yhdistysten toimintaan ja tilaisuuksiin. Päätoimittajasta voi nopeasti tulla osa paikkakunnan eliittiä, jonka toimintaa lehden pitäisi valvoa.
Nieminen sanoo ymmärtävänsä verkostojen merkityksen mutta pitävänsä luonnollisena jännitettä vallanpitäjien ja journalistien välillä.
– Tuskinpa minua nähdään Rotarien jäsenenä, mutta kesällä nähdään kyllä futiskatsomossa. SalPahan (Salon Palloilijat) nousi juuri ykkösdivisioonaan.
SSS:n toimituksen vahvuus on pudonnut lähes puoleen vuosikymmenen takaisesta, joten päätoimittajakin saa kantaa kortensa kekoon osallistumalla aktiivisesti päivittäiseen lehdentekoon. Päätoimittaja muun muassa kirjoittaa ison osan pääkirjoituksista, huolehtii mielipidekirjoituksista ja tekstaripalstasta sekä johtaa päivittäistä uutistyötä.
Nieminen on tosin pohtinut, pitääkö lehdessä olla ollenkaan pääkirjoituksia, ”kun ei niitä kuitenkaan kukaan lue”.
– Perustoimittajan kommentti ei kauheasti lukijoita kiinnosta, mutta kun henkilö herättää kiinnostusta, myös kolumnia luetaan. En usko, että SSS:n päätoimittaja hirveästi herättää tunteita, hän epäilee.
Verkon analytiikkaan uskovaa Niemistä asia tuntuu jopa hieman kiihdyttävän. Muutoin rauhallisesti fundeeraavalta mieheltä karkaa voimasana.
– Ei pääkirjoitusta voi painaa lehteen vain sen takia, että päätoimittaja pääsee pätemään! Minua vituttaa sellainen vanhakantainen ajattelu, että jossain olisi myyttinen printinlukijakansa, joka ei näy verkon analytiikassa.
Uutena toimituksen pomona hän ei kuitenkaan näe tarvetta isoille kurssimuutoksille tai organisatorisille toimille.
– Olen yrittänyt rauhoitella ihmisiä. Toimitus on tosi ammattitaitoinen, lehti on hyvännäköinen ja jutut ovat teräviä. Kysymys on enemmänkin siitä, miten pystyn auttamaan ja helpottamaan asioiden tekemistä.
Nieminen haluaisi päätoimittajana näkyä kaupunkikuvassa ja olla läsnä lehden sivuilla, mutta ei usko aikansa riittävän aktiiviseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Tammikuun aikana hän on Twitterissä lähinnä jakanut muutamia SSS:n juttuja.
– Olen tällainen pölynimurikauppias enkä varmaan mikään merkittävä yhteiskunnallinen ajattelija.
Nieminen oli kolmevuotias, kun hänen perheensä muutti Saloon äidin työn perässä. Äiti oli apulaiskaupunginsihteeri, josta tuli myöhemmin kaupungin hallintojohtaja. Niemisen isä oli hitsari, joka toimi Rautaruukin tehtaalla pääluottamusmiehenä ja sittemmin monissa järjestötehtävissä.
Myös Rami Niemisestä tuli sittemmin Turun Sanomien pääluottamusmies, mikä ei ole ihan tyypillisin tausta päätoimittajalle.
– Kotona on aina puhuttu yhteiskunnallisista asioista. Vanhempani ovat valveutuneita, mutta olen itse rakentanut oman arvopohjani. Sain kotoa hyvät valmiudet kriittiseen ajatteluun.
Journalistiksi hän sanoo päätyneensä vahingossa. Hän opiskeli Turun yliopistossa poliittista historiaa, haki kesätoimittajaksi Turun Sanomiin ja jäi sille tielle.
Maisterintutkielma on vielä työn alla, aiheena on journalismin ja populismin suhde. Nieminen vakuuttaa tekevänsä gradunsa loppuun heti, kun aikaa löytyy.
– Saloa pidän monipuolisena ja kiinnostavana alueena. Vuoden 2009 kuntaliitoksen jälkeen se on alueena valtavan suuri. Täällä on merenrantaa, saaristoa, kaupunkia ja maaseutua. Se minua kiinnosti, kun hain päätoimittajan tehtävää.
– Lisäksi koen olevani paikallisherännäinen. Joskus paikallisjuttuja väheksyttiin, kun kilpailtiin valtakunnallisten uutisten läpimenosta. Verkon tultua on pystytty mittaamaan, mikä ihmisiä kiinnostaa. Mitä paikallisempi juttu, sitä tärkeämpi se on lukijoille.
Salo muistetaan erityisesti kulta-ajastaan, joka päättyi, kun töitä ja vaurautta tuonut Nokian matkapuhelimet lopetti tehtaansa syksyllä 2012. Runsaan 50 000 asukkaan kaupungissa Nokia oli työllistänyt enimmillään yli 6 000 ihmistä, joten massatyöttömyys puraisi seutua lujaa.
SSS teki tehtaan sulkemisesta ja rakennemuutoksesta valtavasti juttuja, mutta Nokia ei ollut mikään salolaisen toimittajan aarreaitta sitä ennen. Ihmiset kävivät Nokialla ja sittemmin Microsoftilla töissä, mutta pitivät suunsa kiinni. Siten Nokian lähtö ei aiheuttanut lehdessä sisällöllistä tyhjiötä, ja lehden tilaajatkin pysyivät uskollisina tiukasta taloustilanteestaan huolimatta.
Ville Pohjoselta Nieminen saa johdettavakseen hyvässä kunnossa olevan lehden. Lehteä kustantava Salon Seudun Sanomat Oy teki vuonna 2021 yli 16 miljoonan euron liikevaihdolla 1,7 miljoonan euron liikevoiton. Lehden kokonaistavoittavuus oli viime vuonna keskimäärin 55 000 lukijaa printissä ja verkossa, ja haastatteluviikolla lehti oli FIAMin verkkokävijöiden listalla sijalla 67.
SSS lähti verkkoon aikanaan hitaasti. Oli kyllä verkkolehti, mutta sen tekeminen oli niukkaa. Kuvaavaa on, että lehti siirtyi digitaaliseen ulottuvuuteen ennen kaikkea oman konsernin radiosähkeiden kautta. Jopa kuvat tulivat radiosähkeiden myötä SSS:n verkkoon kunnolla vasta vuonna 2009.
Sekä Pohjonen että Nieminen näkevät, että varsinkin verkkopuolella SSS:lla on vielä parantamisen varaa. Nieminen on työskennellyt aiemmin muun muassa pitkään Turun Sanomissa (TS), jossa hän teki viimeisinä vuosinaan verkkoa, ja vuoden verran Helsingin Sanomien (HS) Turun-toimituksessa.
– Varmasti jossakin kohtaa syyllistyn vielä mikromanagerointiin, Nieminen ennakoi.
– Verkossa juttua pitää myydä eri tavalla kuin printissä, ja ilmaisukin on hieman erilaista. Lähiaikoina mietimme painotuksia, miten paljon menemme verkko edellä. Kilpailu lukijoista käydään kuitenkin verkossa. Printti on elämystuote, visuaalisesti hyvännäköinen, kuratoitu katsaus päivän uutisiin.
Samaan konserniin kuuluvan ja osin samalla levikkialueella toimivan TS:n kanssa SSS kilpailee lähinnä isoista uutisista. Muutoin yhteiselo nähdään hyvänä yhteistyönä, mutta sisältöyhteistyötä lehtien välillä ei juurikaan ole.
Uuden päätoimittajan tärkein oppi Hesarin vuodesta on se, ettei viisasten kiveä ole kellään.
– Ihan samalla tavalla sekä TS:ssa että HS:ssa on valtavasti dataa, mutta edelleen pohditaan, mikä olisi paras tapa hyödyntää sitä, Nieminen vastaa.
Hyvänä esimerkkinä hän pitää verkon maksumuuria, joka on SSS:lla muissa paitsi STT:n uutisissa. Niemisen mukaan maksumuuriin ei ole vielä kenelläkään optimaalista mallia.
– SSS:ssa maksumuuriin on varmasti tulossa muutoksia, mutta olen yrittänyt toppuutella itseäni, etten ala tässä asiassa julistaa vallankumousta. Olen vielä nöösipoika.
Tänä vuonna moni päivälehtikin pohtii kustannuspaineiden vuoksi ilmestymisen harventamista. Niemiseltä sen paremmin kuin Pohjoseltakaan ei heru ennustetta SSS:n seitsenpäiväisyyden jatkumisesta. Nieminen toteaa sen olevan ennen kaikkea jakelukysymys.
– Olennaista on, että jos jokin lehti supistaa ilmestymispäiviään, miten se taklaa tämän verkossa, hän miettii.
Toinen tulevaisuuden kysymys on, säilyykö SSS niin sanottuna täyden palvelun lehtenä, jossa on paikallisen aineiston lisäksi valtakunnallisia juttuja ja ulkomaanuutisia. Minkään turhan tekemiseen ei ole nykyisillä voimavaroilla mahdollisuuksia. Niemisen mukaan nämä ovat rajanvetoja, joita pitää jatkuvasti haastaa.
– Moni lukija tietysti arvostaa sitä, että lehdessä on laaja otanta. Pitää kuitenkin ymmärtää, ettemme ole kenellekään ainoa uutislähde. Paikallisen sisällön pitää nousta esiin, ja sen ohessa on varmaan vastedeskin otanta maailman asioista.
Haastattelun päätteeksi suuntaamme Salon torille Niemisen kyydissä. Päätoimittaja kertoo ajavansa firman autolla, valkoisella Mazda 3:lla, ensimmäistä kertaa. Pitkän miehen jalat hädin tuskin mahtuvat ratin ja penkin väliin.
Torilla ei talvipäivänä tapahdu mitään, mutta se on Rami Niemiselle merkityksellinen paikka. Siellä on edelleen sama torivalvojien koppi, jossa hän parina nuoruuden kesänä keräsi maksuja torikauppiailta.
Hän kertoo myös kirjoittaneensa vastikään lehden pääkirjoituksen torin ympyräparkista. Nieminen sanoo käsittelevänsä mielellään paikallisia asioita, koska päätoimittajan Nato-kanta ei ole lukijoita kiinnostava asia.
Paikallisuudesta puheen ollen, huomaamme museon kellon viisareiden pyörivän hurjaa vauhtia ympäri kellotaulua. Onkohan kysymys toimintahäiriöstä vai tarkoituksellisesta ajan riennosta?
Siinä voisi olla Niemiselle hyperpaikallisen pääkirjoituksen aihe, mutta hän pelkää, että toimituksessa nauretaan hänelle, jos hän ottaa viisarit puheeksi. Viisarit lienevät paikallisille tuttu juttu.
Nieminen ei ole ainakaan vielä muuttanut takaisin Saloon. Hän asuu puolisonsa sekä puoli- ja kolmevuotiaiden lastensa kanssa noin viidenkymmenen kilometrin päässä Raisiossa. Uutta asuinpaikkaa katsotaan mahdollisesti tulevana keväänä.
– Lähden yleensä kotoa puoli kahdeksalta aamulla ja vien lapsen päiväkotiin. Moottoritietä ajellessani ehdin kuunnella Turun radiosta uutiset ja takaisin päin ajaessa dekkareita äänikirjoina. Yritän etsiä sellaisia dekkareita, jotka sijoittuvat Englantiin.
Miehen raameista voi päätellä, että Nieminen on harrastanut aiemmin bodausta ja teini-ikäiseksi asti jalkapalloa, mutta harrastukset ovat toistaiseksi jääneet lasten takia. Viime aikoina hän on tosin yrittänyt käydä potkimassa palloa kolmivuotiaansa kanssa.
Kun Niemiseltä tiedustelee hänen ikäänsä, vastaus tulee hieman empivästi ikään kuin laskutoimituksen jälkeen.
– Neljä… kymmentä.
Nieminen tunnustelee hajamielisesti takkinsa taskua ja kaivaa ulos mytyn.
– Mulla on lapsen likaiset sukat taskussa. Se ehkä kuvaa näitä ruuhkavuosiani.