Tilaa Uutiskirje!

Näin kirjoitat mielenterveydestä: viisi vinkkiä toimittajille

Toimittajalla on vastuu olla haastattelematta sokissa olevaa henkilöä. ”Ihmisten haavoittuvuutta pitää oikeasti kunnioittaa eikä heti rynnätä mikrofonin kanssa kyselemään”, sanoo kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck Suomen Mielenterveysseurasta.

Kristian Wahlbeck harmittelee mielenterveyteen liittyviä vääriä olettamuksia. Moni esimerkiksi ajattelee, että rikoksentekijällä täytyy olla mielenterveyshäiriöitä, koska on syyllistynyt rikokseen. Tutkimusten valossa tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kuva: Pia Ingberg.|
Ajankohtaiset

Mielenterveyttä käsitellään mediassa usein turhan negatiivisesti ja ongelmalähtöisesti. Näin arvioi Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck.

– Enemmän pitäisi tehdä juttuja selviytymistarinoista, sillä valtaosa tarinoista on niitä.

Wahlbeck on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että kielteinen julkisuus on säilynyt, vaikka suomalaisten mielenterveys ja saatavilla olevat mielenterveyspalvelut ovat parantuneet.

– Esimerkiksi nuorten mielenterveys on parantunut ja itsemurhat ovat laskeneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Avohoito on yhä parempaa, ja yhä useampi pääsee psykoterapiaan, Wahlbeck listaa.

Wahlbeck antaa viisi vinkkiä toimittajille, miten mielenterveydestä pitäisi kirjoittaa.

1. Älä haastattele sokissa olevaa

Akuutissa kriisissä eli sokissa oleva ihminen ei pysty itse arvioimaan, voiko asettua kameran ja mikrofonin eteen tai sitä, millaisia vaikutuksia haastattelulla voi olla toipumiseen.

– Suomalaisen tutkimuksen mukaan esimerkiksi Kauhajoen kouluampumisten jälkeen niille ihmisille, jotka suostuivat välittömästi haastateltaviksi, tuli myöhemmin enemmän mielenterveysoireita, Wahlbeck kertoo.

”Toimittajan ei tule olla ensimmäinen ihminen, jolle trauman kokenut avaa tuntojaan.”

Toimittajalla on vastuu varmistaa, että traumatisoivassa tilanteessa ollut on ennen haastattelua puhunut kokemuksistaan ammattiauttajan kanssa. Toimittajan ei tule olla ensimmäinen ihminen, jolle trauman kokenut avaa tuntojaan.

– Ihmisten haavoittuvuutta pitää oikeasti kunnioittaa eikä heti rynnätä mikrofonin kanssa kyselemään.

Wahlbeck suosittelee toimituksia tutustumaan Trauma ja journalismi -oppaaseen.

2. Vältä yhdistämistä rikoksiin

Wahlbeckin mukaan moni ajattelee, että rikoksentekijällä täytyy olla mielenterveyshäiriöitä, koska on syyllistynyt rikokseen. Tutkimusten valossa tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

– Noin 95 prosenttia henkirikoksen tehneistä ihmisistä on tehnyt rikoksen täydessä ymmärryksessä. Valtaosa henkilöistä, joilla on mielenterveyshäiriöitä, ei ole sen väkivaltaisempi kuin kukaan muukaan.

Wahlbeck harmittelee, miten esimerkiksi Turun puukotuksen jälkeen mediassa spekuloitiin, että puukottajalla täytyisi olla mielenterveyshäiriöitä. Mielentilatutkimuksen mukaan puukottaja toimi kuitenkin täydessä ymmärryksessä.

”Valtaosa henkilöistä, joilla on mielenterveyshäiriöitä, ei ole sen väkivaltaisempi kuin kukaan muukaan.”

3. Riko tabuja ja myyttejä

Wahlbeck muistuttaa, että kuka tahansa voi sairastua mielenterveyden häiriöihin. Tästä huolimatta aiheen käsittely mediassa on yhä tabu, jota ryydittävät myytit. Yksi myytti on se, että masentunut ihminen olisi laiska ja hänen tulisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä elämässään.

Wahlbeck kaipaa uutisointiin lisää avoimuutta ja selviytymistarinoita. Myös itsemurha-ajatuksista voi kirjoittaa, kunhan muistaa korostaa, että apua on saatavilla.

– Itsemurhista kirjoittaessa kannattaa painottaa, miten traaginen päätös itsemurha on ollut ja miten itsemurha on vaikuttanut omaisiin ja läheisiin.

– Tutkimusten perusteella tiedetään, ettei itsemurhia ole syytä glorifioida sankarillisena ratkaisuna tai kuvailla seikkaperäisesti itsemurhien tekotapoja, sillä varsinkin nuoret ihmiset saattavat ottaa mallia.

”Itsemurhista kirjoittaessa kannattaa painottaa, miten traaginen päätös itsemurha on ollut ja miten itsemurha on vaikuttanut omaisiin ja läheisiin.”

4. Karta leimaavaa kieltä

Punnitse aihe-, näkökulma- ja sanavalinnat huolella. Käytä neutraalia kieltä ja vältä leimaavia ilmaisuja, kuten skitso, skitsofreenikko tai skitsofreniaa sairastava. Puhu sen sijaan esimerkiksi ihmisestä, jolla on skitsofrenia, Wahlbeck neuvoo.

– Ihminen on paljon muutakin kuin sairastamansa tauti. Leimaavat nimet vahvistavat stereotyyppistä ajattelua.

5. Haastattele kokijoita

Asiantuntijoiden haastatteleminen on hyvä asia, mutta myös kokijoiden tulisi näkyä mielenterveyttä käsittelevissä jutuissa.

Wahlbeck kannustaa haastattelemaan esimerkiksi kokemusasiantuntijoita, joita mielenterveysjärjestöt ovat kouluttaneet. Koulutetut kokemusasiantuntijat pystyvät nimeämään omista mielenterveyskokemuksistaan ne asiat, jotka ovat yleistettävissä.

– Kokemusasiantuntijoiden esiin nostaminen jutussa vähentää stigmaa eli häpeäleimaa. Se antaa myös viestin siitä, että mielenterveysongelmistaan huolimatta ihmiset voivat ottaa asioihin kantaa ja oikoa vääriä olettamuksia.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Lisää aiheesta