Tilaa Uutiskirje!
Adile Sevimli ja Santtu Elsinen. Kuvat: Aava Eeronen ja Vesa Laitinen

Uutismedian trendit 2023

Moniäänisyys nousee, säätely kampittaa arkityötä, suhde someyhtiöihin hiertää: Kuusi asiantuntijaa arvioi, mitkä uutismedian kehityskulut näkyvät heidän työssään tänä vuonna

Hitaat

Nuoret janoavat alalle, ottakaa heidät mukaan

Adile Sevimli
Päätoimittaja, Ylioppilaslehti

”Journalismin trendi vuonna 2023 voisi olla sen kunnianpalautus nuorten näkökulmasta. Sanon tämän toivoen, että kyseessä on itseään toteuttava ennustus.

Professorit ja vanhemmat toimittajat ovat viimeisen kymmenen vuoden ajan haukkuneet meille journalismia alana ja sanoneet, että se on nähnyt parhaat päivänsä. Ala kuolee, täällä on ihan paskaa, ei kannata tulla. Moni nuori toimittaja taas kokee, ettei saa tehdä erilaisia juttuja tai opi tarpeeksi. Tästä huolimatta nuoret janoavat alalle. Ottakaa heidät mukaan. 

Politiikassa menestyvät progressiiviset hahmot, jotka näyttävät muuttavan perinteisen näköistä demografiaa. Samalla tavalla journalismiakin pitäisi muuttaa ottamalla nuoria tekijöitä mukaan keikoille eikä istuttamalla heitä uutisdeskissä.

Muutoksesta on jo positiivisia merkkejä. Viime vuosina on järjestetty inkluusiokursseja, joiden tarkoituksena on kiinnittää nuoret alalle, kuten Hitaan journalismin yhdistyksen kisällikurssi ja Iltalehden tutkivan journalismin kurssi. Nyt kun ongelmasta on kirjoitettu ja siihen on tarjottu lääkkeitä, eikö tämä tarkoita, että me teemme asialle jotain? Sen sijaan, että haukumme journalismia, voimme kannustaa nuoria alalle, mentoroida heitä ja osallistaa heidät tekemään kunnon juttuja. 

Tämän lisäksi meidän täytyy editoida nuorten juttuja, koska kaikki ansaitsevat hyvää editointia. Jos juuri alalle tulleen kesätyöntekijän julkaistu juttu näyttää keskeneräiseltä, se ei ole hänen vikansa vaan toimituksen ja esihenkilön. Miksi häntä ei ole autettu, pidetty kädestä ja katsottu, miten tästä saadaan napakka ja kirkas teksti?

Journalismimme voisi olla paljon hauskempaa ja raflaavampaa. Uskon, että nuoret ovat niitä, jotka pystyisivät tekemään yllättäviä juttuja.”

Johanna Vehkoo. Kuva: Jonne Renvall

Suhde sosiaaliseen mediaan määritellään uudelleen

Johanna Vehkoo
Journalistiikan työelämäprofessori, Tampereen yliopisto

”Vuosi 2023 on se vuosi, jolloin uutisvälineiden ja journalismin suhde sosiaaliseen mediaan pitää määritellä uudestaan. Twitterissä ja Facebookissa, joka nykyään tunnetaan Metana, on mieletön syöksylasku käynnissä. Journalismilla on ollut todella tiivis suhde molempiin yhtiöihin jo yli vuosikymmenen ajan.

Me toimittajat olemme olleet hölmöjä ja laiskoja, kun olemme antaneet suuren osan sisällöistämme tuosta vain näille firmoille ja niiden oligarkkimaisille johtajille.

Toimituksissa on pistetty reilun kymmenen vuoden ajan hirveän iso määrä voimavaroja ja resursseja siihen, mitä Facebook kulloinkin sattuu painottamaan algoritmisesti. Esimerkiksi videotuotantoon on tehty valtavia investointeja, kun Facebook on päättänyt antaa videoille lisää näkyvyyttä.

Toivoisin, että oppisimme menneisyyden virheistä emmekä toistaisi niitä esimerkiksi Tiktokin kanssa: hypi yksittäisen lafkan algoritmien muutosten perässä siihen suuntaan, mihin he haluavat meidän hyppivän. Jonkun pitää tuottaa luotettavaa tietoa myös näille alustoille, mutta on tärkeää löytää balanssi sen suhteen, paljonko laitetaan aikaa niille räätälöidyn journalismin tuottamiseen sen sijaan, että tekisimme journalismia toimitusten omille alustoille.

Twitterin tapaus näyttää, kuinka riippuvaista journalismi on ollut näistä yhtiöistä. Jos Twitter oikeasti menee alta, eikä sen tilalle löydy korvaavaa välinettä, joka täyttää samoja tehtäviä, se tarkoittaa toimittajille kriisiä. Twitter on vuosikausia ollut breaking news -otsikoiden paikka sekä monin tavoin tärkeä lähteiden hankkimiselle. Jos tällaista kanavaa ei enää ole olemassa, mitä se tarkoittaa esimerkiksi konflikteista etänä tehtävälle journalismille ja journalismin kansainvälisyydelle?”

Eero Hyvönen. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Sponsorointi täytyy erottaa muusta kaupallisesta sisällöstä itsesääntelyssä

Eero Hyvönen
Puheenjohtaja, Julkisen sanan neuvosto

”Kaupallinen media etsii jatkossakin uusia ansaintamalleja, jolloin syntyy uudenmallisia ratkaisuja. Samalla myös meille Julkisen sanan neuvostoon tulee kanteluita siitä, miten hyvin yleisö pystyy erottamaan maksetun ja journalistisen sisällön toisistaan.

Isossa-Britanniassa digitaaliseen mediaan keskittynyt medianeuvosto on uudistanut säännöksiään niin, että siellä erotellaan sponsoroitu journalismi muusta kaupallisesta yhteistyöstä. Ison-Britannian määritelmässä sponsoroidussa sisällössä rahoittajalla ei ole samalla tavalla mää­räysvaltaa sisältöön kuin mainonnassa. 

Myös meidän Suomessa pitää miettiä tällaisen erottelun tekemistä. Broadcast- eli lähetystoiminnassa on jo säännöksiä tuotesijoittelusta ja sponsoroinnista, mutta Journalistin ohjeista vastaavat kohdat puuttuvat. Erilaisia kategorioita on Journalistin ohjeissa nyt kaksi – mainonta, joka erotellaan toimituksellisesta sisällöstä – kun niitä pitäisi olla kolme tai enemmän.

Säätiö saattaa rahoittaa artikkelisarjaa, koska heille on tärkeää, että tietyistä aiheista kirjoitetaan. Yliopistot voivat puolestaan rahoittaa heitä seuraavia kirjeenvaihtajia, tai journalismille rahoitusta antavat etujärjestöt voivat haluta, että Brysselissä tehtävää EU-politiikkaa seurataan nykyistä tarkemmin. Tämä kaikki on sponsorointia.

Jos journalismilla on ulkopuolinen rahoittaja, se pitää merkitä juttuun helposti ymmärrettävällä tavalla, vaikka rahoittaja ei vaikuttaisikaan sisältöön. Siihen pitää kiinnittää yhä enemmän huomiota ensi vuonna.

Media on alkanut tehdä myös aiempaa enemmän juttuja sosiaalisen median vaikuttajista. Niitä tehdessä pitää pohtia, onko mukana kaupallisia intressejä, joista lukijan olisi hyvä olla tietoinen. Ratkaisu ei siis ole vaikuttajien laittaminen pannaan vaan tarkemman ja huolellisemman harkinnan käyttäminen heitä haastatellessa.

Journalistin ohjeita aletaan päivittää ensi vuonna. Sponsorointi ja vaikuttajamarkkinoijien haastattelujen eettiset kysymykset ovat varmasti esillä silloin.”

Anniina Makkonen. Kuva: Anton Soinne

Enemmän kirjoa siihen, ketkä tekevät mediaa ja keiden näkökulmista asiaa katsotaan

Anniina Makkonen
Sisältöpäällikkö, Etelä-Suomen Media

”Meidän pitää saada mediaan enemmän kirjoa siihen, keiden näkökulmasta asioita käsitellään. Tuoreita esimerkkejä tästä ovat saamelaiskäräjät ja aborttilaki sekä kehopositiivisuus. Perin­teiselle medialle tulee kritiikkiä siitä, ettemme me huomioi kaikkia ja että näkökulmamme ovat vanhanaikaisia. Sellaiseen huutoon tulee vastata tekemällä asioita paremmin.

Vantaan Sanomat julkaisi tänä syksynä uuden tuotteen, Selkovantaalaisen, jossa julkaistaan uutisia selkosuomella. Halusimme huomioida tällä esimerkiksi sen, että Vantaalla noin viidennes asukkaista puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Palaute ensimmäisestä numerosta on ollut positiivista.

Ratkaisun ei kuitenkaan tarvitse olla oma tuote erilliselle kieliryhmälle. Tärkeintä on, että ymmärretään huomioida muutkin kuin standardiperhe, jossa on nainen, mies, kaksi ja puoli lasta, farmariauto ja kultainen noutaja, ja jossa kaikki ovat cissukupuolisia ja heteroseksuaalisia. Kaupungeissa ja nuorten ihmisten elämässä maailma on jo tätä avarampi. 

Medioissa pitää tekijätasollakin olla erilaisia ihmisiä ja eri elämäntaustoilla. Esimerkiksi arvokysymykset tulevat mediassa todella voimakkaasti vanhemman sukupolven näkökulmasta. Kun nuorempia ihmisiä on oikeilla paikoilla päättämässä, se näkyy pikkuhiljaa lehdissä.

Sosiaalisessa mediassa tartutaan moniin aiheisiin kriittisemmin ja kerrotaan niistä näkökulmia, jotka eivät näy perinteisessä mediassa.”

Santtu Elsinen. Kuva: Vesa Laitinen

Säätely voi tehdä arkipäiväisten työvälineiden käytöstä mahdotonta

Santtu Elsinen
Chief digital officer, Alma Media

”Regulaation eli säätelyn määrä digitaalisessa mediassa on lisääntynyt viime vuosina valtavasti. Sillä on merkittäviä vaikutuksia uutismedian tulonmuodostukseen, jossa mainonta näyttelee merkittävää roolia. Mainonnan kohdentaminen on hankaloitunut jo nyt, ja todennäköisesti se hankaloituu vielä merkittävästi enemmän.

Olemme tilanteessa, jossa myös arkipäiväisten työvälineiden käyttö voi muuttua mahdottomaksi. Google Analyticsista on tietosuojaviranomaisten linjaus, jonka mukaan sen käyttö rikkoo EU:n yleistä tietosuoja-asetusta eli GDPR:ää. Saksasta taas ilmoitettiin tuoreeltaan, että Microsoft Officen pilviversioiden käyttö voi niin ikään rikkoa potentiaalisesti yksityisyyden suojaa.

Ongelman taustalla on se, että näillä alustoilla siirretään tietoa Yhdysvalloissa sijaitseviin pilviympäristöihin. EU:n ja Yhdysvaltain välinen sopimus, jonka perusteella dataa saatiin siirtää, raukesi heinäkuussa 2020. Sen jälkeen ei ole pystytty solmimaan uutta sopimusta, minkä seurauksena on jääty oikeudettomaan tilaan. Hieman kärjistäen voi sanoa, että kaikki amerikkalainen verkon yli käytettävä pilvipohjainen teknologia on kyseenalaistettu. 

Lisäksi esillä ovat digitaalisen mainonnan toimintatavat. Kun käyttäjä antaa suostumuksensa siitä, että hänelle saa näyttää mainontaa, suostumus välitetään eteenpäin TCF-standardilla. Toimintamalli on haastettu Belgiassa siitä, että sekään ei ole GDPR:n mukainen. Päätös asiasta tullee vuonna 2023 tai 2024.

Alman kaltaiselle yhtiölle, jossa 90 prosenttia mainonnasta on digitaalista, on suuri merkitys sillä, jos regulaatio tai viranomaisen toiminta muuttaa alan käytäntöjä. Sillä on vaikutus tulovirtoihin.

Suomessa on nähty tiukempia tulkintoja kuin mitä eurooppalainen säätely edellyttäisi. Viestintävirasto tulkitsee esimerkiksi evästesuosituksia tiukasti verrattuna siihen, mikä olisi välttämätöntä.” 

Panu Karhunen. Kuva: Antti Hämäläinen / IS

Sosiaalisen median ilmaisutavat uivat mediaan, mutta kirjoitustaidollakin kannattaa yhä erottua

Panu Karhunen
Toimituspäällikkö, Ilta-Sanomat

”Monimediallisuus vahvistuu ensi vuonna entisestään. Lehtitalot ovat tehneet sitä toista kymmentä vuotta, mutta nyt erilaisia kerrontamuotoja, kuten videota ja ääntä, osataan hyödyntää yhä taitavammin ja valita sellainen, joka hyödyttää niin tarinaa kuin kuluttajaa. Lisäksi sosiaalisen median ilmaisutavat uivat perinteisempään mediaan muun muassa sen takia, että mediatalot haluavat lisää nuorta yleisöä.

Suomalaisen journalismin monimediallinen tekeminen on kansainvälisestikin verrattuna laadukasta. Kun videot tulivat lehtitalojen journalismiin 2010-luvun alussa, niihin satsattiin paljon, mutta ongelmana oli usein se, että perinteisen lineaarisen television kerrontatapoja yritettiin siirtää verkkoon. Nyt videoiden rinnalla on palattu käyttämään laajaa keinovalikoimaa: niin tekstiä, still-kuvia kuin grafiikkaa sekä niin sanottuja erikoistaittoja.

Hetkessä on vaikea tunnistaa, mikä on ohimenevää ja mitkä asiat löytävät paikkansa. Esimerkiksi äänisisällöistä puhutaan nyt kovasti, ja ääni on varmasti tullut jäädäkseen, mutta on vaikea sanoa, missä muodossa ja miten sitä jatkossa kulutetaan.

Vaikka nuoret kuluttavatkin muita enemmän podcasteja ja videoita, myös teksti pitää heidän keskuudessaan pintansa. Reuters­-instituutin tutkimuksessa yli 50 prosenttia nuorista halusi uutisensa ensisijaisesti tekstimuodossa. Kaiken keskellä onkin yhä perinteinen taito kirjoittaa hyviä juttuja. Silläkin voi ja kannattaa erottautua.”

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast