Toiset kulkevat ruosteisella resiinalla, toisten kulutuksen ja elämäntavan pendolino-juna kulkee kahtasataa. Kumpi näkyy mediassa?
Näin vertaa pienituloisuutta työssään tarkastellut freelance-toimittaja ja tietokirjailija Asta Leppä. Pendolinolla hän viittaa keskiluokkaan, jonka hallitseva rooli koronauutisoinnissa on saanut viime aikoina kritiikkiä esimerkiksi etätyön korostumisessa.
Leppä pyrkii asetelman horjuttamiseen maaliskuussa Ylellä alkaneessa Asta Leppä ja köyhä Suomi -podcastissa.
– Ohjelman tärkein päämäärä on paitsi saada köyhien ja raskautettujen ääni kerrankin kuuluviin myös luoda pendolinon matkustajille näköyhteys sinne resiinalla kitkuttelevaan väkeen.
Median keskiluokkaisuudesta puhuttaessa Leppä kiinnittää huomiota erityisesti siihen, miten kuluttamista kuvataan journalismissa. Hän huomauttaa, että myös sanomalehdet ovat alkaneet painottaa lifestyle-sisältöjä, esimerkiksi juttuja ruoasta, uusista harrastuksista, itsensä kehittämisestä ja lomista.
– Olisin niissä erityisen tarkkana tietyn elämäntavan esillä pitämisessä. Itseäni häiritsee, että siitä tulee standardi, johon kaikkien pitää pyrkiä, Leppä sanoo.
– Kaipaan aidosti erilaisten elämänkohtaloiden ottamista mukaan juttuihin. Luen itse mielelläni lifestyle-osastoja lehdistä, mutta kaipaisin niihin enemmän rosoa ja särmää, railoja ja epätäydellisyyttä.
”Kaipaan aidosti erilaisten elämänkohtaloiden ottamista mukaan juttuihin.”
Keskustelussa nousee aika ajoin esiin se, miten eri yhteiskuntaluokat näkyvät journalismissa. Tuoretta suomalaista tutkimusta aiheesta ei kuitenkaan ole.
Teollisuusliiton julkaisema Tekijä-lehti kirjoitti lokakuussa 2020, kuinka Yle ja Helsingin Sanomat ”eivät pääsääntöisesti pysty tekemään havaintoja suurimmasta osasta suomalaisia”, jos ne eivät käsittele suorittavan työn tekijöitä. Väitettä julkaisu perusteli viikon mediaseurannalla, jossa painottuivat ”vallan ja varakkuuden omistajat”.
Journalisti-lehti taas toteutti vuonna 2010 kyselyn toimittajien taustoista. Keskivertotoimittaja on sen mukaan korkeasti koulutettu ja syntynyt koulutetuille vanhemmille. Kyselyn mukaan toimittaja asuu omistusasunnossa kaupungissa, käyttää yksityisiä työterveyspalveluita ja työsuhteessa ollessaan kuuluu ylempään keskiluokkaan.
”Kriittiset lukijat aliarvioivat kriittistä keskustelua, jota toimitusten sisällä käydään.”
Kunnioittavasti köyhyydestä -palkinnon vuonna 2018 saanut Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen pitää alan sisäistä suhtautumista journalismin keskiluokkaisuuteen torjuvana.
– Kaikki mediassa päätoimittajia myöten tuntuvat tunnistavan, että pitää olla heikoimpien puolella. He tuntevat piston omassatunnossaan, jos yritetään väittää, että te olette elitistejä ettekä ole kiinnostuneita köyhimmistä.
Nykäsen mielestä nuori, koulutettu toimittajapolvi on edeltäjiään keskiluokkaisempaa. Samaan aikaan hän itse suhtautuu keskiluokkakritiikkiin kriittisesti. Hänen mukaansa Helsingin Sanomissa käytiin jo keväällä 2020 keskustelua siitä, tarkoittaako koronaviruspandemia ihmisille vain puistojumppia ja etätöitä.
– Kriittiset lukijat aliarvioivat kriittistä keskustelua, jota toimitusten sisällä käydään.
”Jos olemme huolissamme siitä, miten koronavirus leviää maakuntiin, se on keskiluokka, joka sinne ajelee.”
Nykäsen mukaan journalismi on väistämättä keskiluokkaista, eikä syrjään jäävistä ihmisistä voi olla määrällisesti yhtä paljon juttuja kuin muista. Myös Asta Leppä pitää median keskiluokkaisuutta ymmärrettävänä, sillä mediatuotteita ostavaa keskiluokkaa kiinnostavat eniten sen omaa elämää käsittelevät sisällöt.
– Jos me olemme huolissamme vaikka Lapin matkailuelinkeinosta, niin se on keskiluokka, joka pitää sitä pystyssä. Jos olemme huolissamme siitä, miten koronavirus leviää maakuntiin, se on keskiluokka, joka sinne ajelee, Nykänen sanoo.
Vaihtoehdoksi Nykänen esittää yksittäisiä, näyttäviä juttuja heistä, joita media ei arjessa nosta esille. Ratkaisuna voisi toimia myös tunteiden käsitteleminen yhteisöjä ja yhteiskuntaa koskevana ilmiönä.
Nykänen huomauttaa, että keskiluokka ei ole muusta yhteiskunnasta irrallinen. Samoja tunteita kokevat niin yritysjohtajat kuin korvaushoitopotilaat, ja perheen ja suvun kautta lähipiiriin voi kuulua eri luokista tulevia ihmisiä.
– Kun puhumme keskiluokasta, puhumme helposti toimeliaisuudesta ja taloudesta. Kun käsitellään tunteita, voidaan löytää kaikille yhteiskuntaluokille yhteisiä tekijöitä, Nykänen sanoo.
> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.
GALLUP
Millä tavalla keskiluokka
näkyy julkaisussanne?
Ulla Appelsin
Ilta-Sanomien päätoimittaja
”Koska IS on Suomen suurin digiuutismedia ja käyttäjilleen maksuton, on selvää, että haluamme huomioida monenlaiset lukijat yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Koronan osalta olemme kirjoittaneet paljon juttuja erilaisten ihmisten, esimerkiksi vanhusten, lomautettujen ja lasten ahdingosta, ja pidämme näitä aiheita hyvin tärkeinä. Suomalaisista ylivoimaisesti suurin osa kuuluu keskiluokkaan ja Suomen keskiluokka on Euroopan suurimpia. Olisi hyvin erikoista, jos lukijoiden enemmistön elämä, arki ja kokemukset eivät näkyisi journalismissa lainkaan.”
Seppo Rönkkö
Savon Sanomien päätoimittaja
”Me pyrimme tekemään juttuja lukijoillemme. Keskiluokka kuuluu siihen. En tunnista, että sisältömme olisi painotettu jollekin tietylle väestöryhmälle. Keskiluokalle pitää olla sisältöjä, niin kuin myös vuokralla asuville tai vaikkapa opiskelijoille, joilla ei ole omaa autoa. Näemme sisällön tavaratalona, jossa tarttumapintaa pitää olla mahdollisimman laajalle. Olemme kirjoittaneet myös vaikkapa koronan vaikutuksesta nuorten mielenterveyteen. Pyrimme hakemaan niitä aiheita, jotka ovat olennaisia ja keskeisiä lukijoillemme.”
