Tilaa Uutiskirje!

Merkkimäärä ei kerro jutun pituutta

Ari Heinonen, dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa
Ajankohtaiset

WAN-Ifran julkaisemassa Editors Weblogissa kerrotaan, että pitkien juttujen määrä keskeisissä yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä on vähentynyt voimakkaasti. Alun perin Columbia Journalism Review’ssa julkaisut luvut ovatkin tylyjä.

Los Angeles Timesissa yli 2 000 sanan juttujen määrä on vähentynyt peräti 86 prosenttia kymmenessä vuodessa. Washington Postissa pudotus on 50 ja Wall Street Journalissa 35 prosenttia. Vielä enemmän on laskenut yli 3 000 sanan juttujen määrä.

New York Timesissa ”kaksitonnisten” määrä putosi neljänneksen, mutta toisaalta yli 3000 sanan juttujen määrä kasvoi kolmanneksen. LA Timesissa, Postissa ja WSJ:ssa myös pitkien juttujen suhteellinen osuus laski.

Sekä alkuperäisen Columbia Journalism Review’n jutun tekijä että jutussa esitettyjä havaintoja kommentoivat lehtien edustajat muistuttavat, ettei pituus ole yksiselitteisesti merkki jutun syvällisyydestä. Tästä huolimatta pitkien juttujen määrän väheneminen on varmasti yksi seuraus yhdysvaltalaislehtien supistuneista toimituksista.

Yksi lukuja kommentoineen LA Timesin edustajan lausahdus on tärkeä ajatellen pitkien – tässä tarkoittaen syvien ja monipuolisten – juttujen tulevaisuutta. Esitetyt luvut koskevat printtilehtiä, mutta LA Timesin edustaja muistuttaa pitkien juttujen kerronnan perustuvan nykyisin verkon esitystapojen hyödyntämiseen. Slide-esitykset ja videot ovat olennaisia elementtejä verkon laajoissa juttukokonaisuuksissa.

Huomautus on perusteltu.

Erilaiset vuorovaikutteiset graafiset esitykset, datan visualisoinnit, aikajanat ja multimediaaliset tarinan osat eivät tee jutuista välttämättä sanallisesti pitkiä, mutta voivat tuoda kerrontaan syvällisyyttä ja moniulotteisuutta tavalla, johon painetut sanat eivät yllä.

Tässä katsannossa Editors Weblogin jutun viittoilu tabletteihin pitkän, kontekstuaalisen juttumuodon pelastajana sisältää ansan. Totta on, että tähänastiset tutkimukset tablettien edelläkävijälukijoista kertovat kiinnostuksesta pitkiä juttuja kohtaan ja jopa valmiudesta maksaa niistä. Siis, jos toimitukset vain tuottaisivat niitä.

Mutta tablettien ensiomaksujat ovat ylipäänsä lukuorientoitunutta väkeä, jolle maistuu printtimäinen juttukokemus. Eri asia on, jos pitkiä juttuja halutaan tehdä niin, että ne kiinnostaisivat myös printin traditioista vieraantunutta tai kokonaan sivuuttanutta yleisöä. Tämä väki osaa kaivata tabletillakin paneutuvalta jutulta muutakin kuin suurta sanamäärää – tai ehkä nimenomaan jotain muuta.

 

Verkkokehitystyön ruumiinavausta

OpenNews Learning on verkkosivusto, joka avaa verkkojournalismin todellisia kehitysprojekteja eri vaiheineen muidenkin opiskeltaviksi. Ensimmäiset jutut esittelevät ongelmia päivittyvän datan sovelluksissa, värien käyttöä karttasovelluksissa ja julkisen datan pulmia.

Projektit ovat yhdysvaltalaisia, joten niitä ei suoraan voi siirtää Suomeen. Sivuston paras anti onkin ehkä toisaalla. OpenNews Learning avaa hyvin kysymyksiä, jotka nousevat esiin, kun sovelluskehittäjät, toimittajat ja visualistit yrittävät toimituksissa ymmärtää toisiaan yhteisissä hankkeissa. Tällainen yhteiselohan on usein kovin vaikeaa mutta yhä tarpeellisempaa.

OpenNews Learning on osa Mozilla- ja Knight-säätiöiden Open News -projektia. Sen Source-sivuston alaotsikko on kuvaavasti ”Journalismin koodi ja ihmiset, jotka sen tekevät”.

 

Solmutwiittaajat kuin uutistoimistoja

Kansalaisten twitter-uutisointi paikkaa median puutteita Meksikon huumesodassa. Monessa kaupungissa näyttää syntyneen uudenlainen mediaympäristö, jossa kansalaiset twiittaavat viimeisimpiä tietoja ammuskeluista, pidätyksistä ja poliisin ja rikollisten yhteenotoista. Tyypillisesti verkostot syntyvät muutamien aktiivisten tiedonvälittäjien ympärille, ja heidän viestejään lähetetään uudelleen. Solmutwiittaajat ovat kuin ruohonjuuritason uutistoimistoja. Jotkut ovat tutkimuksen mukaan omaksuneet myös perinteisiä journalistisia hyveitä, kuten uutisvinkkien tarkistuksen.

Microsoftin tutkimuskeskuksen raportissa kerrotaan, että uusi uutiskoneisto on syntynyt pettymyksestä niin median kuin julkishallinnonkin uutisointiin. Media on ahdistavassa tilanteessa, kun huumesodasta uutisointi saattaa toimittajat jopa hengenvaaraan. Kansalaisyhteiskunnan kannalta on hyväksi, että verkko tarjoaa vaihtoehtoisen julkisuuden asioille.

> Juttua uutistoimittajamaisista twiittaajista Nieman Labin blogissa.

 

Enemmän irti verkkokommenteista

Kaikki kokeilut uutiskommentoinnin tason nostamiseksi ovat tervetulleita. New York Times kysyi paavin valintauutisen lukijoilta selkeän kysymyksen, eikä vain avannut keskustelua jutun lopussa. Lukijoilta kysyttiin, mikä on uuden paavin vaikutus katolisen kirkon tulevaisuuteen.

Kommentoijilta pyydettiin myös muuta kuin mielipide. Kommentoijan piti kertoa nelikentän avulla asenteensa valintaan. Ulottuvuudet olivat yllättynyt – ei yllättynyt ja myönteinen – kielteinen. Vastaaja saattoi vapaaehtoisesti kertoa myös, onko katolinen vai ei. Vastaavasti kommenttien lukijat voivat halutessaan tutkia kommentteja näiden kategorioiden kautta.

Tuloksena oli kohdennettua keskustelua, jota pyydetty metadata vielä rakenteisti. On lisäksi muistettava, että NY Times moderoi yleisökommentteja tiukasti. Järkevä keskustelu verkkolehdessä on mahdollista, jos niin vain halutaan.

> Juttua New York Timesin uutiskommenttikokeilusta Nieman Labin blogissa

 

Matkapuhelinkysely Afrikasta

CNN keksi Afrikan oloihin hyvin soveltuvan tavan toteuttaa mielipidekysely uutisaiheesta. Maanosassa on varsin harvassa nettiyhteyksiä, mutta suhteellisen runsaasti matkapuhelimia. Niinpä CNN yhteistyössä kännykkäkyselyihin erikoistuneen yhtiön kanssa kyseli afrikkalaisilta kännykän käyttäjiltä mielipiteitä paavin valinnasta. Vastauksia tuli 20 000 ihmiseltä 11 Afrikan maasta.

Idea poiki näyttävän jutun, jossa tosin on tyypilliset mielipidekyselyjen uutisoinnin ongelmat. Jutussa yleistetään räikeästi ja sivuutetaan jokseenkin kokonaan se, ettei otos ole edustava ja kysely on siksi pikemminkin kiinnostava kuin pätevä.

CNN:n kunniaksi on sanottava, että juttukokonaisuudessa on videoiden ja tekstin ohella linkki kyselyn dataan. Excel-muodossa oleva tiedosto antaa mahdollisuuden tarkistaa vaikkapa kysymysten sanamuodot, prosenttijakaumat – ja sen, ettei edustavuuteen todella ole pyrittykään.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast