Tekevätkö yliopistot mediatutkimusta, josta on hyötyä mediatalojen omalle kehitystyölle? Eivät ilmeisesti tee – ainakaan riittävästi. Tämä ajatus nousi päällimmäisenä mieleen Päivälehden museossa lokakuussa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.
Esimerkiksi paneeliin osallistunut STT:n vastaava päätoimittaja Minna Holopainen sanoi kaipaavansa tutkimusta erityisesti median ansainnasta. ”Ellei journalismin ansaintalogiikkaa tutkita, kohta ei ole journalismia, jota tutkia”, hän kiteytti.
Holopainen odottaa tutkimusta myös siitä, miten analytiikka on ohjannut toimitusten valintoja. Hän kertoi miettivänsä jatkuvasti, jääkö toimitukselta kokonaan ajattelematta lukijoiden käyttäytymisestä ne asiat, joista ei ole dataa. ”Mitä jos käyttämämme mittarit vievätkin meitä harhaan?”
Todella kiinnostavia ja käytännönläheisiä aiheita, joihin tutkijat saisivat kernaasti tarttua.
Syynä tutkimusmaailman ja mediatalojen väliseen kuiluun lienee juuri se, että mediataloissa monet tutkimusaiheet koetaan liian kaukaisiksi toimitusten arjesta. Arjesta, jota hallitsee pitkälti taistelu lukijoiden ajasta ja sitä myötä euroista.
Kyllä käytännönläheistä tutkimustakin silti tehdään. Suomen Lehdistön tutkimusaukeamalla esitellään usein hyvinkin lähelle lehtitalojen jokapäiväisiä haasteita meneviä tutkimuksia. Tuoreimmassa numerossa journalistiikan yliopistonopettaja Panu Uotila kirjoittaa tutkimuksesta, jossa neljä sanomalehteä testasi uudenlaista somestrategiaa. Kolmen lehden seuraajamäärät kasvoivat kokeilun aikana merkittävästi.
Uskon, että tutkimus- ja mediamaailma voisivat lähentyä toisiaan jo pelkästään tiedonkulkua lisäämällä. Toimitusten arki on kiireistä, eivätkä toimittajat ehdi tutustua kokonaisiin tutkimuksiin – jonkun on kerrottava heille niistä.
Alalle tarvittaisiin jonkinlainen vuorovaikutteinen nettifoorumi. Siellä tutkijat voisivat valottaa tuoreita tutkimuksia ja kysellä mediatalojen edustajilta näkemyksiä tutkimusaiheiden valintaan ja näkökulmiin. Toimitukset puolestaan voisivat vinkata oma-aloitteisesti aiheita. Lisäksi toimitusten olisi tärkeää luovuttaa tutkijoiden käyttöön lukijadataa, johon tutkijoilla harvoin on pääsyä.
