Sulje

 Kaija Jäppinen

Maksullinen digisisältö on täällä nyt

Kaija Jäppinen, Suomen Lehdistön päätoimittaja

Kaija Jäppinen, Suomen Lehdistön päätoimittaja

Tammikuussa 1997 Wall Street Journal pani verkkosisällölleen hinnan. Tuosta hetkestä alkaa Wan-Ifran tuore julkaisu Paid digital content: The Journey begins. Sanomalehdistön maksullisuuden ja maksumuurien lyhyt historia on edelläkävijöiden valtavan työn ja taloudellisten panosten valaiseva läpileikkaus.

Vuosi 2002 oli ensimmäinen herätys. Digipuolen mainostulojen sakkaaminen alkoi soittaa edelläkävijöiden kelloja. Rahaa piti tulla verkkoliikenteen houkuttelemilta ilmoittajilta, mutta niin ei käynyt.

Entistä useampi lehti alkoi miettiä tapoja ansaita myös verkkosisällöllä. Vuonna 2007 yksi edelläkävijöistä, Financial Timesin FT.com, esitteli uuden tavan, jolla sisällöstä voidaan saada rahaa. Ensin kuluttaja saa lukea juttuja ilmaiseksi ja tietyn määrän jälkeen jutut alkavat maksaa. Nykyisin monien parhaana pitämä ja useiden isojen lehtitalojen käyttämä maksumuurimalli oli näin lanseerattu.

Sisältöjen maksullisuuden kehitys ei ole edennyt tasaisesti vaan pikemminkin sen mukaan, miten hyvin tai huonosti printtilehti on menestynyt mainoskanavana.

Vuosilta 2012–2014 odotetaan verkkomaksullisuuden massiivista läpimurtoa.

Vuonna 2009 tuli kuitenkin toinen näkyvä herätys. Printtipuolen tulot alkoivat pudota kypsillä sanomalehtimarkkinoilla. Toisaalta ihmiset alkoivat olla valmiita maksamaan verkkotuotteista. Aikaa leimaavat myös mobiililaitteiden huima kehitys ja leviäminen – ja niiden mukana lisävaatimukset sanomalehtisisältöjen tekemiselle kaikkiin niihin.

Vuosilta 2012–2014 odotetaan verkkomaksullisuuden massiivista läpimurtoa. Suomen sanomalehtien pitkään historiaan kuluva vuosi ainakin jää aikana, jolloin maksumuuriajattelu löi itsensä läpi.

Lehtitalojen ilmoituksia verkon muuttamisesta maksulliseksi on tullut säännöllisesti, tuoreimpana Alma Median lehdet. Muutos ei koske vain isoja päivälehtiä. Myös paikallisesti luotetaan lukijoiden haluun maksaa.

Meille hyvä asia on, että isojen väki- ja kielialueiden lehdet ovat testanneet malleja ja jakavat tietojaan.

Selväksi tulee sekin, että kunkin lehtitalon on mietittävä omien lukijoidensa lähtökohdista, mitä juuri heidän lehtensä maksullinen verkkosisältö on ja millaisin strategisin linjauksin se toteutuu.

Kommentit