Sulje

Tanja Aitamurto

Lukijoiden rahoilla Kairoon

Tanja Aitamurto valmistelee väitöskirjaansa joukkoälystä Tampereen yliopistossa ja parhaillaan opiskelee Stanfordin yliopistossa vierailevana tutkijana..

Tuntuu oudolta pyytää ihmisiä lahjoittamaan juttuprojektillemme, toteamme yhdessä ruotsalaisen toimittajakollegani Hanna Sistekin kanssa. Olemme keskellä kiivainta joukkorahoitusprosessia.

Haluamme mennä Egyptiin juttumatkalle, ja keräämme matkakulut joukkorahoituksella. Aiomme selvittää, kuinka egyptiläiset käyttävät joukkoistamista ja sosiaalista mediaa demokratian rakentamisessa.

Homma toimii niin, että panemme kuvauksen juttuprojektista joukkorahoituspalveluun ja pyydämme ihmisiltä lahjoituksia. “Pitch”, kuten juttuaihioita kutsutaan, julkaistaan Spot.Us-nimisessä palvelussa.

Levitimme viestiä Kairon hankkeemme pitchistä sosiaalisesa mediassa ja lähetimme kymmenittäin sähköposteja ihmisille, joiden uumoilimme kiinnostuvan projektista. Lahjoituksen pyytäminen ei ole helppoa – toimittajat eivät ole tottuneet pyytämään lukijoilta mitään. Eivätkä lukijatkaan ole tottuneet osallistumaan, saati lahjoittamaan. Yleensähän he vain lukevat juttuprosessin tuloksen eli valmiin jutun. Lukijat eivät ole olleet osa valmisteluprosessia.

Pikkuhiljaa meille alkoi virrata lahjoituksia. Vitonen ja kymppi kerrallaan.

Rahaakin tärkeämmäksi osoittautui odottamaton asia. Sähköpostiin tulvi yhteydenottoja asiantuntijoilta, toimittajilta ja kansalaisilta eri puolilta maailmaa. He halusivat tietää lisää juttuhankkeesta. Osalla oli kontakteja Egyptissä, osa tiesi joukkoistamisprojekteja siellä. Nämä tiedot ja kontaktit vauhdittavat juttukeikan valmistelua.

 

Saimme rahat kokoon, ja matkasimme Egyptiin ramadanin aikaan elokuussa. Tunnelma Kairossa oli kireä. Vallankumousta ei ollut saatettu päätökseen, ja paljon epäjärjestystä oli vielä edessä. Tutustuimme egyptiläisiin aktivisteihin, kävimme mielenosoitusten suunnittelukokouksissa moskeijoissa ja teimme haastatteluja avustustyöntekijöiden kanssa.

Haastattelujen saaminen oli helppoa: etukäteen kootut verkostot nopeuttivat asioita. Uusille ihmisille vinkkasimme verkossa olevasta videosta: katsomalla sen he näkivät, mikä oli juttumatkamme ydin ja keitä olemme. Se herätti luottamusta aktivisteissa, jotka itsekin ovat verkkonatiiveja.

Kirjoitimme lähes päivittäin uutiskirjeen lahjoittajille. He tuntuivat läheisiltä ja tärkeiltä – heitä ei saanut pettää. He lähettivät kannustavia viestejä meille. Tuntui, että meillä oli oma yleisö, pieni mutta kiinnostunut.

 

Matkan jälkeen julkaisimme juttuja Yhdysvalloissa, Suomessa ja Ruotsissa. Syntyi uusi tulva yhteydenottoja ihmisiltä, jotka halusivat tietää lisää juttuaiheistamme, meistä ja joukkorahoituksesta.

Kolme tärkeintä oppia joukkorahoitetusta juttumatkasta olivat ensiksikin se, että journalistisen prosessin avaaminen on työlästä mutta hyödyllistä. Toiseksi rahan kerääminen on hidasta etenkin maissa, joissa joukkorahoittaminen on uutta. Ja kolmanneksi, kun verkossa toimii avoimesti, se luo sosiaalista luottamusta. Syntyy positiivinen kehä: ihmiset ottavat yhteyttä, kun he näkevät, että kirjoittajat ovat läsnä.

Joukkorahoituksen kerääminen ei ole helppoa, mutta se on kiinnostavaa – ja mikä tärkeintä se on mahdollista.

Kommentit