Tilaa Uutiskirje!

TEKOÄLYSTÄ VAATIVALLE YLEISÖLLE

TEKOÄLYSTÄ VAATIVALLE YLEISÖLLE

Kun The Economist meni painoon, yksityiskokki valmisti toimitukselle lounaan – Melissa Heikkilä luo nyt uraa tekoälytoimittajana amerikkalaisessa laatulehdessä

Hitaat
  • LEHDISTÖTILAISUUS 
  • AIKA 23.1. 
  • PAIKKA Melissa Heikkilän Lontoon-koti sekä MIT Technology Review -lehden Lontoon-toimitus 
  • PAIKALLA Tech Review’n tekoälytoimittaja Melissa Heikkilä sekä kissat Juno ja Kit (osan aikaa) 
  • AIHE Tekoäly ja toimitustyö sekä työuran opit ja käänteet 
  • TARJOLLA Lontoolaista vesijohtovettä (kahviakin olisi ollut)

Amerikkalaisessa työnantajassa on puolensa, mutta myös puolensa. 

Kun Melissa Heikkilä, 31, vaihtoi työpaikkaa ja aloitti MIT Technology Review -lehden senioritason tekoälytoimittajana, hän neuvotteli itselleen 50 prosentin palkankorotuksen.

Yhdysvaltalaisissa laatulehdissä toimittajille maksetaan hyvin.

Kulttuurierot näkyvät myös sisäisessä viestinnässä. Kollegojen jatkuva kannustaminen kuuluu asiaan. 

– Meillä on Slackissa kanava, jossa ihmiset vain kehuvat toisiaan. Se on tosi outoa, Heikkilä kertoo kodissaan Pohjois-Lontoossa. 

Massachusetts Institute Technology -yliopiston eli MIT:n omistama ”Tech Review” on Heikkilän mielestä kivoimpia työpaikkoja, joissa hän on koskaan ollut. 

Mutta osaavat amerikkalaiset vaatiakin. 

– Mistään ylityötunneista ei välitetä. Työt pitää vaan tehdä. 

Heikkilän tyypillinen työpäivä alkaa aamuyhdeksältä ja loppuu kuudelta. Taukoa hän pitää vain lounaan verran. 

Joskus työpäivä saattaa venyä aikaeron takia iltayhdeksäänkin, jos ohjelmassa on vaikka tekoälytutkijan puhelinhaastattelu Kaliforniaan. 

– Aikaisemmin minulla ei ollut työajoissa rajoja, mutta nyt olen yrittänyt asettaa jonkinlaiset. Tech Review’ssa myös kunnioitetaan sitä.

”Mistään ylityötunneista ei välitetä. Työt pitää vaan tehdä.”

Haastattelua tehdään Heikkilän kotona, onhan se hänen pääasiallinen työpaikkansa. Etätöitä Heikkilä tekee yleensä neljä päivää viidestä. 

Heikkilän avara työhuone antaa pohjoiseen. Väriläiskänä takan yllä riippuu Heikkilän isän maalaama taulu. Isän taidetta löytyy kodista muualtakin. Työpöydän varustukseen kuuluu tavanomaisen teknologian lisäksi kissankori. 

Kissat Juno ja Kit tulevat tervehtimäänkin. Niistä ekstrovertimpi jää seuraamaan keskustelua. 

Heikkilän englantilainen juristipuoliso Adam sen sijaan pysyttelee alkutervehdysten jälkeen omassa työhuoneessaan. Hänelläkin on etäpäivä. 

– Tykkään tehdä töitä kotona, sillä kotona pystyy keskittymään. Mutta kun lähtee ulos juttukeikalle, niin saahan siitä aina heti tuhat uutta ideaa, Heikkilä kertoo. 

Viimeksi äkkilähtö tuli Ateenaan konferenssiin. Heikkilä tuurasi siellä pomoaan ja esitelmöi teknologian uusimmista mullistuksista. 

Melissa Heikkilä on esimerkki siitä, kuinka suomalainenkin toimittaja voi tehdä nopeaa ja nousujohtoista kansainvälistä uraa. Tai ei tietenkään ihan kuka tahansa suomalainen toimittaja. Pitää olla lahjakas, oma-aloitteinen ja kielitaitoinen. 

Heikkilän tyylistä kertoo se, kuinka hän pääsi Ylioppilaslehdestä töihin brittiläiseen The Economist -lehteen lähestyttyään lehden päällikkötoimittajia Helsingissä Slush-tapahtuman kulisseissa. Tapaaminen poiki kahvitreffit Lontoossa, mikä taas poiki työpaikan arvostetussa viikkolehdessä. 

The Economistia Heikkilä kuvailee silmiä avaavaksi kokemukseksi. Kollegat tulivat huippuyliopistoista, moni oli väitellytkin. Rima oli hyvin korkealla. Väiteltiin juttuaiheista ja lenneltiin ympäri maailmaa juttukeikoilla. Heikkiläkin pääsi Keniaan. Viikkolehden painoon menon jälkeen ranskalainen yksityiskokki valmisti toimituskunnalle kolmen ruokalajin lounaan viineineen ja juustoineen.  

Toimitus oli kuulemma yhteisöllinen ja ystävällinen, mutta nuorelle toimittajalle työ oli haastavaa. Vakituiset paikat olivat kiven alla.  

 – Se olisi varmasti aivan eri kokemus nyt kun minulla on substanssiosaamista, Heikkilä kuvailee pyydettäessä vielä varsinaisen haastattelun jälkeen. 

Suur-Lontoon asukkailla työmatka voi olla hyvinkin pitkä, mutta Melissa Heikkilä hurauttaa omansa junalla vajaassa kymmenessä minuutissa.

Seuraavaksi Heikkilä haki ja pääsi teknologiatoimittajaksi Politico-verkkolehden Brysselin-toimitukseen syksyllä 2019. Politico seuraa uutishaukkana EU-koneiston pienimpiäkin risahduksia. Brysselin-aika ei kuitenkaan ollut aivan sitä mitä olisi toivonut. 

– Koronapandemia pilasi kaiken. Olin juuri ehtinyt päästä asioihin sisään, kun pandemia alkoi. 

Jo loppuvuonna 2020 Heikkilä puolisoineen päätti muuttaa Englantiin. Ajoitus oli hyvä: Britannian EU-eron eli brexitin siirtymäkausi oli vielä voimassa. Heikkilä ehti maahan juuri ennen kuin EU-kansalaisten vapaa maahanmuutto loppui. 

Pian muuton jälkeen Heikkilä jätti myös Politicon. Hän haki Tech Review’ssa avautunutta tekoälytoimittajan paikkaa – ja sai sen. 

– Kaipasin vaihtelua ja halusin laajentaa osaamistani. 

Hakuprosessi oli nopea, sillä haastatteluja oli vain yksi. Sitä ennen Heikkilä oli kirjoittanut muistion aiheista, joista hän tekisi lehdelle juttuja. Vaa’assa saattoi painaa myös Heikkilän oma aktiivisuus: hän lähetteli Tech Review’n useille toimittajille somessa yksityisviestejä ja kyseli lehdestä.

”Teknologiaa pidetään usein neutraalina, mitä se ei tietenkään ole.”

Heikkilän työnä on raportoida tekoälystä vaativalle kansainväliselle lukijakunnalle. Hän kirjoittaa Tech Review’lle omaa viikoittaista tekoälyuutiskirjettä, joka ilmestyy maanantaisin. Sen lisäksi hänen kiintiöönsä kuuluu tehdä yksi oma juttu viikossa. 

Heikkilän mukaan keskimääräinen juttu on tuhatkunta sanaa, ja vaatii kolmesta viiteen puhelinhaastattelua. Isompaa juttua tehdään pidempään ja perusteellisemmin, niin kuin nyt Heikkilän parhaillaan työstämää katsausta tekoälystä ja robotiikasta. 

Tech Review’n haastateltavat ovat useimmiten tutkijoita, joskus harvemmin yritysmaailman edustajia. Tutkijoilta saa paremmin tietoa. Yritykset taas yrittävät tuputtaa kapeahkoa omaa linjaansa. 

Mutta eivät tutkijatkaan pääse Tech Review’hun esittelemään omia näkemyksiään noin vain. 

– Jos teemme jutun jostain tutkimuksesta, pitää puhua kyseisen tutkijan lisäksi ainakin kahdelle ulkopuoliselle tutkijalle. 

Täyspäiväisten tekoälytoimittajien piirit ovat pienet. Kaikki tuntevat tai ainakin tietävät toisensa. Kilpailukin on kovaa: haussa ovat uutiset ja tuoreet näkökulmat. 

Heikkilän mukaan kaluttujen aiheiden listalle kuuluu muun muassa kauhistelu siitä, kuinka tekoäly muodostaa ihmiskunnalle eksistentialistisen riskin ja tappaa lopulta kaikki. 

– Siitä on jo paasattu sikana. 

Ajankohtaisia aiheita ovat puolestaan tekoälyn luomat uhat yksityisyydelle ja turvallisuudelle. Liian vähän on kirjoitettu myös siitä, kuinka generatiivinen tekoäly toistaa ihmisten ennakkoluuloja ja ajattelun vinoumia. 

– Teknologiaa pidetään usein neutraalina, mitä se ei tietenkään ole. 

Tarkkaa seuraamista vaatii myös tekoälyn kehittämisen ja tekijänoikeuksien ristiriita. Esimerkiksi viime syksynä Heikkilä kirjoitti taiteilijoiden hyödyntämästä Nightshade-työkalusta, joka muuttaa ryöstölouhinnan kohteeksi joutuneen teoksen pikseleitä. Tarkoituksena on estää tekoäly-yhtiöitä kopioimasta taidetta omiin tarkoituksiinsa. 

– Nightshade-ohjelmalla käsitellyt kuvat myrkyttävät datasetin niin, että koirasta voi tulla vaikkapa lehmä. 

Heikkilä tapaa lähimmät työkaverinsa kerran viikossa Tech Review’n pienessä ja askeettisessa Lontoon-toimituksessa. Muina päivinä kaikki tekevät etätöitä.

Tekoäly muuttaa toimitusten ja toimittajienkin työtä, mutta tarkalleen miten, sitä ei kukaan tiedä. Heikkilän omassa työssä tekoälytyökalut ovat vielä toistaiseksi suhteellisen pienessä roolissa: Otter-työkalu litteroi haastattelut, ja Google Workspace -toimitusohjelmistossa näkyy entistäkin pidemmälle menevää ennakoivaa tekstinsyöttöä. 

Toki jokainen Tech Review’n toimittaja on kokeillut erilaisia tekoälytyökaluja. Niin Heikkiläkin. Samaa hän suosittelee kaikille muillekin toimittajille: pitää testailla rohkeasti ja leikkiä uudella teknologialla. Tekemällä oppii. 

Kaikkien toimittajien pitäisi kuulemma myös opetella tekoälyn peruslogiikka. Sitä ei pääse enää karkuun, olipa oma ala mikä hyvänsä. 

– Helsingin yliopistolla on hyvä ilmainen peruskurssi Elements of AI. Siinä asiat on selitetty selkeästi, Heikkilä vinkkaa. 

Omaan kotiinsa Heikkilä ei kaipaa tekoälysovelluksia. Hän kertoo suhtautuvansa epäilevästi epäluotettaviin ”smart home” -viritelmiin. Sen sijaan hän kohentaa kotiaan mielellään käsin. Heikkilä ja hänen puolisonsa remontoivat itse vanhaa viktoriaanista lontoolaistaloaan. Ovat remontoineet jo parisen vuotta, eikä tekemiselle näy loppua. 

Heikkilä kertoo halunneensa aina tehdä töitä ulkomailla. Kansainvälinen näkökulma tulee jo lapsuudenkodista. 

Heikkilän suomalainen isä muutti kolmikymppisenä töiden perässä Kanadaan. Heikkilän sairaanhoitajaäiti puolestaan on filippiinienkiinalainen. Kirjekavereina alun perin tutustunut pariskunta muutti 1990-luvun alussa Suomeen, jossa syntyivät perheen lapset. 

Espoolaisperheen kotikieleksi tuli englanti. Isän kanssa Melissa pikkuveljineen puhui suomea. 

Sujuva englannin taito on tietysti suuri etu, mutta Heikkilän mielestä sen merkitystä ei pidä liioitella. Esimerkiksi Politicon Brysselin-toimituksessa monen Manner-Euroopasta tulleen toimittajan englannin taito oli kaikkea muuta kuin erinomainen. 

– Mutta jos on tehnyt vaikka gradun englanniksi, pärjää kyllä. Lehtiteksti on lopulta aika yksinkertaista. 

Kielitaidon lisäksi kansainvälisessä mediassa on ollut etua suomalaisuudesta. Suomalainen on harvinaisuus, joka jää mieleen, ainakin Euroopassa. Amerikkalaiset eivät kuulemma niinkään piittaa siitä, mistä kukin on kotoisin. 

Suomalaisuus näkyy myös Heikkilän ja tämän puolison Lontoon-kodissa: Artekin tyyny nojatuolissa, Safkaa-keittokirja kirjahyllyssä, Kyrö-giniä cocktailkotibaarissa. Ulkokengätkin otetaan jalasta heti sisään tullessa. 

Heikkilä on opiskellut valtiotieteitä Helsingin yliopistossa ja valmistunut kandiksi. Miten viestinnän opinnot auttavat teknologia- ja tekoälytoimittajaa? Olisiko ollut parempi opiskella insinööritieteitä? 

– Valtsikastahan on suuri etu, sillä tekoälyssä on kyse vallasta ja rahasta. Valtiotieteet tarjoavat näihin täydellisen linssin. 

Heikkilä kertoo päättäneensä jo lapsena, että hänestä tulee toimittaja. Innoituksena toimivat muun muassa mökillä luetut Heikkilän äidin vanhat Newsweek-lehdet. Lukioaikoina hän liittyi Nuorten Ääni -toimitukseen, “parhaaseen journalismikouluun”.  

Journalismi on Heikkilälle unelma-ammatti. Eduiksi hän listaa tarinankerronnan, uuden oppimisen, ihmisille puhumisen sekä vallan vahtimisen.  

”Jos teemme jutun jostain tutkimuksesta, pitää puhua kyseisen tutkijan lisäksi ainakin kahdelle ulkopuoliselle tutkijalle.”

Vuonna 2024 ei haluaisi kysyä enää erikseen nuorten naistoimittajien kokemasta kohtelusta, mutta pakko se on: Onko tasa-arvo jo saavutettu? Vai jyllääkö miehisellä sektorilla yhä seksismi? 

Valitettavasti jyllää. Ei niinkään kollegojen, vaan haastateltavien taholta. 

– Haastateltavat saattavat selittää ihan perusasioita. 

Heikkilä kokee, että se ei ole hänen häpeänsä, jos joku ”mansplainaa” eli ”miesselittää” eli luennoi yksinkertaisia asioita alentuvaan sävyyn. Tilannetta voi toimittaja käyttää jopa hyväkseen, jos haastateltava innostuu kertomaan enemmän kuin alun perin aikoikaan. 

– Se on salainen supervoimani, Heikkilä naurahtaa. 

Keskiviikot ovat Heikkilälle sosiaalisia päiviä. Silloin Tech Review’n kuuden toimittajan Lontoon-tiimi kokoontuu yhdessä kokoustamaan ja ideoimaan. Etäyhteys otetaan myös Tech Review’n kotitoimitukseen Massachusettsin Cambridgeen. 

Työpäivän päätteeksi Lontoon-porukalla on tapana jatkaa vielä johonkin lähistön eli London Fieldsin pubeista. Pubeja ja baareja riittää, sillä alueella on paljon pieniä teknologiayrityksiä sekä luovien alojen työpaikkoja. 

Heikkilä on lontoolaisittain siitä etuoikeutetussa asemassa, että hänen työmatkansa kestää kävellen vain puolisen tuntia. Junalla pari pysäkinväliä menee yhdessä hujauksessa. 

Arkkitehtuurisilta puitteiltaan amerikkalaislehden Lontoon-toimitus ei ole kuitenkaan aivan sitä mitä satunnainen vieras arvovaltaiselta 125-vuotiaalta MIT Technology Review’lta odottaisi. Toimitus käsittää vain yhden pienehkön tilan, joka sijaitsee vilkkaan vuokratoimistoyhtiön toisessa kerroksessa. Edes erillisiä työpöytiä ei ole, huoneista puhumattakaan. 

– Cambridgessa [Yhdysvalloissa] toimituksella on uudet hienot puitteet, olen päässyt jo kerran käymään. 

Viekö Heikkilän seuraava ura-askel ehkä Yhdysvaltoihin? Ainakin Suomen ja Kanadan passilla pääsee pitkälle. Ja määrätietoisuudella.

Oikaisu pe 16.2. kello 16.20: Vaihdettu otsikon muotoilu ”yksityiskokki valmisti toimitukselle illallisen” oikeaan muotoon ”yksityiskokki valmisti toimitukselle lounaan”.

MIT Tech Review -lehden tuoreita paperinumeroita. Ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1899. Lehden missio on selittää lukijoilleen teknologian uusimpia kehityskulkuja sekä niiden kaupallisia, poliittisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast