Tilaa Uutiskirje!

Kielteinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin voisi tuoda päätoimittajalle potkut, linjaa Keskisuomalaisen Vesa-Pekka Kangaskorpi – AlfaTV:hen yhtiö sijoitti ”liberaalin moniarvoisuuden” nimissä

Lehtiä vedetään herkästi osapuoliksi poliittisiin vääntöihin ja toimittajia syytetään agendajournalismista. Mutta millaisten arvojen pohjalta suomalaista mediaa tehdään?

Mediatalo Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi pitää tärkeänä, että yhtiön medioilla on erilaisia arvoja ja näkemyksiä.
Ajankohtaiset

Samalla lailla Parkkonen siellä tykittää kuin Iltalehdessäkin, Vesa-Pekka Kangaskorpi sanoo Mediatalo Keskisuomalaisen neuvottelutiloissa Jyväskylän Aholaidassa.

Hänen mielestään Sanna Ukkolan, Matti Virtasen tai jo mainitun Tommi Parkkosen keskusteluohjelmat AlfaTV:llä eivät sisällöltään poikkea Ylen A-Studiosta.

Puhumme AlfaTV:stä, koska Mediatalo Keskisuomalainen sijoitti kanavan taustayhtiöön kesäkuussa 150 000 euroa. Sijoituksen motiiveja konsernijohtaja Kangaskorpi on saanut viime kuukausina selittää kaikille mahdollisille tahoille.

Onko kyse strategisesta vai arvopohjaisesta sijoituksesta?

– Enemmän se on liiketaloudellinen kuin arvopohjainen, Kangaskorpi vastaa.

– Se sopii arvopohjaamme sitä kautta, että meille moniarvoisuus on iso juttu.

Kangaskorpi arvioi, että suomalaisen mediakentän arvoerot tulevat esiin ennen kaikkea maakunnallisten medioiden ja ”etelän median” välisessä juovassa. Esimerkiksi sanomalehti Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola tölvii mielellään pääkaupunkiseudun mediassa näkemiään ongelmia.

Myös eri medioiden toimittajakuntien ikärakenne vaikuttaa Kangaskorven mielestä aihe- ja näkökulmavalintoihin.

– Joku keski-ikäinen miestoimittaja jostain Etelä-Pohjanmaalta voi ajatella eri tavalla kuin nuori helsinkiläinen, vihertävä naistoimittaja.

– Ja se on sinällään ihan ok.

Kristilliskonservatiivisen AlfaTV:n taustayhtiön osakeanti sekä kanavan aikomus käynnistää oma uutistuotanto on ollut vuoden suurimpia mediauutisia Suomessa. Yhtiö rekrytoi parhaillaan toimittajia uutistoimitukseensa.

AlfaTV:n pyrkimykset saavat pohtimaan laajemminkin suomalaisten medioiden arvoja. Onko niissä eroja?

Asiasta ei tiettävästi ole tehty akateemista tutkimusta, mutta jotain yleisön mieltymyksistä voi päätellä vuosittaisista Reuters-instituutin Uutismedia verkossa -raporteista.

Suomen maaraportin vuosittain kokoava yliopistotutkija Esa Reunanen Tampereen yliopistosta sanoo, että poliittisiin äärilaitoihin kuuluvat luottavat mediaan yleisesti vähemmän kuin poliittisesti maltillisempi yleisö. Yleen ja Helsingin Sanomiin luottavat hieman muita ryhmiä enemmän vasemmistoliberaalit. Oikeistolaisemmat taas luottavat perinteisesti talouslehtiin eli Kauppalehteen ja Talouselämään sekä Suomen Kuvalehteen.

– Kyse on sävy- ja imagoeroista. Jos Yle ja Hesari voivatkin joistakin tuntua vähän vihertäviltä, erot luottamuksessa eivät ole isoja, Reunanen sanoo.

Tutkimusten perusteella suomalaisten luottamus valtamediaan on joka tapauksessa suurinta koko maailmassa. Koronavuonna luottamus jopa lisääntyi muutaman vuoden lievän laskun jälkeen.

Reunanen arvioi, että yksittäisen lukijan tai katsojan silmissä media saattaa näyttää sitä puolueellisemmalta, mitä kauempana omasta maailmankatsomuksesta se on.

– Oma ajatusmaailma tuntuu tietysti objektiiviselta.

”Kyse on sävy- ja imagoeroista. Jos Yle ja Hesari voivatkin joistakin tuntua vähän vihertäviltä, erot luottamuksessa eivät ole isoja.”

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi sanoo, että nykypäivänä mediaa yritetään entistä herkemmin vetää osapuoleksi milloin mihinkin poliittiseen kysymykseen. Siksi lehden on entistäkin tärkeämpää pystyä osoittamaan riippumattomuutensa kaikessa tekemisessään.

– Olennaista on, että lehti tekee johtopäätöksensä itse. Jossain asiassa voimme pääkirjoituksessa olla samaa mieltä jonkin yksittäisen puolueen kanssa, mutta emme kuitenkaan systemaattisesti puhu minkään ryhmän äänellä, hän sanoo.

Riippumattomuus puolueista ja eturyhmistä ei silti tarkoita, etteikö lehdellä olisi arvoja. Niemen mukaan Helsingin Sanomia määrittävät edelleen samat, 1800-luvun lopulta tutut asiat kuin sen edeltäjää Päivälehteä. Siis avoimen demokratian, tasa-arvon, sananvapauden, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja kansainvälisyyden puolustaminen ja edistäminen.

Niemi sanoo, että Päivälehti oli alun perin hengeltään sosiaaliradikaali julkaisu, joka halusi edistää yhteiskunnan kehitystä ennemmin nopeasti kuin hitaasti. Tämän historiallisen taustan myötä Hesarin toimittajakunnassa on perinteisesti ollut enemmän arvoliberaalia kuin arvokonservatiivista maailmankatsomusta.

Niinpä esimerkiksi lehden kolmen vuoden takainen päätös kääriytyä Pride-lippuun yhdessä monien suurien suomalaisten yritysten kanssa ei ollut hankala. Niemen mukaan se oli päinvastoin lehden arvojen ytimessä.

– Lehdessä on kussakin ajassa tehty töitä kokoavana voimana ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämisen puolesta.

Suomen suurimpana sanomalehtenä Helsingin Sanomilla on hänen mielestään laajemminkin tietynlainen sillanrakentajan rooli yhteiskunnassa.

– Se edellyttää sitä, että parhaimmillaan juttumme ovat merkityksellisiä ja niitä voivat lukea hyvinkin erilaisilla taustoilla varustetut ihmiset.

Niemi ei näe Suomen valtamedioiden välillä isoja arvoeroja, ennemmin kyse on painotuksista. Enemmän on merkitystä alueellisilla ja maantieteellisillä seikoilla.

– Kun katsotaan maakuntalehtiä, on iso arvovalinta, että ne ovat muuttuneet yhä paikallisemmiksi. Se kuvaa tämänhetkistä ajatusta siitä, mikä on maakunnallisen lehden rooli.

 width=
Helsingin Sanomat oli näyttävästi esillä Pride-kulkueessa vuonna 2018. Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan se sopi mainiosti lehden historialliseen perinteeseen tasa-arvon edistäjänä. Kuva: Timo Jaakonaho / Lehtikuva

Keskisuomalaisen suuromistaja, hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi ottaa Twitterissä usein voimakkaasti kantaa esimerkiksi väkivaltarikoksista langetettujen tuomioiden (liian lyhyitä) pituuteen ja verotuksen (liian kireää) vaikutuksiin.

Hän kuitenkin sanoo, ettei ajattele, että hänen yhtiönsä lehtien pitäisi olla asioista samaa mieltä kuin hän itse on.

Kangaskorpi korostaa, että päätoimittajan asema on pyhä. Toimitusjohtaja voi antaa sisällöistä palautetta vain jälkikäteen. Rajuin toimenpide olisi päätoimittajan vaihtaminen, jos yksittäinen lehti toimisi yhtiön arvomaailmaa tai linjauksia vastaan.

Kangaskorvesta syy päätoimittajan erottamiseen voisi olla esimerkiksi se, että maakuntalehden päätoimittaja kääntäisi selkänsä seutukunnalle.

”Nykymaailman aikaan” toinen potkuihin johtava asia voisi Kangaskorven mukaan olla päätoimittajan kielteinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin tai sukupuolten tasa-arvoon.

– Näen vaikeaksi hyväksyä päätoimittajan, joka suhtautuisi näihin asioihin kielteisen jyrkästi, koska arvoihimme kuuluu liberaali moniarvoisuus.

Toisaalta Kangaskorpea ei tunneta myöskään siitä, että hän vaikenisi mielipiteistään.

– Annan päätoimittajille palautetta paskoista jutuista. Mutta se on sisäistä dialogia, ja on luontevaa, että keskustelua käydään.

Kangaskorpi sanoo, ettei koskaan naputtaisi mielipiteitään yhtiön pienimpien lehtien päätoimittajille, jotta ei voitaisi ajatella, että hän yrittää vaikuttaa sisältöihin. Mediatalo Keskisuomalaisen journalistiselle johtajalle, ”sisältöjen ylipappi” Pekka Mervolalle hän sen sijaan naputtaa useinkin, koska tietää, että naputuksella ei ole Mervolaan vaikutusta ja Mervola osaa naputtaa takaisin.

”Nykyään pitää jo suunnitteluvaiheessa tehdä itselleen entistä selvemmäksi, miksi juttua tehdään.”

Kerros Kangaskorven työhuoneen alapuolella häärii ikiliikkuja Keijo Lehto, joka on uutispäällikkönä johtanut sanomalehti Keskisuomalaisen uutistoimintaa vuodesta 2009. Hän on sopiva henkilö puhumaan arvojen vaikutuksesta käytännön uutistyöhön, koska on vuonna 2005 valmistuneessa väitöskirjassaan tutkinut suomalaisten sanomalehtien linjapapereiden muutoksia. Keskisuomalaisessa otettiin osin Lehdon väitöskirjan innoittamana vuonna 2009 käyttöön lukijalupaus, jossa linjataan julkisesti, millaisten arvojen pohjalta lehden journalismia tehdään.

Lukijalupauksessa sanomalehti Keskisuomalainen muun muassa sanoo puolustavansa suomalaista kulttuuria ja kansallista itsenäisyyttä sekä edistävänsä Keski-Suomen maakuntahenkeä ja keskisuomalaisten asiaa. Lehti ”korostaa isänmaallisuutta, moniarvoisuutta, demokratiaa, koulutusta ja kansallisia perinteitä”.

Samankaltaisia julkisia lukijalupauksia tai linjapapereita on muillakin sanomalehdillä. Esimerkiksi Aamulehti muun muassa “puolustaa yksilön oikeutta ihmisarvoiseen ja täysipainoiseen elämään”. Karjalainen taas sanoo antavansa arvon isänmaallisuudelle ja kansallisille ja karjalaisille perinteille, mutta olevansa myös avoin arvojen muutoksille, kuten monikulttuurisuudelle ja kansainvälisyydelle.

Lehto on tullut Keskisuomalaiseen 1980-luvun lopulla, jolloin lehti oli vielä avoimesti keskustalainen. Silloin toimittajakunnassa oli paljon puolueen jäseniä, ja keskustapuolueen tapahtumia ja vaikkapa paikallisyhdistysten toimintaa seurattiin tarkasti. Lehdon mukaan edes häntiä tämänkaltaisesta puoluepoliittisesta sitoutumisesta ei ole kuitenkaan näkynyt pitkiin aikoihin.

Hän ei myöskään omalta uraltaan muista tilannetta, jossa olisi joutunut puuttumaan toimittajien tekemisiin siksi, että ne olisivat lehden linjan tai arvojen vastaisia.

– Mutta jos meille tulisi joku satakunta­lainen toimittaja, joka alkaisi tehdä myyrän­työtä sen puolesta, että Jyväskylän yliopisto pitäisi siirtää Poriin, puhaltaisin pelin poikki.

Lehto sanoo, ettei ole kokenut ristiriitaiseksi olla alueen puolesta mutta samaan aikaan kriittinen journalisti. Ajatus kulkee niin, että kertomalla maakunnan asioista tarvittaessa kriittisesti, asiat voivat muuttua paremmiksi. Se taas hyödyttää alueen asukkaita, kuntia ja muita yhteisöjä.

– Vaikenemalla emme ajattelisi alueen ihmisiä ja lukijoiden etua, Lehto sanoo.

Hänkin on huomannut, että nykyään kriittisiä uutisia luetaan herkemmin niin, että lehti ikään kuin ottaisi kantaa vaikkapa jonkin poliittisen ryhmittymän puolesta. Lehto joutuu yhä useammin selventämään juttujen taustoja puhelimessa lukijoille.

– Totuudellisuuden vaatimukset ovat kasvaneet. Nykyään pitää jo suunnitteluvaiheessa tehdä itselleen entistä selvemmäksi, miksi juttua tehdään.

 width=
AlfaTV:n aikomus perustaa oma uutistoimitus on käynnistänyt keskustelun suomalaisen median arvoista. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

MTV:n yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki sanoo jo haastattelua sovittaessa, etteivät ”ylevät arvohaastikset” ole hänen suosikkejaan. Syynä on se, että journalismin arjessa tällaisia isoja, kiveen hakattuja arvolinjauksia haastetaan kaiken aikaa. Uutiset ovat muuttuneet prosesseiksi, eri kanavissa niitä julkaistaan erilaisilla painotuksilla. Tärkeäksi uutiskriteeriksi on noussut kiinnostavuus.

Lehtimäki arvioi, että suomalainen toimittajakunta on koulutustaustaltaan ja yhteiskuntaluokaltaan samantyyppistä ja arvoiltaan pääosin liberaalia, mikä väistämättä vaikuttaa siihen, mistä näkökulmista media maailmaa katsoo.

Toisaalta toimittajat kohtaavat tänä päivänä aiempaa enemmän syytöksiä agendajournalismista, ja Lehtimäen mielestä on outoa, että tällaisia syytöksiä saattaa tulla jopa aivan tavallisesta perusjournalismista, jossa kuullaan tasapuolisesti eri osapuolia.

– Joissain somekeskusteluissa näkee kommentteja, että tietyntyyppisiä ihmisiä tai aiheita ei edes pitäisi päästää ääneen, jos ne ovat oman aatemaailman vastaisia. Tällaista ajattelua vierastan hyvin paljon.

Lehtimäki ei lähtisi hysterisoimaan esimerkiksi AlfaTV:n tuloa markkinoille, vaan pitää kilpailua ja ylipäätään median moniäänisyyttä hyvänä asiana. Hänestä on kuitenkin hyvää journalistista ja yhteiskunnallista keskustelua selvittää yhtiön taustoja ja rahan lähteitä.

Toisaalta markkinaraon löytäminen uudelle tulokkaalle on vaikeaa, koska uutisbisnes on erittäin kilpailtu, ihmisvaltaisvaltainen ja siten kallis ala.

– Ilolla otan vastaan uuden toimijan, jolla on resursseja. Hyvä, että on kirittäjä ja kilpailua.

”Näkee kommentteja, että tietyntyyppisiä ihmisiä tai aiheita ei edes pitäisi päästää ääneen, jos ne ovat oman aatemaailman vastaisia. Tällaista ajattelua vierastan hyvin paljon.”

Palataan kuitenkin vielä ylevään arvokeskusteluun.

Kun Keskisuomalainen-konsernissa kymmenen vuotta sitten tehtiin ”arvotyötä”, hallituksen puheenjohtajana toiminutta Vesa-Pekka Kangaskorpea vähän ärsytti.

Hänestä yrityksen arvoja ei olisi pitänyt keksimällä keksiä, saati käyttää työssä apuna ulkopuolista konsulttia. Arvojen pitäisi muodostua yrityksessä luontevasti yhdessä työntekijöiden kanssa.

Viime vuosina Mediatalo Keskisuomalaisen arvot ovat Kangaskorven mukaan kirkastuneet, ja nyt konsernijohtajankin on helppo tiivistää olennaiset: vastuullisuus, tuloksellisuus ja läheisyys.

Näistä ainakin tuloksellisuuden alleviivaaminen erottaa Kangaskorven mukaan Keskisuomalaisen muista media-alan yrityksistä.

– Yrityksen pitää tehdä tulosta ja lunastaa paikkansa kannattavuudella. Median murroksessa ne, jotka tekevät tulosta, säilyttävät sananvapautensa ja riippumattomuutensa, Kangaskorpi sanoo.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Lisää aiheesta