Sulje

Ari Heinonen

Käsikirja tiedonjyvien seulomiseksi

journalismi

Kun kriisi tai konflikti puhkeaa missä päin maailmaa tahansa, toimitusten pitäisi tehdä uutisia, mutta verkko on täynnä kohinaa.

European Journalism Centren (EJC) julkaisema Verification Handbook on opas tolkun saamiseen verkkohälystä. Kirja on tarkoitettu erityisesti journalisteille, mutta siitä on epäilemättä apua muillekin, joiden pitäisi saada tapahtumista luotettava käsitys.

Oppaan kirjoittajat ovat kokeneita toimittajia ja verkkoviestinnän asiantuntijoita. Mukana on väkeä Storyfulista, BBC:stä ja Guardianista sekä Amnesty Internationalista ja muista kansainvälisistä järjestöistä. Sisältö on yhdistelmä yleispäteviä perusneuvoja ja tapauskertomuksia.

Verification Handbookin kymmenessä luvussa käsitellään käyttäjien tuottaman aineiston (user-generated content, UGC), kuvien ja videoiden aitouden selvittämisen menetelmiä. Esimerkiksi käyttäjäsisältöjen todentamisen vaiheet ovat sinällään tuttuja: pitäisi varmistaa sisällön aitous, lähde, ajankohta ja paikka. Kyse onkin siitä, miten esimerkiksi Twitterin valetili käytännössä paljastetaan tai oikea todennetaan sellaiseksi. Tähän annetaan konkreettisia neuvoja. Lukuun sisältyvässä tapauskertomuksessa käydään yksityiskohtaisesti läpi, miten Ukrainan vaaleissa toissa vuonna selviteltiin kaikkialta sinkoilevien verkkoviestien todenperäisyyttä.

Kun kriisi puhkeaa, toimitusten pitäisi tehdä uutisia, mutta verkko on täynnä kohinaa.

Oppaassa kerrotaan myös, miten verkkoyleisöltä voi saada apua epäselvien tietovirtojen selkiyttämiseen. Gigaomin Mathew Ingram antaa neuvoja joukkoistettuun todentamiseen, ja luvun tapauskertomuksessa syyrialaisten nuorten perustaman Shabab Sourian perustaja kertoo elävästi heidän käytännöistään. Toisessa kirjan luvussa kerrotaan, miten tietokoneiden prosessointikyky voidaan ”joukkoistaa” palvelemaan tietojen tarkistusta.

Kirjan lopussa annetaan neuvoja todentamisrutiinien rakentamiseen. Luvussa esitetty tarkistuslista sopisi hyvin verkkoajan huoneentauluksi uutistoimituksiin. Jokapäiväisen työn avuksi tarjotaan muistilistan ohella varsin kattava listaus aiheeseen liittyvistä työvälineistä, luonnollisesti linkkeineen.

EJC:n opas ei ole ainoa eikä varmasti täydellinen opaskirja verkkotiedon seulomiseen. Sen neuvojen seuraaminen on kuitenkin epäilemättä omiaan rauhoittamaan uutistyöläisten mieliä hektisissä tilanteissa.

Verification Handbook on tarjolla verkkoversiona, ePub-julkaisuna, Kindle-kirjana ja pdf-tiedostona – ilmaiseksi. EJC:n yhteistyökumppaneita julkaisun tekemisessä ovat olleet muun muassa Poynter-insituutti, Euroopan Dart Centre ja eräät YK:n järjestöt.

 

Ulkomainen, ei-perinteinen media menestyy

Vierailta maaperiltä ja perinteisen median ulkopuolelta brittiläiseen verkkomaisemaan tulleet julkaisut vaikuttavat menestyvän hyvin – toisin kuin monet alkuperäislehdet. Australiasta lähtöisin oleva julkaisu The Conversation on saavuttanut jo miljoonayleisön, ja sen toimitus kasvaa nyt 14 henkilöön. USA:sta Britanniaan rantautunut BuzzFeed puolestaan ilmoitti äskettäin kasvattavansa toimituksensa ensin 16 henkilön vahvuiseksi ja myöhemmin tänä vuonna jopa siitäkin kaksinkertaiseksi. Molemmat julkaisut perustettiin viime vuonna.

The Conversationin toimituspolitiikka perustuu eri alojen asiantuntijoiden tietämyksen ja toimituskunnan journalistisen osaamisen yhdistämiseen. Julkaisun ympärillä on verkosto, jossa on tuhansia tutkijoita yliopistoista ja myös julkishallinnosta.

Yhteistyöllä julkaistaan ajankohtaisia uutisaiheita taustoittavia juttuja muun muassa taloudesta, terveydestä, politiikasta ja vaikkapa olympialaisista. Julkaisu toimii lahjoitusvaroin eikä tavoittele voittoa. The Conversationin jutut ovat medioiden melko vapaasti käytettävissä, millä halutaan paikata laihtuneiden toimitusten kykyä tuottaa tuhdimpia taustajuttuja.

BuzzFeed on ehkä markkinoiden toisella laidalla; sen sisältö on viihdepainotteista. Sijansa sekin on löytänyt brittiläisen verkkoyleisön keskuudessa, sillä julkaisu kertoo tammikuun käyttäjämääräkseen 16 miljoonaa.

 

Pitkät videot tulevat

Pitkä tai hidas journalismi (long-form journalism) tulee nyt myös uutisvideoihin. Näin ainakin väitetään American Journalism Review’n (AJR) jutussa, joka arvioi tämän vuoden videotrendejä. Tekstiperustaisia juttujahan on jo hyvän aikaa tehty verkkoon hitaasti nautiskellen luettavaksi ja nyt videoilla nähdään yhä enemmän tätä lajityyppiä.

AJR nostaa yhdeksi esimerkiksi tutkivan journalismin videot, jotka ovat useimmiten viihteeksi määritellyssä YouTubessa. Sen I Files -kanavalla on uutisia taustoittavia videoita muun muassa New York Timesilta, BBC:ltä ja Al Jazeeralta. Palvelun tuottaa yhdysvaltalainen Center for Investigative Reporting (CIR).

 

Ilmaisia sisältöjä käyttömäärän mukaan

Ahkerien verkkokävijöiden palkitseminen ilmaissisällöillä on tapa, jota verkkolehdet voisivat harkita maksumuurien ohella, ehdotetaan WAN-Ifran blogijutussa. Vaikka muutamat verkkolehdet ovat onnistuneet keräämään suhteellisen hyvin maksavia lukijoita, uusien maksuhalukkaiden määrä näyttäisi olevan hiipumassa. ”Paywallin” asemesta tai rinnalle voisikin luoda ”freewallin”, kuten jutussa siteerattu News Corpin pomo Raju Narisetti hahmottelee.

Mallia uskollisuuspalkitsemiseen haetaan pelimaailmasta – ja lentoyhtiöiltä. Mitä enemmän lukija käyttää verkkolehden sisältöjä, sitä enemmän hän saa ilmaisia sisältöjä. Pisteitä saisi esimerkiksi juttujen kommentoinnista, suosittelemisesta tai jakamisesta tai vaikka virheiden osoittamisesta. Myös mainosvideon katsomisesta tai luokiteltuun ilmoitukseen vastaamisesta voisi saada pisteitä.

Ajatuskulku on se, että mitä enemmän juttuja luetaan ja kommentoidaan ja niin edelleen, sitä kauemmin lukija viihtyy julkaisun sivuilla. Näin lukija altistuu kauemmin mainoksille, joita sitä paitsi voi kohdentaa aiempaa paremmin.

Kommentit