Useampi kuin joka kymmenes suomalainen tarvitsee selkokieltä. Kyseessä on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Selkokieli auttaa ihmisiä, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä.
Selkokielen tarvitsijoiden määrä on lisääntynyt viime vuosina muun muassa maahanmuuttajien ja ikääntyvän väestön vuoksi. Suuren ja alati kasvavan kohderyhmän vuoksi sanomalehti Karjalainen päätti kesällä ryhtyä julkaisemaan selkokielistä sisältöä.
– Selkokieltä tarvitsevat monenlaiset ihmiset, kuten lukihäiriöiset, maahanmuuttajat, muistisairaat vanhukset ja kehitysvammaiset. Haluamme helpottaa heidän ymmärrystään maailmasta. Ajatuksena on, että uutiset ovat tärkeitä kaikille, kertoo Karjalaisen toimittaja Anna Dannenberg.
”Ajatuksena on, että uutiset ovat tärkeitä kaikille.”
Karjalainen on tällä hetkellä tiettävästi ainoa sanomalehti Suomessa, joka julkaisee selkokielisiä artikkeleita. Selkokielisiä juttuja julkaisevat Suomessa myös muun muassa Yle Uutiset Selkosuomeksi, Selkosanomat, ruotsinkielinen LL-Bladet sekä aikakauslehti Leija.
Selkokielisistä uutista on Suomessa pulaa, arvioi selkokieltä edistävän Selkokeskuksen suunnittelija Ari Sainio.
– Karjalaisen päätös on hyvin merkittävä, ja Karjalaisen selkojutut ovat hieno kädenojennus selkokieltä tarvitseville lukijoille. Karjalaisella on mahdollisuus näyttää mallia muille lehdille.
Sainio pitää sanomalehtien vahvuutena paikallisuutta, sillä esimerkiksi Ylen selkouutisissa käsitellään usein valtakunnallisia asioita.
Myös Dannenberg kannustaa muita sanomalehtiä pohtimaan selkokielisten sisältöjen julkaisua.
– Sitä parempi, mitä useampi media ryhtyy tähän. Selkokeskuksen asiantuntijat voivat neuvoa, miten edetä ja kannattaako esimerkiksi lehden toimittajat kouluttaa vai teettää selkokieliset jutut ostotyönä.
Maksullisia selkojuttuja julkaistaan kerran viikossa
Karjalaisessa selkouutisia ryhdyttiin julkaisemaan Dannenbergin aloitteesta. Kielitieteitä ja viestintää opiskellut Dannenberg on harrastanut selkokieltä muutaman vuoden ajan ja kouluttautunut Selkokeskuksen asiantuntijaksi.
Viime keväänä Dannenberg ryhtyi ideoimaan selkokielisten sisältöjen konseptia yhdessä uutispäällikön sijaisena toimivan Anna Sievälän kanssa. Selkokielisten juttujen julkaiseminen aloitettiin kesäkuun lopulla.
Selkouutisia julkaistaan lehden verkkosivuilla noin kerran viikossa. Ensimmäiset selkojutut olivat avoimia kaikille, mutta heinäkuun alusta lähtien jutut ovat olleet vain tilaajien luettavissa.
– En uskalla veikata, kuinka paljon digitilauksia ne tuovat, mutta juttuja voi ostaa myös mikromaksulla, Dannenberg kertoo.
Selkokeskuksen Ari Sainio arvioi, että selkojutut saattavat tuoda lehdille lisää säännöllisiä lukijoita.
– Kun selkokieltä tarvitsevat lukijat saavat selkojuttujen avulla esimakua uutisista, haastatteluista ja ajankohtaisista asioista ja lehti tulee tutuksi, he kiinnostuvat ehkä myös lehden muusta uutistarjonnasta.
”Kun selkokieltä tarvitsevat lukijat saavat selkojuttujen avulla esimakua ajankohtaisista asioista, he kiinnostuvat ehkä myös lehden muusta uutistarjonnasta.”
Karjalaisessa yksittäisistä jutuista ei ole juuri tullut palautetta, mutta vastaanotto on ollut myönteistä.
– Esimerkiksi vammaisjärjestöissä ja ulkomaalaisten kanssa työskentelevät ihmiset ovat kiitelleet, että ihanaa, kun aloitte julkaista selkojuttuja, Dannenberg sanoo.
Selkojuttujen lukijamäärät ovat Karjalaisen tilastojen mukaan vaihdelleet noin 200:n ja 700:n välillä per juttu.
– Poikkeuksena erottuu Sortavalasta kertova selkojuttu, joka on saanut reilusti yli 2 000 lukijaa.
Dannenbergin mukaan olisi kiinnostavaa tietää, ovatko kyseistä juttua lukeneet muutkin kuin selkokielen ajatellut kohderyhmäläiset.
– Mikä tietysti olisi toivottavaa, koska selkokielen ajatus on, että se käy kaikille.
Uutiset taipuvat helposti, reportaasit vaativat isompaa muokkausta
Selkokielelle kääntämistä kutsutaan mukauttamiseksi. Karjalaisen selkojutuissa on kreditoitu kirjoittajan ja kuvaajan ohella selkomukauttaja. Selkomukautuksia tekee tällä hetkellä vain Dannenberg.
Hän mukauttaa tekstejä muiden töiden ohella ja käyttää yhden jutun selkokielellistämiseen keskimäärin puolikkaan työpäivän. Lisäksi työaikaa kuluu jonkin verran valokuvaajilta sekä graafikoilta, sillä selkokielisyys vaatii myös selkeää ulkoasua.
– Valokuvan pitää selkojulkaisussa esittää tunnistettavasti sitä henkilöä tai asiaa, josta juttu kertoo. Kuva ei saa olla liian symbolinen tai tulkinnanvarainen, eikä asioita saa kuvassa esittää esimerkiksi mittasuhteiltaan harhaanjohtavasti. Siis sama perusajatus kuin selkotekstissä, että asiayhteyksiä ei tarvitse arvailla, Dannenberg kertoo.
”Valokuvan pitää esittää tunnistettavasti sitä henkilöä tai asiaa, josta juttu kertoo. Kuva ei saa olla liian symbolinen tai tulkinnanvarainen.”
Sanojen ja lauserakenteiden yksinkertaistamisen ohella muokataan usein tekstin rakennetta.
– Esimerkiksi reportaasi ei voi selkojuttuna alkaa taustamaalailulla. Sen pitää mennä suoraan asiaan, jottei lukijan tarvitse arvailla, mistä on kyse. Toisinaan teksti täytyy rakentaa kokonaan uusiksi, mikä saattaa vaatia pitkää ajatustyötä. Uutiset ovat muodoltaan usein lähellä selkokieltä: niissä on kärki ja sen jälkeen taustoitus.
Yksittäisten sanavalintojen kohdalla vaikeuksia aiheuttaa se, ettei selkokieltä tarvitsevien joukko ole yhtenäinen.
– Maahanmuuttajan voi olla helpompaa ymmärtää esimerkiksi englannista omaksuttu lainasana, ikäihmisen taas vanha suomenkielinen sana. Pitää miettiä, keille mikäkin juttu on ensisijaisesti suunnattu, Dannenberg sanoo.
> Artikkelissa on käytetty lähteenä Selkokeskuksen verkkosivuja.
