Ei käy kateeksi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaa Risto Uimosta, jonka pitäisi saada tehtyä esitys alan itsesääntelyperiaatteista tiedotusvälineiden verkkokeskusteluissa. Yhteisesti sovittavista linjauksista on tarkoitus tehdä liite Journalistin ohjeisiin. Alan näkemykset asiasta menevät kuitenkin sen verran ristiin, että ensimmäinen tehtävään valjastettu työryhmä joutui jo lakkauttamaan itsensä, kun alustava esitysluonnos sai nihkeän vastaanoton.
Kenttä on jakautunut kahtia: Yleisön verkkokeskustelujen laatua ja julkaisijan vastuuta korostava puoli kannattaa ennakkomoderointia ja JSN:n tiukkaa linjaa keskustelujen julkaisijavastuukysymyksessä. Liberaalimpi siipi on sitä mieltä, että yleisön ilmiantoihin perustuva jälkimoderointi riittää eikä JSN:lla ole toimivaltaa sellaisiin palstoihin, joissa toimituksella ei ole aktiivista roolia.
Nykyisen lain aikana julkaisijan joutuminen vastuuseen julkaisemistaan yleisön verkkokeskusteluista on epätodennäköistä, toteaa muun muassa Johanna Töyrylä pro gradu -tutkielmassaan (ks. sivu 16). Tämä on lain tulkintaa, sillä Korkein oikeus ei ole käsitellyt yhtäkään tällaista tapausta, joita on jokunen ollut hovissa. Ennakkotapaus puuttuu.
Merkille pantavaa kuitenkin on, että edes ”villin” keskustelupalstan ylläpitäjä Suomi24.fi ei ole joutunut ylläpitäjänä vastuuseen käyttäjiensä kirjoituksista. Vain kirjoittajia itseään on saatettu syyttää.
Mitä tässä sitten kohkataan, jos kerran julkaisija ei ole juridisessa vastuussa?
Journalistin ohjeista keskustellessa juridiikka ja etiikka menevät helposti sekaisin. Muun muassa verkkomoderoinnista kysytään usein kantoja lakimiehiltä. Kaikki kunnia heidän mielipiteilleen, mutta eettisissä kysymyksissä toimitusten itsensä pitäisi olla asiantuntijoita ja jyvällä siitä, millainen julkaisutoiminta kestää kriittisen tarkastelun. Laki ei ota kantaa moraalisesti oikeisiin ja vääriin asioihin. Tässä on myös itsesääntelyn ydin: jos toimimme itse fiksulla tavalla, lainsäätäjä ei sekaannu asioihimme.
Sanomalehtien Liiton tuoreessa sananvapauskyselyssä suurin osa päätoimittajista piti yleisön verkkokeskustelujen ennakkomoderointia sananvapauden kannalta hyvänä asiana. Silti jotkut kutsuvat ennakkomoderointia sensuuriksi. Alan itsensä kannattaisi ollaan termeissään tarkka, sillä sensuuri-sanalla on perin ikävä historiallinen kaiku.
Ennakkomoderointi on normaalia toimitustyötä: toimitus päättää itse, mitä se palstoillaan julkaisee tai jättää julkaisematta. Kuten hyvin tiedetään, kaikki yleisön suoltama teksti ei ole julkaisukelpoista. Eihän lehden yleisönosastossa julkaisematta jätettyjä kirjoituksiakaan kutsuta sensuroiduiksi.