Sulje

Journalismin jättäneet: Merkityksellistä työtä tehdään muuallakin kuin mediassa ja alalla olisi parannettavaa johtamisessa

toimitustyö

Kysyimme viideltä entiseltä toimittajalta, miksi he vaihtoivat viestintään.

Väitän, että olen oppinut viestinnästä reilussa kolmessa vuodessa yrittäjänä enemmän kuin olisin ehkä koskaan oppinut toimittajana. Asioita joutuu katsomaan niin paljon laajemmasta perspektiivistä ja keinovalikoima on monipuolisempi, Arttu Käyhkö kertoo.

Käyhkö työskenteli Karjalan Heilin päätoimittajana ja toimitusjohtajana vuoden 2015 lopulle, jolloin hän vaihtoi töihin mainostoimistoon. Sitten hän ryhtyi yrittäjäksi ja on nyt viestintätoimisto Rookie Communicationsin toimitusjohtaja.

Silmiinpistävän moni muukin toimittaja on siirtynyt muihin viestintätehtäviin viime vuosina.

Kysyimme viideltä alaa vaihtaneelta entiseltä toimittajalta sähköpostitse, miksi he jättivät journalismin ja mitä media-alalla pitäisi tehdä toisin, jotta toimittajat pysyisivät journalismin parissa.

Haastateltavien syyt alanvaihtoon olivat erilaisia. Joku esimerkiksi vain kaipasi vaihtelua ja tarttui kiinnostavaan työtarjoukseen.

Viesteissä toistui kuitenkin samankaltaisia kommentteja alasta yleensä: Mediataloissa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota työnantajuuteen ja johtajuuteen. Toimittajilla ei ole tarpeeksi mahdollisuuksia kehittyä, erikoistua tai tehdä laadukasta jälkeä.

Savon Sanomien entisen toimituspäällikön Riitta Raatikaisen mukaan pienissä medioissa haluttiin takavuosina tehdä toimittajista yleisjantusia, ja samalla hukattiin erikoisosaamisen arvostus. Juttujen laatu on hänen mielestään kärsinyt. Osin syynä on toimitusten koon pienentyminen.

Määrälliset tavoitteet ovat sokeuttaneet toimitusten johdon, eikä tämä koske vain verkkojulkaisemista. Myös printtiin päätyy sietämätön määrä bulkkia.

Määrälliset tavoitteet ovat sokeuttaneet toimitusten johdon, eikä tämä koske vain verkkojulkaisemista. Myös printtiin päätyy sietämätön määrä bulkkia. Kaikki eivät halua profiloitua sen tekijöiksi, Raatikainen kirjoittaa.

Hän irtisanoutui Savon Sanomista vuonna 2018 ja on nykyään Itä-Suomen yliopiston hanketutkija, viimeistelee väitöskirjaansa ja tekee viestinnän keikkatöitä.

Viestintätoimisto Ellun Kanojen asiakkuusjohtaja ja kriisiviestinnän johtava asiantuntija Antti Pikkanen arvioi, että media-alan yritykset ovat epäonnistuneet tarjoamaan valoisia näkymiä alan tulevaisuudesta. Myös journalismi selittää maailmaa suhteessa vanhaan.

Kun maailma muuttuu tällä hetkellä kahdessa vuodessa saman verran kuin aiemmin kymmenessä, asioiden syvällinen ymmärtäminen vaatii myös tulevan ennakointia. Tätä halusin tehdä ja tuntui, että journalismissa se ei ollut mahdollista edes Suomen isoimmissa ja parhaissa mediataloissa, Pikkanen kirjoittaa.

Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomissa, Yle Uutisissa ja Ylioppilaslehden päätoimittajana.

Niko Vartiainen puolestaan koki, ettei hänen entisellä työnantajallaan Helsingin Sanomilla ollut valmiutta sitoutua häneen.

Helmikuussa 2019 hänelle tarjottiin uutta määräaikaista työsopimusta edellisen tilalle. Sopimuksen kuuden kuukauden kesto, tarjottu palkka sekä ero vanhempien toimittajien palkkoihin eivät kuitenkaan tuntuneet hänestä kohtuullisilta.

Hän aloitti vakituisen työn viestintätoimisto Tekirin viestintäkonsulttina huhtikuussa 2019. Palkka oli yli 30 prosenttia parempi kuin Helsingin Sanomien tarjoama.

Työnantajat pitävät yhä alan vetovoimaa itsestäänselvyytenä eivätkä kiinnitä tarpeeksi huomiota työmarkkinoiden kilpailutilanteeseen, työntekijöiden kokemukseen, osaamiseen ja ansiotasoon tai työn resursointiin saati jaksamiseen, Vartiainen arvioi.

Nykyisen työnsä vuoksi nimettömänä pysyttelevä haastateltava kertoo, että on saanut viestintä- ja markkinointialalla paremmat mahdollisuudet kehittyä kuin mediassa. Hänen mielestään toimituksiin tarvittaisiin ihmisjohtajia.

Toinen vetovoimatekijä toki olisi taloudellinen menestys, hän kirjoittaa.

Kaikki viisi ex-journalistia toteavat, että nykyinen työ tuntuu merkitykselliseltä. Heistä journalismi ei ole merkityksellisyydessä etulyöntiasemassa. Myös Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan sisältöpäällikkö Ville Seuri kirjoitti Suomen Lehdistön kolumnissaan, että journalismi on menettänyt merkityksellisyyden monopolin viestintäalalla.

Seurin mukaan toimeentulo, arvostus ja kehittymisen mahdollisuudet ovat vasta työntekijän sitoutumisen ensimmäiset portaat, ja parhaista tekijöistä kilpailtaessa pitää pystyä tarjoamaan enemmän, tärkeimpänä merkityksellisyyden tunnetta.

Haastatellut ex-toimittajat kuitenkin peräänkuuluttavat myös ensimmäisiä portaita.

Media-ala ei ole sen kummempi kuin mikään muukaan asiantuntijatehtävä. Perusasioiden kuten palkan, työolosuhteiden ja työmäärän pitää olla kunnossa, Riitta Raatikainen kirjoittaa.

Silti monissa toimituksissa on käytetty vuosia taisteluun sähköpöydistä.

 

Antero Mukka: Johtamiseen on kiinnitetty huomiota

 

Päätoimittaja Antero Mukan mielestä ex-toimittajien esittämä kritiikki kuulostaa osin kohdistuvan takavuosien todellisuuteen, ainakin Helsingin Sanomien osalta. Sen hän kuitenkin tunnistaa, että työn määrä ja työnteon intensiteetti on toimituksissa kasvanut.

Mukan mukaan Helsingin Sanomissa on viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota johtamiseen. Tämä johtuu analytiikan hyödyntämiseen perustuvasta työtavasta, joka vaatii jatkuvaa keskustelua ja vahvaa editointikulttuuria.

Lehteen myös syntyy uudenlaisia työnkuvia, ja analytiikan ansiosta toimittajien näkymä oman työn tuloksiin on parantunut.

Mukka tunnistaa kilpailun osaajista journalismin ja muun viestintäalan välillä, mutta tilanne ei ole hänestä niin yksioikoinen, että media menettää tekijöitä auvoisampaan työelämään. Esimerkiksi kesätoimittajaksi hakeneiden määrä ei ole viime vuosina vähentynyt.

– Tämä on vahvasti kytköksissä siihen, että olemme pystyneet luomaan aidon, uskottavan näkymän laatujournalismin digitaaliseen tulevaisuuteen, Mukka sanoo.

Palkkaa hän ei pidä Helsingin Sanomien ensisijaisena kilpailuvalttina. Talon sisällä pyritään hänen mukaansa kuitenkin palkkatasa-arvoon myös uusien ja talossa pitkään olleiden välillä, vaikka ”vanhoja ratkaisuja on vaikea lähteä oikomaan”.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit