Rasistinen mielipidekirjoitus, rasistinen rivi-ilmoitus, kunniaa loukannut mielipidekirjoitus ja kansanryhmää vastaan kiihottanut mielipidekirjoitus.

Tällaisista tapauksista ovat tiettävästi tulleet ainoat tuomiot päätoimittajarikkomuksista Suomessa viimeisten reilun 20 vuoden aikana. 

Päätoimittajarikkomus tarkoittaa tilannetta, jossa julkaisun vastaava toimittaja olennaisesti laiminlyö johtamis- ja valvontavelvollisuutensa niin, että laiminlyönti myötävaikuttaa rikoksen syntymiseen. Päätoimittajarikkomus on toissijainen rikos eli se tulee sovellettavaksi vain, jos vastaavaa toimittajaa ei voi pitää rikoksen tekijänä tai osallisena siihen. 

Ex-päätoimittaja Janne Koivisto on maisterintutkielmassaan käynyt läpi lähes kaikki vuonna 2003 päivitetyn sananvapauslain voimaantulon jälkeen suomalaisissa käräjäoikeuksissa käsitellyt päätoimittajarikkomuksia koskeneet tapaukset. Niitä löytyi yhteensä 14. Määrää voi pitää erittäin vähäisenä, mutta toisaalta tapaukset kertovat jotain olennaista päätoimittajien vastuun muutoksesta.

Koivistoa yllätti se, että tutkielman perusteella näyttää siltä, että pienen lehden päätoimittaja on suuremmassa rikosoikeudellisessa vastuussa julkaisunsa sisällöistä kuin suuren lehden päätoimittaja.  

Kaikki päätoimittajarikkomuksesta tuomitut neljä vastaavaa toimittajaa työskentelivät pienissä lehdissä. Tyypillisesti tuomioissa oli kyse yleisön tuottaman materiaalin julkaisemisessa tapahtuneista virheistä. Viimeisin päätoimittajarikkomuksesta tullut tuomio tuli joulukuussa 2022. Se liittyi rasistiseen mielipidekirjoitukseen, johon päätoimittaja ei kiireen vuoksi ehtinyt kunnolla tutustua ennen julkaisupäätöksen tekemistä. 

Koivisto kuvaa pienten lehtien päätoimittajien asemaa paradoksaaliseksi: jos paikallis- tai kaupunkilehden päätoimittaja noudattaa välitöntä johtamis- ja valvontavelvollisuuttaan ja on tiiviisti mukana toimitustyössä, hänet saatetaan tuomita tekijänä, jos lehteen päätyy esimerkiksi toisen ihmisen kunniaa loukkaavaa materiaalia. 

– Ja jos hän taas ei toimi näin eli valvo toimitusta ja ole mukana koko ajan, hänet saatetaan tuomita päätoimittajarikkomuksesta paljon lievemmin kuin tekijävastuusta. 

Sen sijaan suurempien medioiden päätoimittajien ei katsota olevan välittömässä vaan välillisessä johtamisvastuussa. Tämä johtuu siitä, että isossa toimituksessa päätoimittajan ei katsota voivan lukea kaikkea julkaistavaa materiaalia tai valvoa kaikkien toimituksen työntekijöiden tekemisiä.

Niinpä suuriin medioihin liittyvissä oikeustapauksissa päätoimittajat ovat onnistuneet osoittamaan noudattaneensa johtamis- ja valvontavelvollisuuttaan esimerkiksi kertomalla, miten he ovat ohjeistaneet toimitusta eri tilanteiden varalta. Tämän seurauksena konkreettiseen rikosoikeudelliseen vastuuseen ovat monissa tapauksissa joutuneet heidän alaisensa eivätkä he itse. 

Kun sananvapauslakia reilut 20 vuotta sitten uudistettiin, tarkoituksena oli selkeyttää vastaavan toimittajan vastuuta. Aiemmin päätoimittaja oli ollut yksiselitteisesti vastuussa julkaisussa tai ohjelmassa tehdystä rikoksesta, jollei hän pystynyt näyttämään muuta. Uudistuksen myötä vastaava toimittaja on vastuussa vain, jos hän ”olennaisesti laiminlyö johto- ja valvontavelvollisuutensa”.

Koivisto pitää muutosta suorastaan järisyttävänä.

– Suuremmissa toimituksissa käytetään merkittävämpää yhteiskunnallista valtaa. Ihmettelen, jos lainsäätäjä on tarkoittanut keventää nimenomaan suurten toimitusten päätoimittajien rikosoikeudellista vastuuta, Koivisto sanoo. 

Päätoimittajien arkisen työn kannalta tärkeintä on itsesääntely eli Journalistin ohjeet ja Julkisen sanan neuvosto. Vastuukysymyksiä käsitellään oikeudessa asti hyvin harvoin. Koivisto sanoo, että rikosoikeus on kuitenkin yhteiskunnassa tietynlainen perälauta. 

– Tämän perusteella päätoimittajan rikosoikeudellinen vastuu saattaa jäädä aika kauas. 

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että kun sananvapauslakia säädettiin, nimenomaan media-alan toimijat halusivat lakiin lopulta toteutuneen kirjauksen, jonka mukaan päätoimittajan tulee päättää julkaisun tai ohjelman sisällöstä.

– Hyvä kysymys on, ovatko oikeudet ja velvollisuudet nyt balanssissa, Koivisto pohtii. 

Hänestä tilannetta voi laissa tasata kahdella tavalla: joko keventämällä vastaavan toimittajan oikeutta päättää sisällöstä tai kiristää vastaavan toimittajan vastuuta sisällöstä.

– On laajemman alan sisäisen ja yhteiskunnallisen keskustelun paikka, onko päätoimittajan autoritaarinen asema laissa enää nykyaikaa, kun päätoimittajan vastuuta on kevennetty näin merkittävästi.

Koiviston mielestä lakia uudistettaessa olisi myös paikallaan tasoittaa suurten ja pienten toimitusten vastaavien toimittajien vastuuta.

Koivisto itse haaveili oikeustieteen opiskelusta jo lukioaikana, mutta kävi kuten monelle toimittajalle on käynyt: kesätyö paikallislehdessä johti siihen, että ura eteni työsuhteisesta toimittajasta päätoimittajaksi kaupunkilehtiin, ensin Lappeenrannan Uutisiin ja Imatralaiseen, sitten Turkulaiseen. 

Neljä vuotta jatkuneiden päätoimittajapestien jälkeen kolmekymppinen Koivisto ajatteli, että jos pitkäaikaisen haaveen haluaa toteuttaa, on toimittava. Hän pääsi Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan opiskelijaksi ja jäi pois toimittajan työstä. Tällä hetkellä hänen asemapaikkansa on Länsiväylä-lehti, johon hänen pitäisi myöhemmin keväällä palata – jos hän ei päätä hakeutua uuden alansa töihin. 

Päätoimittajarikkomuksista hän kiinnostui oman kokemuksensa kautta, kun selvitteli omia vastuitaan toimituksen johdossa ja luki sananvapauslakia. 

– Päätoimittajarikkomusta koskeva säännös vaikutti aika polveilevalta ja sekavalta, ja siitä jäi kiinnostuksen itu. Opinnoissa aihe oli kiva siinä mielessä, että siinä pystyin yhdistämään vanhaa ja uutta alaani, ja aihe oli oikeustieteessä tosi vähän käsitelty, Koivisto kertoo. 

Viimeinen sykäys maisterintutkielman tekemiseen aiheesta tuli, kun päätoimittajien asemasta keskusteltiin runsaasti julkisuudessakin noin vuosi sitten Kaius Niemen ja Jussi Tuulensuun tapauksien yhteydessä. 

Koivisto on oman päätoimittajakokemuksensa kautta pohtinut paljon myös eri toimitusten päätöksentekokulttuuria. Toisissa toimituksessa sisältöjä ideoidaan yhdessä, demokraattisessa hengessä. Toisaalla taas päätoimittajalta saatetaan odottaa päätöksiä ja autoritaaristakin johtamista. 

Koiviston oma tapa kaupunkilehtien päätoimittaja-aikoina oli lähettää sivut painoon niin, että hän itse luki kaiken sisällön, jotta pystyi myös ottamaan vastuun kaikesta sisällöstä. Printtilehden osalta tämä on vielä mahdollista, mutta verkkouutisoinnin aikakaudella päätoimittaja ei voi olla edes pienessä lehdessä kaiken aikaa perillä ja valvomassa, mitä julkaistaan. 

Lainsäädännön näkökulmasta tilanne on nurinkurinen, sillä vastuuta ei voi delegoida alemmille portaille samaan tapaan kuin isommissa organisaatioissa. 

– Se on pienen lehden päätoimittajan osa, Koivisto sanoo. 

• Rasistinen yleisökirjoittelu on tuonut tuomioita päätoimittajarikkomuksista 
• Pohjois-Karjalan käräjäoikeus, joulukuu 2022. Paikallislehden päätoimittaja tuomittiin päätoimittajarikkomuksesta 20 päiväsakkoon. Hän oli kiireessä hyväksynyt julkaistavaksi lukijan mielipidekirjoituksen, jossa paneteltiin ja solvattiin ihmisiä heidän kansallisen tai etnisen alkuperänsä vuoksi. 
• Varsinais-Suomen käräjäoikeus, syyskuu 2011. Kaupunkilehden päätoimittaja tuomittiin päätoimittajarikkomuksesta 30 päiväsakkoon. Hän oli hyväksynyt julkaistavaksi lukijan mielipidekirjoituksen, jossa esitettiin valheellisesti muun muassa, että talousrikostutkintayksikön rikoskomisario olisi vaatinut kirjoittajalta rahaa suorittaakseen rikoksen esitutkinnan tämän haluamalla tavalla. Päätoimittaja kertoi lukeneensa mielipidekirjoituksen huolellisesti ennen julkaisua ja julkaisseensa sen vilpittömästi siinä uskossa, ettei tekstissä ole mitään rikollista. 
• Iisalmen käräjäoikeus, kesäkuu 2008. Kaupunkilehden ilmoita ilmaiseksi -palstalla julkaistiin rasistinen rivi-ilmoitus, jossa loukattiin kahden nimeltä mainitun ihmisen kunniaa. Päätoimittaja tuomittiin päätoimittajarikkomuksesta 10 päiväsakkoon, koska tämä ei ollut riittävällä tavalla ohjeistanut lehden työntekijöille ilmoitusten asiasisällön läpikäymistä ja tarkastamista ennen niiden siirtämistä sivulle. Päätoimittaja joutui lisäksi maksamaan toiselle asianomistajalle 3 500 ja toiselle 2 500 euroa korvauksia. 
• Porvoon käräjäoikeus, tammikuu 2007. Puoluelehden päätoimittaja tuomittiin päätoimittajarikkomuksesta 10 päiväsakkoon lehdessä julkaistun, kansanryhmää vastaan kiihottaneen mielipidekirjoituksen vuoksi. Kirjoitusta ei ollut tarkoitus julkaista, mutta se oli epähuomiossa päätynyt julkaistavan materiaalin joukkoon ja mennyt julki. Päätoimittajan laiminlyönniksi katsottiin, että toimitukselle ei ollut annettu selvää ohjetta siihen, missä järjestyksessä materiaali valitaan julkaisua varten ja missä järjestyksessä se editoidaan. 
• Lähde: Janne Koiviston maisterintutkielma Päätoimittajarikkomus – Empiirinen ja lainopillinen tutkielma päätoimittajan rikosoikeudellisesta vastuusta