Harmaa helmikuinen aamu on valjennut Helsingin Ilmalassa. Postin pääkonttorin neuvotteluhuoneessa yhtiön postipalvelujen johtaja Yrjö Eskola kehottaa ottamaan kahvia ja piirakkaa. Mukana haastattelussa on myös viestintäjohtaja Anna Bjarland. 

Tarkoitus on puhua asiasta, joka kyselyjenkin perusteella huolettaa kaikkein eniten Uutismedian liiton jäsenlehtien ihmisiä: sanomalehtien jakelu. 

Tuoreessa jäsenkyselyssä juuri jakelun kustannukset ja toimitusvarmuus nousevat vastaajien mielestä selvästi merkittävimmiksi asioiksi uutismedian tulevaisuuden kannalta. Monen mielestä Postin toiminta pikemmin kiihdyttää printin alasajoa kuin turvaa uutismedian tulevaisuutta.

Kerrataan ensin lähtökohdat. Eskolan mukaan paperipostin määrä vähenee vuosittain noin kymmenen prosentin vauhtia. Hän sanoo, että Postilla on ”merkittävä osuus” sanomalehtien varhaisjakelusta. Päiväjakelun kokonaisvolyymista taas 5–10 prosenttia on sanomalehtiä. 

– Tarve tiheämmälle jakelulle tulee nimenomaan niiltä, ja tästähän tulee se yhteiskunnallinen haaste, Yrjölä sanoo. 

Koska paperipostin määrä on vähentynyt radikaalisti, Posti on siirtynyt tietyillä alueilla vuoropäiväjakeluun. Se tarkoittaa, että päiväpostia jaetaan vuoroviikoin maanantai–keskiviikko–perjantai- ja tiistai–torstai-rytmeillä. 

– Silloin jakajan laukku on täydempi. Mutta kun välipäivinä käydään viemässä ne harvat sanomalehtituotteet, ajetaan haja-alueilla samat kilometrit ja tunnit kuin muinakin päivinä.

Tähän dilemmaan vastauksena luotiin lokakuussa voimaan tulleen postilain uudistuksen yhteydessä jakelutuki, mikä takaa sen, että valtio kattaa osan vähintään kolmena päivänä viikossa ilmestyvien lehtien jakelukustannuksista varhaisjakeluverkon ulkopuolella.

Mutta puhutaan sitten Postin suhteesta asiakkaisiinsa. Millaisena Eskola itse tai Posti yhtiönä näkee uutismedian yhteiskunnallisen merkityksen? Ovatko sanomalehdet Postille vain asiakkaita muiden joukossa vai onko niillä erityisasema? 

– Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kaikkein tiiveintä yhteydenpito asiakaskunnassamme on tyypillisesti aikakaus- ja sanomalehtikustantajiin. Näissä tuotteissa ja palveluissa jakelu on osa kokemusta. 

– Toisekseen näiden jakelu on Postilta tilattavaa palvelua. Tällä on tietenkin oma merkityksensä. 

Samaan hengenvetoon Eskola kuitenkin sanoo, että jakelun taloudellinen haaste ei häviä sillä, että hän korostaa asiakkuuksien merkityksellisyyttä. Hän sanoo, että Posti toimii vapailla markkinoilla eikä se voi tehdä jollakin liiketoimintansa osa-alueella tappiota, joka katettaisiin muun liiketoiminnan voitoilla. 

– Meidän pitää omalla toiminnallamme kattaa yksikkökustannusten nousu. 

Kyselyissä ja tätä juttua varten käytyjen taustakeskusteluiden perusteella monia uutismediassa toimivia nyppii se, että Posti on viime aikoina korottanut hintojaan huomattavan paljon suhteessa esimerkiksi yleiseen inflaatiovauhtiin. Varsinkin pienten lehtien edustajat kokevat, että heillä ei ole mahdollisuuksia käydä aitoja hintaneuvotteluja. Suuria jakeluhintojen nousuja ei myöskään ole mahdollista siirtää suoraan tilaushintoihin. 

Eskola sanoo ymmärtävänsä, että hinnankorotukset eivät ole miellyttäviä. Hän vetoaa kuitenkin jälleen siihen, että myös jaettavaa on kaiken aikaa entistä vähemmän eivätkä jakelureitit lyhene. 

Polttoaineiden ja energian hinnat ovat kuitenkin laskeneet parin vuoden takaisista huippulukemista. Voivatko Postin hinnat siis laskea, jos yleinen kustannuskehityskin laskee? 

Eskola sanoo, että vaikka esimerkiksi polttoaineen hinta vaihtelee, työvoimakustannukset nousevat kaiken aikaa, eikä niiden laskua ole näköpiirissä. 

– Haluamme toimia vastuullisesti. Meillä postin päiväjakelijat ovat työsuhteessa tai alihankkijoiden kautta. Emme ole alustataloudessa. 

Lehtikustantajat kritisoivat myös jakelupalvelun laatua. Vuoropäiväjakelusta johtuen haja-asutusalueilla asuvat paikallislehtien tilaajat eivät välttämättä saa lehteä sen luvattuna ilmestymispäivänä.  

Jos palvelu toimisi kuten pitää, kerran viikossa ilmestyvä printtilehti virtautuisi joka toinen viikko varhaisjakeluun ja menisi perille oikeana päivänä. Joissain tapauksissa Postin vastaus jakamatta jääneisiin lehtiin on ollut, että tuskin tällä viikolla jakamatta jäänyttä lehteä kannattaa jakaa enää seuraavalla viikolla. Paikallisen ruokakaupan mainoksiakin on hankalampi myydä, kun ei ole aina täysin selvää, minä päivänä lehti saavuttaa tilaajat. 

Varsinkin pienissä lehtitaloissa jakelun ongelmat aiheuttavat pahimmillaan huomattavaa lisätyötä, kun kadonneita lehtiä pitää metsästää eri puolilta ja mahdollisesti lähetellä itse paikkaavia tuotteita asiakkaille.  

Postin mittakaavassa jakeluongelmat saattavat olla pieni asia, lehtien arjessa poikkeuksellisen suuri. 

Eskolan mukaan Posti mittaa tarkasti palveluidensa laatua ja asiakastyytyväisyyttä. Sanomalehtijakelun reklamaatioaste on viime aikoina ollut hänen mukaansa 0,5 promillea, mikä vastaa sitä, että viisi kertaa viikossa ilmestyvän sanomalehden jakelusta tulisi reklamaatio kerran kahdeksassa vuodessa. 

– Pitää olla kuitenkin rehellinen siitä, että meillä on viime vuosina ollut jakelussa ja henkilöstörakenteissa muutoksia, jotka ovat jaksoittain aiheuttaneet huomattaviakin ongelmia. 

– Kunnia-asiamme on kuitenkin hoitaa palvelut niin kuin olemme luvanneet.

Reklamaatioiden määrät ovat rajussa ristiriidassa sen kanssa, kuinka paljon sanomalehtikentältä tulee viestejä jakelun ongelmista. Taustakeskusteluissa toki käy ilmi myös se, että moni lehtikustantaja kokee turhaksi ja tarpeettomaksi reklamoida Postia yksittäisistä jakeluongelmista. Lehtiväki kokee, että reklamaatioilla ei ole vaikutusta Postin toimintaan ja jos ongelmista myöhemmin saisi korvauksia, ne ovat suhteettoman pieniä ja niiden saamisessa voi kestää kuukausia. 

Eskola kääntää kritiikin niin päin, että palautteen tai reklamaatioiden saamisessa ei voi olla ensisijaisesti kyse akuutin tilanteen korjaamisesta tai korvauksien maksamisesta vaan siitä, että sen avulla pystytään varmistamaan ongelmien välttäminen jatkossa. 

– Sen takaan, että kaikki palaute, mikä tänne saadaan, parantaa toimintaamme. 

Hän mainitsee, että haastattelua edeltävänä päivänä liiketoimintaryhmän viikkokokouksessa käsiteltiin tilannetta, jossa yöjakelussa ollut paikallislehti oli tietojärjestelmähäiriön vuoksi jäänyt jakamatta. Kyseinen lehti oli käyty jakamassa vielä saman päivän aikana. 

– Haluan tehdä selväksi, että on tärkeää, että asiakkaat saavat sen, mitä heille on myyty ja luvattu. 

Toisaalta Eskola sanoo myös, että esimerkiksi päiväjakelussa etäisemmille alueille jaettavat lehdet eivät mene yhtä nopeasti perille kuin lähialueelle. Jos etäjakelun haluaisi saada nopeammaksi, lehtien pitäisi maksaa palvelusta vielä nykyistäkin enemmän.  

– Kun mietin asiaa lehtikustantajan näkökulmasta, jokainen tilaaja on tärkeä. Mutta jos lehteä tilataan kauas, jakelun logistiikan saaminen toimimaan on tällaisessa maassa aika haastavaa. Lehtikustantajan täytyy miettiä, paljonko haluaa käyttää rahaa palveluun. 

Eskolan mukaan paperisen postin määrä on vähentynyt 70 prosenttia 12–13 vuoden takaisesta huipusta. Vastaava kehitys on hänen mukaansa Ruotsissa ja Norjassa, ja Tanskassa paperinen posti on vähentynyt vielä selvästi tätäkin enemmän. 

Mitä jakelulle tapahtuu tulevina vuosina? Rapautuuko jakeluverkosto kertarysäyksellä vai hiipuuko se pikkuhiljaa, kun kustannukset käyvät sanomalehdille mahdottomiksi?

Eskolan mukaan Postilla ei voi olla vain yhtä skenaariota tulevaisuudesta, vaan kehitys riippuu monesta osatekijästä. Esimerkiksi siitä, miten valtion digitalisaatio-ohjelma vaikuttaa osoitteellisen paperipostin volyymiin jatkossa. 

Lehtikustantajat taas voivat hänen mielestään vaikuttaa tulevaisuuteen sillä, miten ne pystyvät siirtämään lukijoita digitaalisiin kanaviin. Itse ongelma eli printtilehtien jakelun yksikkökustannusten nousu ei kuitenkaan häviä. 

Eskola korostaa pitkin haastattelua, että koska sanomalehtien jakelu on yhteiskunnallisesti tärkeä asia, alan toimijoiden pitäisi yhdessä etsiä kestäviä ratkaisuja kauas tulevaisuuteen. Tällä hetkellä jakelutuki on toimiva malli, jolla sanomalehtijakelua pystytään vuosi kerrallaan turvaamaan. 

Omana ”visionäärisenä” lausuntonaan hän pohtii, että ihmiset tilaavat jo nyt verkkokaupasta vaatteita, elektroniikka ja muita tavaroita kotiovelleen. Se tarkoittaa, että kehitys on menossa massana jaeltavista tuotteista kohti yksilöllisempää palvelua. 

– Yhtä lailla ne ovat aktiivisia tilauspäätöksiä kuin sanomalehden tilaaminen. Kun katsotaan tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen, jakelukin tulee olemaan enemmän tarpeeseen pohjautuvaa. Ihmisten tarpeet eivät poistu vaan muuttuvat.