Tilaa Uutiskirje!

Harkitse, mikä on lapsen etu

Näkökulmat

Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja Pauliina Grönholm.

Useissa mediataloissa on omat ohjeet, miten lapsia ja nuoria käsitellään. Lisäksi journalistin ohjeissa on liuta ohjeistuksia esimerkiksi nimenjulkaisusta. Ohjeet pätevät niin aikuisiin kuin lapsiin ja nuoriin.

Ohjeista huolimatta erityisesti lasten ja nuorten haastatteleminen aiheuttaa jatkuvasti toimituksille päänvaivaa. Vastakkain ovat toisaalta tiedonsaantioikeus ja sananvapaus ja toisaalta yksilön suoja.

Lasten edun tulisi kuitenkin painaa vaakakupissa aina eniten. Näin todetaan Suomenkin ratifioimassa kansainvälisessä lasten oikeuksien sopimuksessa.

 

Toimittajien on välillä vaikea tietää, kenellä kulloinkin on oikeus määrittää lapsen etu. Minkä ikäinen lapsi voi itse päättää haastattelun antamisesta?

Milloin tarvitaan vanhempien lupa?

Monissa mediataloissa asia on ratkaistu kompromissilla ja toimittajien työtä helpottavilla ikärajoihin perustuvilla ohjeilla.

Esimerkiksi Helsingin Sanomissa pääsääntö on, että alle 15-vuotiaiden vanhemmilta kysytään lupa lasten haastattelemiseen ja kuvaamisen. Yli 15-vuotiaalla on puhevalta omissa asioissaan ja hän on myös rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan.

Ikärajoihin ei kannata sokeasti tuijottaa, vaan tarvitaan tapauskohtaista harkintaa.

Kerran haastattelemani 14-vuotias nuori itse sinnikkäästi piti sanomisestaan kiinni, vaikka äiti oli toista mieltä.

Tilanne ratkesi lopulta keskusteltuani äidin kanssa ja juttu julkaistiin. Kävi ilmi, että äitiä oli pelottanut, että sukulaiset leimaisivat hänen kasvatusmenetelmänsä.

 

Aina vanhemmatkaan eivät ole kykeneviä arvioimaan, onko julkisuudessa esiintyminen lapsen edun mukaista. Esimerkkinä vaikka huoltajuuskiistat, joissa joko molemmat tai toinen vanhemmista on itse tuonut aktiivisesti lapsensa julkisuuteen. Joissain jutuissa lapsi on myös mainittu nimeltä.

Norjan toimittajien omien eettisten ohjeiden mukaan toimittajien pitäisi arvioida julkisuuden vaikutukset lapseen myös silloin, kun vanhemmat haluavat julkisuutta. Se asettaisi toimittajat eräänlaisen portinvartijan asemaan. Toisaalta tässä roolissahan toimittaja toimii jo ennestään.

Sananvapaus kuuluu myös lapsille ja nuorille. Eikä sitä voi heiltä riistää edes heidän vanhempansa.

 

En kannata tiukkoja kieltoja esimerkiksi tietyn ikäisten lasten ja nuorten haastattelemiseen ilman vanhempien lupaa. Se marginalisoisi lasten ja nuorten mielipiteet mediassa ja sitä kautta yhteiskunnallisessa keskustelussa. Se rikkoisi myös heidän oikeuttaan tulla kuulluksi.

Toisaalta lapsilla on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, jota mediajulkisuus voi haitata. Lapsen edun punnitseminen aina ennen julkaisupäätöksen tekemistä on siksi ainakin harkinnan arvoinen ajatus.

Nyrkkisääntö voisi olla, että mitä lähempänä lapsen arjen piiriä ollaan, sitä suurempaa harkintaa tulisi käyttää.

 

Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: [email protected].

 

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast