Sulje

FT, NYT ja FAZ – kansainvälisten laatulehtien sisällöt kääntyvät nyt suomeksi: ”Kyllä tämä kallista on, mutta katsomme, että se voidaan kestää”

journalismi

Sanomalehdet lisäävät ulkomaanjournalismin määrää ostamalla juttuja kansainvälisiltä kumppaneilta. Uusista yhteistyökuvioistaan ovat alkuvuodesta kertoneet Ilkka-Pohjalainen, Turun Sanomat, Yle sekä Mediatalo Keskisuomalaisen lehdet ja Karjalainen.

Useat suomalaiset mediatalot ovat hiljattain kertoneet uusista kansainvälisistä yhteistyökumppanuuksista.

Ilkka-Pohjalaisessa ryhdyttiin miettimään ulkomaanjournalismin tilaa, kun Lännen Media -yhteistyö oli loppumassa. Päätoimittaja Markku Mantila kyseli muiden Lännen Mediassa mukana olleiden lehtien kiinnostusta ryhtyä ostamaan juttuja Financial Timesilta. Turun Sanomat lähti mukaan uuteen kuvioon.

– FT on laadukas media, joka pystyy selittämään hyvin monimutkaisiakin asioita, Mantila perustelee juuri brittiläisen talouslehden valikoitumista yhteistyökumppaniksi.

Mantilan mukaan tausta-ajatuksena on hankkia FT:ltä lehtien viikonloppunumeroihin pidempää ja haastavampaa lukemista erityisesti koulutetulle lukijakunnalle, jota maakunnissakin riittää. Tähän mennessä lehdet ovat julkaisseet FT:n juttuja Italian talouskriisistä, Saksan valtapuolue CDU:n puheenjohtajakilvasta, Navalnyi-mielenosoituksista Venäjällä sekä EU:n elvytysrahastosta. Uutisten sijaan valitaan ennemmin henkilöhaastatteluja, taustajuttuja tai analyyseja.

– Voivat ne olla myös kirja-arvioita tai ruokajuttujakin. Sellaisia, mitä muut eivät tee, Mantila sanoo.

Financial Timesille syndikointi eli juttujen myyminen ulos on arkea, ja tästä syystä myös julkaisun asettamat ehdot sen juttujen käytölle ovat tiukat. FT halusi etukäteen tietoja esimerkiksi Ilkka-Pohjalaisen ja Turun Sanomien lukijamääristä sekä halusi nähdä juttujensa taittomallit ennakkoon. FT:n logon on näyttävä juttujen yhteydessä tietyllä tavalla.

– He halusivat valvoa, että juttuja ei julkaista missään roskajulkaisuissa.

Tarkkoja summia Mantila ei halua sanoa, mutta FT:n juttujen julkaisemiseksi ”setelinkulmaa sai käyttää aika tavalla”.

– Kyllä tämä kallista on, mutta katsomme, että se voidaan kestää, Mantila sanoo.

– Uskomme, että tämä nostaa selkeästi laatukuvaamme lukijoiden silmissä.

”He halusivat valvoa, että juttuja ei julkaista missään roskajulkaisuissa.”

Väli-Suomen Median Uutissuomalainen on käynnistänyt yhteistyön New York Timesin (NYT) ja saksalaisen Frankfurter Allgemeine Zeitungin (FAZ) kanssa.

Uutissuomalaisen uutispäällikkö ja Väli-Suomen Median toimitusjohtaja Matti Pietiläisen mukaan yhteistyön tavoitteena on tarjota entistä parempaa kokonaispalvelua Uutissuomalaisen lehtien nykyisille tilaajille mutta myös houkutella uusia. Pietiläisen mukaan yhteistyölehdet täydentävät toisiaan, sillä NYT:n arvo on globaalissa ja yhdysvaltalaisessa näkökulmassa, FAZ:n katsantokanta asioihin ja ilmiöihin taas on eurooppalaisempi.

Ainakin alkuvaiheessa Uutissuomalaisessa julkaistaan yksi New York Timesin juttu joka sunnuntai ja FAZ:n juttu joka toinen keskiviikko. Jutut julkaistaan samaan aikaan digissä 14:ssä Mediatalo Keskisuomalaisen lehdessä sekä Karjalaisessa. Lehdet päättävät itsenäisesti, milloin ja miten ne hyödyntävät materiaalia printissä.

Julkaistavat jutut valitaan laajasta valikoimasta ja ne julkaistaan yleensä 1–2 viikkoa sen jälkeen, kun ne on julkaistu alkuperäisessä lehdessä.

– Mutta jos New York Timesissa on vaikka Joe Bidenin erikoishaastattelu, niin prosessia on hetkellisesti mahdollista nopeuttaa hyvinkin paljon, Pietiläinen sanoo.

Valitut jutut menevät ensin kääntäjille, joita Uutissuomalainen on rekrytoinut Jyväskylän yliopiston opiskelijoista. Hakemuksia juttujen kääntäjiksi tuli peräti 70. Pietiläisen mukaan pelkästään se, että Uutissuomalainen on päässyt valitsemaan joukosta sopivimmat, nostaa käännösten tasoa. Toisekseen valikoiduista kääntäjistä osalla on journalistitaustaa, mistä on luonnollisesti hyötyä journalististen tekstien kääntämisessä.

Kun juttu on käännetty, lopullinen editointi ja julkaisu tehdään Jyväskylässä Uutissuomalaisen ja sanomalehti Keskisuomalaisen deskissä, josta juttu leviää kaikille mukana oleville lehdille.

Pietiläinen ei puhu yhteistyökuvion tarkasta hinnasta mutta uskoo sen tuovan niin paljon lisäarvoa lehtien lukijoille, että se on taloudellisesti kannattava.

– Kun mediakentässä ja meidänkin yhtiössämme mietitään rahankäyttöä, ohiastumisia ei haluta tehdä.

Sekin helpottaa, että kustannuksia on Uutissuomalaisen kautta jakamassa 15 lehteä ja tuotanto on keskitetty yhteen paikkaan.

”Jos New York Timesissa on Joe Bidenin erikoishaastattelu, prosessia on hetkellisesti mahdollista nopeuttaa hyvinkin paljon.”

Suomalaisista lehtitaloista ainakin Helsingin Sanomat on jo jonkin aikaa julkaissut yhdysvaltalaisen Wall Street Journalin pitkiä juttuja sekä The Economist -lehden vuosikatsausta suomeksi. Muun muassa Kansan Uutiset taas on tehnyt yhteistyötä The Guardianin kanssa.

Yle puolestaan aikoo kesällä ryhtyä julkaisemaan kymmenen muun eurooppalaisen yleisradioyhtiön sisältöjä osana projektia valeuutisten leviämistä vastaan. Yle News Labin päällikön Jukka Nivan mukaan Yle julkaisee muista maista tulevia juttuja ainakin alkuvaiheessa englannin kielellä, jotta tekoälyn tekemät käännökset varmasti toimivat. Vastavuoroisesti Yle jakaa muille yhtiöille Yle Newsin tekemiä sisältöjä, koska ne ovat jo valmiiksi englanninkielisiä.

Käännettävät sisällöt eivät korvaa Ylen tavanomaista uutisjournalismia, vaan ne julkaistaan Ylen verkkosivuilla omalla alasivullaan. Vaihdettavat sisällöt eivät myöskään ole pelkästään uutisia, vaan ennemmin taustoittavia juttuja esimerkiksi siitä, miten ihmiset eri maissa elävät.

”Olen varma, että meilläkin on useita tuhansia tällaista vaativampaa lukemistoa haluavaa lukijaa.”

Mitä suomalaismedioiden kansainväliset yhteistyökuviot kertovat media-alasta juuri nyt?

Uutissuomalaisen Pietiläisen mukaan ainakin sen, että laatujournalismille on kova tarve ”älämölökohinan” ja valeuutisten keskellä. Uutissuomalaisessa nähdään, että ulkomaanjournalismia on järkevää tarjota myös suomeksi.

– Juttuja ei tarvitse erikseen lähteä etsimään isosta massasta muulla kuin omalla äidinkielellä.

Juuri tästä syystä Uutissuomalaisessa kiinnitetään erityisen paljon huomiota siihen, että onnistuttaisiin valitsemaan kansainvälisten lehtien tarjonnasta relevanteimmat jutut juuri suomalaisille lukijoille.

Samoilla linjoilla on myös Mantila. Hän sanoo, että käännösjuttujen julkaisu on yksi tapa toteuttaa laadukasta ulkomaanjournalismia, kun kirjeenvaihtajaverkostot ovat pienentyneet ja toisaalta koronan takia edes yksittäisille juttumatkoille on vaikea lähettää toimittajia.

Vaikka esimerkiksi maakuntalehtien elinehto on kertoa paikallisista asioista hyvin, omaan maakuntaan ei saa Mantilan mielestä käpertyä.

– En toki usko, että nämä jutut ovat hittituote, mutta olen varma, että meilläkin on useita tuhansia tällaista vaativampaa lukemistoa haluavaa lukijaa.

Moni suomalainen sanomalehti on vähentänyt ulkomaanjournalismin määrää. Suomen Lehdistön kyselyssä vuonna 2018 syiksi kerrottiin muun muassa talousongelmat, strateginen keskittyminen paikallisiin sisältöihin sekä se, että ulkomaanaiheet eivät vedä verkossa.

Mantila pitää ulkomaanjournalismin vähenemistä suurena harmina.

– Pitää elää toivossa, että lehtitalojen taloudet tulevat joskus sellaiseen kuntoon, että kirjeenvaihtajia voidaan lähettää maailmalle, hän sanoo.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit