Tilaa Uutiskirje!

Tehtävä idässä

Tehtävä idässä

”Ei pidä lähteä kritiikittömästi elinvoimahumppaan”: Imatralainen Uutisvuoksi sai tilaajamääränsä kasvuun kriittisellä kuntajournalismilla ja kiinnostavilla puheenaiheilla

Hitaat

Hullu menet sinne tekemään jotain kuolevaa paikallislehteä, tanssimaan kauppiaiden pillin mukaan.

Mari Markkanen muutti Helsingistä Imatralle paikallislehti Uutisvuoksen päätoimittajaksi viime vuoden alussa. Sitä ennen hän työskenteli pitkään Ilta-Sanomissa ja aikakauslehdissä, viimeksi Kodin Kuvalehden toimituspäällikkönä.

Markkanen ei voi sietää, jos joku vähättelee paikallislehden olevan jotain pientä ja sievää, kunnianhimotonta.

Uudessa tehtävässään hän on painottanut kriittisyyttä ja tarttunut vaikeisiin aiheisiin.

Viime vuoden lopulla Uutisvuoksi paljasti salaisen sopimuksen, jolla kaupunki oli sitoutumassa liki seitsemällä miljoonalla eurolla velkojensa kanssa painivan kylpylän pelastamiseen. Löytyi jääviyskin: keskeinen luottamushenkilö istui kylpylän omistavan säätiön hallituksessa.

Uutisvuoksi on kirjoittanut Imatran kaupunginvaltuutetusta, joka ei asu Imatralla, vaikka kuntalain mukaan pitäisi, ja selvittänyt valtuutettujen poissaoloja.

Lietsonta tilausperuutuskampanjaan alkoi, kun lehti kirjoitti kriittisesti paikallisille tärkeistä mutta kuolonuhrin jälleen vaatineista Imatran ajoista. (Tilausperuutuksia tuli muutama.) Uutisvuoksi on tuonut esiin myös, ettei kaivoshanketta alueelle suunnittelevalla espoolaiseksi kutsutulla yrityksellä ole lainkaan omaa pääomaa vaan rahoitus tulee australialaiselta kaivosjätiltä.

Markkanen pyörii tuolissaan ahtaassa neuvottelutilassa Uutisvuoksen toimitiloissa Imatran keskustassa.

– Mielestäni paikallislehden ei pidä lähteä kritiikittömästi elinvoimahumppaan. Hankkeissa on paljon intressejä, Markkanen sanoo.

– Kyllähän osa kaupungin päättäjistä on sitä mieltä, että olemme ihan iltapäivälehti nykyään, että emme ole Imatran puolella vaan sitä vastaan.

Markkanen katsoo, että Imatran puolella oleminen on kuitenkin sitä, että vaaditaan laadukasta ajattelua paitsi toimitukselta myös päättäjiltä.

”Haaveeni on, että digitilaaja tulee sivullemme katsomaan, että mitähän ne ovat tänään keksineet kysyä.”

Keskisuomalainen-konserniin kuuluvan Uutisvuoksen tilaajamäärä on ollut kasvussa. Määrä on nyt suurempi kuin vuoden 2020 lopussa. Se on poikkeuksellista mille tahansa aluemedialle, ei vähiten 25 000 asukkaan muuttotappiosta kärsivässä kaupungissa.

Hyvä kierre alkoi jo edellisen päätoimittajan Mari Pajarin aikana. Hänen vahtivuorollaan seitsemän hengen toimitus alkoi työskennellä digi edellä. Viidesti viikossa ilmestyvää paperilehteä toimituksessa miettii enää tuottaja, joka tekee listan päivän aiheista Kaakon Viestinnän yhteiselle printtitiimille.

Lehden tilaajista jo lähes puolet tilaa vain digiversiota.

Niinpä Markkanen on voinut keskittyä sisällön kehittämiseen, ja siihen on kuulunut paljon muutakin kuin panostuksen lisäämistä kriittiseen kuntauutisointiin.

Helpointa ja nopeinta on ollut parantaa otsikointia, mutta laadun kehittäminen on mennyt perusteisiin saakka, “kolmeen k:hon”.

Ensimmäinen niistä on kieli: possessiivisuffiksien puuttumista tai pilkkuvirheitä ei enää ole katsottu läpi sormien. Markkanen on käynyt jokaisen toimittajan kanssa läpi näiden tekstejä ja tyyppivirheitä. Jutussa ei voi olla lausetta, jota edes kirjoittaja ei ymmärrä.

Toinen on kulma. Ennen keikalle lähtöä mietitään aiempaa tarkemmin, mitä kysytään ja mihin näkökulmaan ja otsikkoon pyritään. Tätä ajatellen on kehitetty juttuformaatteja. Mini-ilmiöjutussa nostetaan pieniä puheenaiheita. Uusi urheilukonsepti taas on porrashaaste. Siinä paikalliset urheilijat kilpailevat, kuka nousee kuntoportaat nopeimmin. Rankkaamisen ohella toimittaja Santeri Tynkkynen on tehnyt urheilijoista syvälle meneviä henkilöhaastatteluja.

Kolmas k on kiinnostavuus. Sitä Markkanen pitää kaikkein keskeisimpänä: että Uutisvuoksi on relevantti puheenaihemedia.

– Haaveeni on, että digitilaaja tulee sivullemme katsomaan, että mitähän ne ovat tänään keksineet kysyä.

– Luvattoman paljon tässä maassa tehdään epäkiinnostavaa, löysää journalismia. Ihmiset haluavat, että menemme heti asiaan ja lähelle heitä.

”Ajattelen niin iltapäivälehtimäisesti, että myynti on joka aamu nolla. Emme ole sen varassa, mitä tapahtuu vaan meidän pitää luoda itse ne aiheet”, Mari Markkanen (oikealla) sanoo. Tuija Horttanaisen mukaan Uutisvuoksen hyvissä luvuissa mikään ei ole sattumaa.

Ennen kesälomalle jäämistään Markkanen lähetti toimitukselle sähköpostilla uudet, kovat päivätavoitteet. Tavoitteita reivattiin ylös jo toisen kerran reilun vuoden aikana. Saatesanoissaan Markkanen kehotti, ettei toimitus miettisi liikaa numeroita.

Uutisvuoksen päivittäiset tavoitteet koskevat sitä, montako juttua tilaajat lukevat maksumuurin takana, miten paljon alle 45-vuotiaat tilaajat lukevat juttuja ja kuinka monta uutta digitilausta tulee.

Joka päivä Uutisvuoksi julkaisee vähintään kymmenen juttua, joista osa on paikallistettu Kaakon Viestinnän yhteissisällöistä. Aamuviideltä julkaistaan päivän avainjuttu, jonka eteen toimitus näkee eniten vaivaa.

Markkasen loman aikana toimitus ylitti uudetkin tavoitteet melkein joka päivä. Uutisvuoksi on lähes tuplannut 1,5 vuodessa juttumäärän, jonka tilaajat lukevat päivässä.

– Mikäänhän tässä ei ole sattumaa tai tullut ilmaiseksi, Uutisvuoksen tuottaja Tuija Horttanainen sanoo.

On tehty valintoja, mitä tehdään ja mitä ei. Hän tiivistää muutosta asiaan, josta on selvästi puhuttu paljon. Ei jollotella markkinoilla. Ei julkaista juttua otsikolla Iida, 6, nousi ponin selkään.

Horttanaisen mukaan jokin aika sitten toimittaja tuli keikalta ja sanoi heti, että nyt tuli jollottelua. Mutta kaikille oli ookoo, että joskus käy näin.

Ahdistavatko kovat tavoitteet?

– Ahdistaisi varmaan enemmän, jos olisimme kaksi päivää kuukaudessa vihreällä ja muuten punaisella. Ilmeisesti meissä nähdään potentiaalia, kun tavoitteita temmotaan, Horttanainen sanoo.

Palautekulttuurista ja vaatimuksista Markkanen ajattelee niin, että arjessa hiotaan toimituksen tekemistä, mutta palavereissa puhutaan onnistumisista.

”Sellainen henkilöjuttu, joka olisi toiminut vielä pari vuotta sitten, ei enää vedä.”

Jottei kaikki vaikuttaisi liian helpolta, Kaakon Viestinnän sisältöpäällikkö Tomi Tiilikainen sanoo, että tilausmyynti on tällä hetkellä haastavaa, vaikka Uutisvuoksi siinä onnistuukin. Printissä on paljon tapakäyttöä, verkossa sisältö ratkaisee joka päivä. Kun digitilausten peitto paranee, helpot marjat on jo poimittu. Printin pudotus taas on jyrkkää.

Samalla yleisön vaatimustaso kasvaa.

– Sellainen henkilöjuttu, joka olisi toiminut vielä pari vuotta sitten, ei enää vedä. Pitää olla enemmän pointtia ja tarkempaa näkökulmitusta kuin aiemmin, Tiilikainen sanoo.

Tiilikainen ajattelee, että paikallismedia ei voi nojata pelkkään kuntapolitiikkaan, sillä aina ei ole isoja hankkeita tai sekoiluja niin kuin Imatralla on ollut.

Uutisvuoksessa tulosta onkin tehty myös paikallislehdissä ehkä epätyypillisillä parisuhdehaastatteluilla. Mari Markkasen mukaan yleishenkilöhaastattelujen sijaan toimitus on tehnyt esimerkiksi konkurssiin tai ihmissuhteisiin keskittyviä henkilöjuttuja.

– Tein juuri erään paikallispoliitikon konkurssitarinan. Halusin tehdä sen niin, että meidän kaikkien olisi vähän helpompi olla. Inhoan poseeraamista, eihän aikakauslehtiinkään kukaan saa tulla markkinoimaan itseään, Markkanen sanoo.

Silti Markkanen korostaa, että Uutisvuoksi on nimensä mukaisesti uutislehti. Jos aihe on kuuma, siitä tehdään jatkojuttuja, mietitään kaikki kysymykset.

Elokuisena keskiviikkona Uutisvuoksea olivat tekemässä Santeri Tynkkynen, Jarmo Hämäläinen, Mari Markkanen, Tuija Horttanainen, Jere Lindberg ja Vanessa Riki.

Kun Mari Markkanen valikoi banaaninippua marketissa, hän saa palautetta. Hän ei ole koskaan valtakunnallisessakaan mediassa saanut yhtä paljon palautetta kuin Uutisvuoksessa. Ei ole jäänyt epäselväksi, että työ on merkityksellistä.

Siitä huolimatta Markkasen mukaan kaikkein vaikeinta hänen työssään on saada päteviä, uusia tekijöitä Imatralle, kun rekryjä taas on syksyllä edessä. Se on surku, sillä ”maakunnissa voi tehdä ihan törkeän hyvää journalismia, täällä pääsee loistamaan”.

– Ajattelen, että minulla on tehtävä idässä. Jos myö ei tätä tehdä, niin ei tätä tee kukaan muukaan.

  • Mari Markkanen kertoo, miten helpottaa tutkivan ja kriittisen journalismin tekemistä paikallislehdessä
  • Jos et itse osaa, hanki osaamista ulkoa. Uutisvuoksi tilasi Imatran Kylpylän tilinpäätöstiedot. Sen sijaan, että toimitus olisi googlannut “miten tulkita tilinpäätöstä”, se pyysi apuun kirjanpidon asiantuntijan. Hän vahvisti toimituksen epäilyt kylpylän heikosta taloustilanteesta ja piti perusteltuna kirjoittaa, että kaupunki haluaa pelastaa sen. Myös hankaliin julkaisupäätöksiin saa keskusteluapua kollegoilta.
  • Ilman verkostoja ei ole kriittisiä uutisvinkkejä. Kun toimittaja tapaa ihmisiä, kannattaa jutella ja kysellä asioista. Kun Markkanen oli Teatteri Imatran ensi-illassa, hän toi seuraavana aamuna toimitukseen kolme hyvää uutisaihetta.
  • Kaupungin tiedotteen odottaminen on kiellettyä. Asiat selvitetään etunojassa ja kahlataan aina kaikki esityslistat. Toimittajan pitää tietää syvällisesti taustat ja yhdistellä asioita, ei vain raportoida irrallisia päätöksiä.
Uutisvuoksi ilmestyy printtinä kolmesti viikossa tilattavana ja kahdesti ilmaisena, mutta toimitus työskentelee printtiä ajattelematta. ”Sinä päivänä, kun printti kuolee, en jää itkemään”, päätoimittaja Mari Markkanen sanoo.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast