Digitaalisen median käyttöön liittyy harha aineettomuudesta, sanoo viestinnän dosentti Salla-Maaria Laaksonen Helsingin yliopistosta. Harha johtuu siitä, että kuluttamisen konkreettiset seuraukset eivät näy.
Digimedian kulutus kuitenkin kasvaa ja muuttuu koko ajan intensiivisemmäksi: tekstin sijaan kulutetaan yhä enemmän videota, audiota, interaktiivista sisältöä, korkealaatuista kuvaa ja tekoälyn hyödyntäminen on vasta alussa. Kaikki tämä syö energiaa.
Digitaaliseen mediaan siirryttäessä toki monet printin hyvin tunnetut päästöt poistuvat.
– Se ei tarkoita, että voisimme kuluttaa digitaalista sisältöä koko ajan enemmän ja enemmän, Laaksonen sanoo.
Valtaosa digimedian päästöistä syntyy tiedonsiirrossa ja prosessoinnissa.
Kyse ei ole aivan vähäisestä ongelmasta. Nature-lehden toukokuisessa artikkelissa arvioidaan, että kaiken digitaalisen sisällön kuluttaminen sosiaalinen media ja suoratoisto mukaan lukien voisi jo tällä hetkellä kattaa jopa 40 prosenttia yksilön hiilibudjetista, joka on laskettu oletuksella lämpenemisen pysäyttämisestä 1,5 asteeseen.
Toisaalla on kuitenkin arvioitu, että käytännössä lähes koko Suomen yksityisen media-alan ja graafisen teollisuuden hiilijalanjälki oli noin prosentin luokkaa maan kasvihuonepäästöistä vuonna 2019.
Valtaosa digimedian päästöistä syntyy vasta yleisön käyttäessä lopputuotetta. Merkittävä asia on esimerkiksi, käyttääkö kuluttaja energiasyöppöä mobiiliverkkoa vai kiinteää internetiä. Ovatko päästöt siis edes mediayhtiöiden hallittavissa?
– Mediankäyttö määrittyy hyvin paljon sen kautta, mitä sovelluksissa on ja millaisia vaihtoehtoja meille tarjotaan, Laaksonen sanoo.
Laaksonen ja muu tutkimusryhmä selvittivät viime keväänä Media-alan tutkimussäätiön rahoittamassa hankkeessa, kuinka resurssiviisasta digitaalinen media on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ja millaisia kestäviä käytänteitä yritykset näkevät mahdollisiksi.
– Mediayrityksissä on ihmisiä, jotka kokevat tämän todella sydämenasiakseen, Laaksonen aloittaa.
Paljon on myös jo tehty. Firmoissa on esimerkiksi kiinnitetty huomiota tehokkaampaan eli vihreään koodaamiseen ja vaihdettu datakeskuspalveluita lähempänä sijaitseviin. Vaikka digitaalisen mainonnan ekosysteemi kuluttaa energiaa, mainostajien tarve raportoida päästönsä on yksityisissä mediayrityksissä selkeä ”draiveri” kohti kestävämpiä käytäntöjä. Yksi osoitus tästä on Alman hiilimittari digimainontaan.
Verkkojen energiatehokkuus on parantunut ja energian tuotanto siirtynyt uusiutuviin. Onkin vaikea sanoa, onko kotimaisen digitaalisen median hiilijalanjälki kasvanut entistä dataintensiivisemmästä sisällöstä huolimatta. Laaksonen kuitenkin epäilee, että koko arvoketju huomioiden hiilijalanjälki on kasvanut.
Kilpailutilanteen vuoksi yrityksissä on paineita intensiivisiin sisältömuotoihin, ja ”ristiriita on käsinkosketeltava”, Laaksonen sanoo.
– Ei siellä ollut oikein kukaan sitä mieltä, että tekoälykokeilut tai videot voidaan jättää pois. Ajatellaan, että jos me emme tee videoita, ihmiset menevät Tiktokiin ja Youtubeen, Laaksonen summaa.
”Ajatellaan, että jos me emme tee videoita, ihmiset menevät Tiktokiin ja Youtubeen.”
Laaksosen mukaan yritykset voisivat nykyistä enemmän optimoida digitaalisia palveluitaan vähemmän dataa kuluttaviksi ja harkita, ovatko energiaa kuluttavat sisältömuodot kuten vaikkapa korkearesoluutioinen automaattisesti käynnistyvä video aina tarpeen. Juuri video on kaikkein eniten päästöjä tuottava formaatti. Energiaa kuluu sitä enemmän, mitä pidempi video on ja mitä useampi katsoo sen.
Vaikuttavia mediayhtiöiden toimia ovat myös koko arvoketjussa syntyneiden päästöjen arviointi sekä yleisön ymmärryksen lisääminen kestävistä käytännöistä myös digimedian suhteen.
Tutkimushankkeen työpajoissa syntyi idea vähähiilisestä tilasta (low carbon mode), ”karvalakkimediasta”, jonka kuluttaja voisi vaihtaa päälle sovelluksen asetuksista. Vai voisiko se olla automaattisesti päällä?
– Suunnittelussa puhutaan oletuksen voimasta. Valtaosa käyttäjistä toimii joka tapauksessa oletusasetuksilla, Laaksonen sanoo.
Medialiiton jäsenyritykset ovat sitoutuneet tavoitteeseen nollata yritysten omasta toiminnasta aiheutuvat suorat päästöt vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi tavoite on vähentää 30 prosenttia epäsuoria päästöjä verrattuna perusuraan eli siihen, että mitään ei tehtäisi.
Laaksonen pitää tavoitteen saavuttamista mahdollisena, mutta epäilee, että ”tekoäly tulee jos ei romuttamaan niin suuresti hankaloittamaan” hiilineutraaliuteen pääsemistä. Kesällä uutisoitiin, että Google on jäämässä ilmastotavoitteistaan, sillä tekoäly vaatii niin paljon sähköä.
Kestävyystutkimuksessa valtavirtaa on nykyään ajatella, että fossiilittomaan energiaan ja kestävämpiin kulutusmuotoihin siirtyminen ei riitä vaan kulutusta pitää myös vähentää. Pitäisikö siis myös mediankulutusta vähentää?
– Se on se kaikkein hankalin kysymys. Medialla on tiedonvälityksen funktio demokratiassa ja myös paljon positiivisia vaikutuksia. Ei voida ajatella, että lopettaisimme mediankäytön. Mutta ehkä siinäkin pitäisi miettiä, mikä kulutus on turhaa, Laaksonen muotoilee.
Hän uskoo, että medialla on positiivinen hiilikädenjälki eli se lisää ihmisten tietoisuutta ilmastonmuutoksesta. Tutkimuksen työpajoissa tuli kuitenkin vastaan, ettei keinona vähähiilisempään julkaisemiseen haluttu esimerkiksi luoda toimittajille kannustimia kirjoittaa ilmastonäkökulmasta.
– Sellainen ajatus hiersi tosi paljon mediataloissa, sillä journalistiseen prosessiin ei voida koskea. Ja niinhän sen pitääkin mennä. Samalla kuitenkin meillä on Guardianin kaltaisia lehtiä, jotka linjaavat vaikkapa, ettei niiden journalismissa puhuta ilmastonmuutoksesta vaan ilmastohätätilasta.
Kokeile laskuria, jolla voi arvioida yhden uutisartikkelin ympäristövaikutuksia Suomessa. Laskuri on luotu Resurssiviisas digitaalinen media -hankkeessa.
GALLUP
Mietittekö digitaalisen median
hiilijalanjäljen pienentämistä?
Timo Rinne
Sanoman uutis- ja featuremedioiden digikehityksestä ja asiakaskokemuksesta vastaava johtaja
”Mietimme ja olemme tehneet jo kohtuullisen paljon. Olemme esimerkiksi optimoineet sivuja, personointijärjestelmiä ja analytiikkaa niin, ettei tehdä turhaa laskentaa vaan kaikki on nopeaa ja tehokasta. Yksi merkittävimmistä asioista on se, että olemme pitäneet digitaalisen mainonnan arvoketjun yksinkertaisena. Sen hiilijalanjälki on murto-osa vertaamiimme brittijulkaisijoihin nähden. Yksinkertaisenkin asian myös ilman tekoälyä voi tehdä hyvin tehottomasti ja kalliisti. Me pystymme tuottamaan ei-generatiivisen tekoälyn hämmästyttävän tehokkaasti. Jos taas generatiivista tekoälyä käyttää kuten me eli auttamaan toimittajia esimerkiksi tekemään artikkeleista tiivistelmiä, siinä suoritetaan tekoälyllä yksi tehtävä. Toki jos generatiivisella tekoälyllä luodaan yleisölle massakäyttöön kuormittavia sisältöjä tai palveluja, riski kulujen ja päästöjen kasvuun nousee. Ajatus vähähiilisestä tilasta on kiinnostava, mutta se kuulostaa vähemmän merkitykselliseltä päästöjen kannalta kuin muu optimointi. Isompi kuluttajavalinta on, katsooko pelkkää videovirtaa Tiktokista vai lukeeko tekstisisältöä tai kuuntelee audiota, joka sekin on paljon energiatehokkaampaa kuin video.”
Ida Lindroos
Keskisuomalainen-konsernin vastuullisuusjohtaja
”Olemme tehneet ja teemme määrätietoisesti toimenpiteitä hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Laajennamme hiilijalanjäljen laskennan konsernitasoiseksi, mikä käsittää myös digitaalisen median hiilijalanjäljen. Konkreettiset toimenpiteet, joilla pyrimme pienentämään ympäristökuormitusta tarkentuvat vastuullisuustyömme edetessä. Tutkimme mahdollisuuksia pienentää digitaalisen videoaineiston hiilijalanjälkeä. Tähän voi vaikuttaa esimerkiksi autoplayn poiskytkeminen. Myös videotiedostojen koolla on vaikutusta. Sovelluksissa on mahdollisuus käyttää tummaa tilaa (dark mode), mikä pienentää jonkin verran energiankulutusta. Varsinaisen vähähiilisen tilan tarjoaminen vaatisi kuitenkin lisäselvityksiä. Tiedostamme tekoälyn todennäköisesti energiankulutusta lisäävät vaikutukset, tulemme kartoittamaan niitä ja pyrimme luomaan toimenpiteitä niistä koituvan ympäristökuormituksen minimoimiseksi, jotta saavutamme Medialiiton hiilineutraaliustavoitteen suunnitellusti.”
