Tilaa Uutiskirje!

Amerikkalaisen rahan mukana kasvuyrityksiin ui liian usein nihkeä viestinnän kulttuuri

Media on itse aiheuttanut sen toiminnallaan, kommentoivat somekeskustelijat. Suomalaista avoimuutta pitää silti vaalia.

Näkökulmat

Kirjoittaja on HS Vision toimittaja, joka kirjoittaa Suomen Lehdistöön median, sosiaalisen median ja teknologian suhteesta.

Suomalainen kasvuyritys Oura oli ajautunut pieneen kohuun.

Suosittu kanadalainen Youtube-teknologiakanava Linus Tech Tips esitteli Ouran uusinta sormusta, mutta juontaja Linus Sebastian lausui yhtiön mielestä nimen väärin. Oura puuttui asiaan ja sai aikaan vain vahinkoa, vaikka tilanteen olisi voinut kuitata helposti huumorilla.

Kirjoitin tapauksesta juttua HS Visioon ja pyysin Ouralta kommentteja. Ongelma on, että suomalaisen teknologiayrityksen johto, markkinointi ja viestintä ovat nykyisin Yhdysvalloissa. Se tarkoittaa amerikkalaista viestintäkulttuuria.

Ourasta ei saanut irti kuin välikäden kautta annetun kirjallisen lausunnon.

Suomalaisessa talousjournalismissa statement on myrkkyä. Olemme tottuneet järkevään vuoropuheluun yritysten kanssa.

Ouran pikkuinen tapaus on sinänsä melko mitätön, mutta se on kuvaava esimerkki muutoksesta.

”Suomalaisessa talousjournalismissa statement on myrkkyä. Olemme tottuneet järkevään vuoropuheluun yritysten kanssa.”

Kasvuyritystapahtuma Slushin alla yritimme saada etukäteen kunnon haastattelun kuudelta Slushin kansainväliseltä puhujalta. Kukaan ei suostunut oikeaan journalistiseen haastatteluun. Sen sijaan ehdotettiin vastaamista sähköpostitse.

Journalistisesti se on ongelma, koska toimittajalla pitää olla mahdollisuus jatkokysymyksiin. Sähköposti voi olla vaikka PR-tiimin haamukirjoittama.

Pääomasijoittaja Andreessen Horowitzin viestintätiimi puolestaan halusi etukäteen kanssani Zoom-puhelun – portinvartijat halusivat haastatella minua ennen kuin päästäisivät läpi. Sen jälkeen haastattelu ei enää sopinutkaan aikatauluun.

No, miksipä isot yhdysvaltalaiset yritykset tarvitsisivat Suomessa julkisuutta.

Yhdysvalloissa viestintä tuntuu hyperkontrolloivalta ja kiillotetulta. Jenkkijohtajista on aina ollut vaikea saada irti muuta kuin käsikirjoitettua jargonia. Nyt tuntuu siltä, että tilanne on muuttunut entistä vaikeammaksi.

Nostin aiheen esiin Linkedinissä, jossa syntyi vilkas keskustelu. Yllättävän moni suomalainen viestintäalan kommentoija näki vian olevan toimittajissa ja mediassa. Kyse on riskien- ja maineenhallinnasta tilanteessa, jossa etenkään vieraaseen toimittajaan ei luoteta.

”En yhtään ihmettele tämän käytännön yleistymistä, sen verran huonoja kokemuksia on toimittajien käyttäytymisestä haastattelujen yhteydessä ja etenkin niiden jälkeen”, yksi kommentoi.

”Joskus haastateltavat tarvitsisivat mediakoulutusta: kaikki eivät ymmärrä mitä journalismi on tai mitä se ei ole.”

Tietty kitka toimittajien ja yritysten välillä kuuluu talousjournalismiin.

On silti tärkeää voida puhua avoimesti ja suoraan vaikeistakin asioista. Se edellyttää luottamuksellisen kulttuurin vaalimista puolin ja toisin. Myös median pitää ansaita paikkansa.

Vaikka tarvittaessa on oltava tiukka, silloinkin pitää olla reilu, huolellinen ja tasapainoinen.

Joskus haastateltavat tarvitsisivat mediakoulutusta: kaikki eivät ymmärrä mitä journalismi on tai mitä se ei ole.

Silloin kun kitkan syy on amerikkalaisen pääoman mukana yritykseen uinut viestintäkulttuuri, se harmittaa.

Suomalaisen yhteiskunnan tärkeä arvo on avoimuus ja läpinäkyvyys.

Tyypillinen startupin perustaja Suomessa on ollut mukava insinööri, jonka kanssa voi jutella mutkattomasti. Moni heistä on viestijänä kokematon mutta avoin ja suorapuheinen.

Pysykää sellaisina.

Lisää aiheesta