Tilaa Uutiskirje!

Älä luistele reunalla: Johanna Vehkoo kertoo, miten edistäisi faktantarkistusta toimituksissa

Minimitaso on se, että kaikkien toimittajien pitäisi osata käyttää Googlen hakuoperaattoreita eli tarkentaa ja syventää hakua, sanoo toimittaja-tietokirjailija Johanna Vehkoo.

Verkon disinformaatiosta todella suuri osa on visuaalista, sanoo Johanna Vehkoo. Kuva: Jonne Renvall
Ajankohtaiset

”Me otamme annettuna, että kun me olemme toimittajia, totta kai me tarkistamme faktat. Mutta hirveän harvoin sitä Suomessa tehdään järjestelmällisesti.

Ei ole ihme, että tänne ei ole syntynyt faktantarkistuskulttuuria, sillä se ei ole ollut osa journalismikoulutusta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa journalisteille opetetaan faktantarkistusta. Jutut käydään läpi rivi riviltä. Joissain toimituksissa on jopa oma faktantarkistusosastonsa.  

Jos olisin suomalaisen maakuntalehden päätoimittaja, pitäisin ensin koko toimitukselle koulutuksen faktantarkistuksesta. Seuraisin, miten juttuja editoidaan ja miten asioita varmistetaan. Tekisin muistiinpanoja ja katsoisin, miten parantaisin prosessia. Pyrkisin kääntämään ajattelua faktantarkistus-mindsetiin, että hei tämänkin voi tarkistaa. Tekisin tyylikirjan, jossa kerrotaan, että toimi näin. Ottaisin rutiininomaiseen käyttöön työkaluja niin, että ne jäävät ihmisille lihasmuistiin.

”Pyrkisin kääntämään ajattelua faktantarkistus-mindsetiin, että hei tämänkin voi tarkistaa.”

Yksi työkalu on ristiinlukeminen. Antaisin jutun työkaverille, että lue tämä faktantarkistuslasit päässä ja kysy tiukkoja kysymyksiä. Totta kai pitää myös olla niin, että uutispäällikkö tai joku muu tarkistaa jutun ennen julkaisua.

Minimitaso on se, että kaikkien toimittajien pitäisi osata käyttää Googlen hakuoperaattoreita eli tarkentaa ja syventää hakua. Ihan kaikkien pitäisi osata myös käänteinen kuvahaku, jolla voi hakea visuaalisesti toisiaan muistuttavia kuvia ja muita versioita samasta kuvasta. Myös kuvien metadatan esiin kaivaminen on yleensä helppoa. Yhä enemmän on tarjolla työkaluja esimerkiksi kuvien ja videoiden paikantamiseen.

Verkon disinformaatiosta todella suuri osa on visuaalista. Ehkä kaikkein tyypillisin huijausmuoto on, että kun tapahtuu jotain dramaattista, katastrofi tai onnettomuus, somessa lähtee liikkeelle kuvia, jotka eivät liity tapahtumaan. 

Näen paljon sitä, että Suomessa jutuissa luistellaan vähän reunalla. Putoaminen voi riippua siitä, bongaavatko lukijat virheitä. Journalistin ohjeiden ehkä rikotuin kohta on se, että myös muiden medioiden julkaisemat tiedot pitää tarkistaa.”

Lisää aiheesta