Sekä kaupallinen media että Yle toivoo, ettei hallituksen esitys uudeksi Yle-laiksi tule voimaan sellaisenaan.
Lakiesityksen mukaan Yle voisi jatkossa julkaista tekstisisältöä vain, kun se liittyy liikkuvaan kuvaan tai ääneen.
Esimerkiksi Keskipohjanmaan päätoimittajaa, KPK Yhtiöiden sisältöjohtajaa Tiina Ojutkangasta mietityttävät lakiesityksen lukuisat poikkeukset, jotka mahdollistavat Ylelle tekstin vapaan käytön.
Poikkeuksina mainitaan nopeat uutistilanteet, lyhyet STT:n tekstisisällöt, vähemmistökielten uutiset, viranomaistiedotteet sekä kulttuuriin ja oppimiseen liittyvät sisällöt.
– Yle voisi edelleen jakaa STT:n uutisia maksutta, kun meidän asiakkaamme maksavat niistä ainakin printti- ja näköislehdessä. Poikkeuksiin tarvitaan ehdottomasti tarkennusta tai muuten rajaa vedetään koko ajan keissien kautta. Esimerkiksi maininta oppimisen ja kulttuurin tekstisisällöistä on valtavan laaja ja ympäripyöreä, Ojutkangas sanoo.
Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg taas katsoo, että lakiin pitää määritellä Ylen tekstimuotoisten sisältöjen olevan vain radio- ja tv-lähetysten referointia ja tästä pääsäännöstä pitäisi olla esitettyä vähemmän poikkeuksia.
Myös Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen kritisoi lakiesityksen poikkeuksia, eri kulmasta.
”Onko yhteiskunnan kannalta hyvä asia, että maksuton laadukas uutispalvelu olisi saatavilla vain iltapäivälehtien eikä Yleisradion verkkosivuilta.”
Jokisen mukaan on hankalaa ja absurdia määritellä lailla, mikä olisi STT:ltä lyhyt, keskipitkä tai pitkä juttu. Häntä huolettaa ruotsinkielisen kulttuurin kannalta se, että tekstimuodon sallivien poikkeusten joukossa ei enää ole ruotsinkielisiä alueellisia uutisia.
Jokisen mukaan Yle on painottanut kuva- ja audiotuotantoa myös verkossa jo kauan. Voimaan tullessaan lakiesitys ei Jokisen mukaan vaikuttaisi Ylen työntekijöiden määrään. Hän on kuitenkin huolissaan laatujournalismin tarjonnan vähenemisestä.
– Onko yhteiskunnan kannalta hyvä asia, että maksuton laadukas uutispalvelu olisi saatavilla vain iltapäivälehtien eikä Yleisradion verkkosivuilta, Jokinen kysyy.
Lakimuutoksen taustalla on kaupallisen median etujärjestön Medialiiton EU-komissiolle kesällä 2017 tekemä valtiontukikantelu. Hallituksen tarkoitus on muuttaa Yle-lakia ja Ylen roolia vastaamaan EU:n valtiontukisääntelyä.
Kaupallisen median edustajat eivät kyseenalaistakaan Yle-lain tarkistamisen tarvetta. Muun muassa Hufvudstadsbladetia julkaisevan KSF Median toimitusjohtajan Anna Hellerstedtin mielestä Yle-laki ei ratkaise kaupallisen median kannattavuuden ongelmia mutta tekee lähtökohdista tasaveroisemmat.
Haastateltavat näkevät kuitenkin Ylen roolin suomalaisessa yhteiskunnassa ja journalismissa tärkeäksi. Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi katsoo, että Ylen uutiskyky tulee varmistaa.
– Median toimintakyvystä ja moniäänisyydestä on syytä olla huolissaan jatkuvasti pienessä maassa. Lakiesitys ei rajoita journalistisia resursseja vaan eriyttää journalistisia kerrontatapoja. Ylellä on esimerkiksi vahva tausta tutkivan journalismin tekemisestä kuvan ja äänen kautta, Niemi sanoo.
– Olennaista on, että verorahoitteinen – moninkertaisesti suurimpiakin kotimaisia kilpailijoitaan isompi – Yleisradio kunnioittaa strategiassaan yleiseurooppalaisia valtiontukeen liittyviä normeja.
”Lakiesitys ei rajoita journalistisia resursseja vaan eriyttää journalistisia kerrontatapoja. Ylellä on esimerkiksi vahva tausta tutkivan journalismin tekemisestä kuvan ja äänen kautta.”
Niemen mielestä lakiesityksen poikkeukset mahdollistavat Ylen uutistoiminnan jatkumisen pitkälti ennallaan, koska Yle tuottaa tälläkin hetkellä kuvaa ja ääntä tärkeimmistä aiheista.
Jouko Jokinen huomauttaa, että Ylen tekstisisältöjen aiheuttama markkinahäiriö on pelkkä oletus, eikä siitä ole näyttöä.
Kaius Niemen mielestä taas on tyypillistä, että jokainen siteeraa lähdettä tai kyselyä, joka parhaiten tilanteeseen sopii.
– Haluaisin vastaavasti nähdä vakavasti otettavan tutkimuksen suomalaisesta mediankulutuksesta, joka kiistatta osoittaa Yleisradion uutis- ja ajankohtaissisältöjen olevan eristyksissä muusta markkinasta ja yleisön ajankäytöstä, Niemi vastaa Jokiselle.
Menee Yle-laki eduskunnassa läpi millaisena vain, kaupallinen media kantaa huolta siitä, miten sitä valvotaan.
Sekä Jukka Holmbergin että Alma Median kuluttajayksikön johtajan Kari Kivelän mukaan tarvitaan Ylen ulkopuolinen elin valvomaan sen julkisen palvelun ohjelmatoimintaa.
Kivelä toivoo, että myös keskustelu Ylen ympärillä suuntautuisi enemmän sen toiminnan rajoittamisesta valvontaan.
– Keskustelu on suuntautunut rajoittamiseen ja luodaan mielikuvaa, että kaupallinen media pyrkii opportunistisesti hyödyntämään kaikkia mahdollisia keinoja, Kivelä sanoo.
Mitä mieltä olet esitetyistä muutoksista Yle-lakiin?
Ville Grahn
Ylen Suomi-deskin
esimies-tuottaja
”Sanomalehden digitilauksia on sitä helpompi myydä, mitä vähemmän markkinoilla on maksutonta suomenkielistä sisältöä. Toisaalta voi kysyä, onko ajankohtainen yhteiskunnallinen tieto hyvätuloisten yksinoikeus. Lakiesitykseen sisältyy ajatus, että köyhien pitäisi kuluttaa journalisminsa perinteisestä televisiosta ja radiosta. Se on hassu ajatus. Uusi laki ei ilmeisesti vaikuttaisi paljon omaan työhöni, sillä teemme laajoja juttuhankkeita, joilla on lähes aina verkon lisäksi ilmenemismuoto televisiossa ja radiossa.”
Vappu Kaarenoja
Suomen Kuvalehden
toimittaja
”Pidän ongelmallisena sitä, että Suomen ja EU:n kirjeenvaihto asiasta on salattu. Se on omiaan ruokkimaan väitteitä, että hallituksen tarkoitus olisi tosiasiassa kaventaa sananvapautta. Keskustelu siitä, vaikuttaako Yle suomalaiseen mediamarkkinaan, on ollut osin kiusallista. En pidä uskottavana väitteitä, ettei Yle vaikuttaisi kaupallisen median toimintaedellytyksiin. Olen huolissani kollegoista Ylellä: toivon, ettei lakimuutos heikennä heidän työskentelyedellytyksiään. Omaan työhöni laki tuskin vaikuttaisi.”
