Yleisradion ja paikallislehtien yhteistyö on syvenemässä. Yle on ollut asiassa aktiivinen osapuoli. Se kiersi taannoin maakunnissa yhdeksällä eri paikkakunnalla tapaamassa mediaväkeä.
En ollut tapaamisessa, mutta sen jälkeen keskustelut ovat jatkuneet esimerkiksi huhtikuussa paikallislehtien päätoimittajapäivillä. Mukana oli myös Ylen päätoimittaja Jouko Jokinen.
Jokisen viesti oli selvä: Yle ei ole alueilla kauhean hyvä, vaan jää kaikissa maakunnissa selvästi kakkoseksi. Yhteistyö hyödyttää kaikkia. Varsinkin, kun julkisilla varoilla toimivan yleisradioyhtiön toiminnan pitäisi olla avointa ja kaikkien käytössä.
Taustalla on myös poliittista painetta. Vielä ei tiedetä, mitä kesäkuussa työnsä valmiiksi saava Ylen tulevaisuutta miettinyt parlamentaarinen työryhmä linjaa, mutta Petteri Orpon (kok.) hallituksessa on intohimoja möyhiä Yle-politiikkaa. Työryhmä arvioi Ylen tehtäviä, rahoitusta, suhdetta kaupalliseen mediaan sekä Yle-lain muutostarpeita.
Olivatpa pontimet lopulta mitkä tahansa, yhteistyön avautuminen Ylen kanssa on paikallislehtien näkökulmasta iloinen asia. Suomi on lopulta hyvin pieni maa ja kielialue, eivätkä paikallislehdet ja Yle syö toistensa leipää.
Paikallislehtien kenttä on toki laaja ja monipuolinen, osa kuuluu konserniin ja osa päristelee itsekseen. Yhteistä on kuitenkin se, että kun resurssit ovat niukat, kaikki on kotiinpäin.
Askelia on jo otettu. Ylä-Satakunnan etusivulla on rullannut syötteenä Ylen alueuutiset jo useamman vuoden ajan ilman rahan liikkumista mihinkään suuntaan. Ylen Journalismin akatemian koulutuksiin on voinut osallistua myös muita kuin oman talon journalisteja.
”Suomi on lopulta hyvin pieni maa ja kielialue, eivätkä paikallislehdet ja Yle syö toistensa leipää.”
Jatkossa yhteistyötä voidaan tehdä esimerkiksi paljon taustatyötä vaativissa jutuissa, tapahtumissa tai koulutuksissa. Yhteistyö voi olla vaikka työnkiertoa tai Ylen Elävän arkiston videoiden käyttämistä osana paikallislehden historia-artikkelia.
Tekemisen muotoja on myös tarkoitus vakiinnuttaa ja nimiä kirjoitella papereihin yhtiöiden ja Ylen välillä jo tulevana syksynä.
Paras yhteistyö on luonnollisesti sellaista, jossa molemmat osapuolet saavat aidosti jotain, mutta tässä kuviossa on vielä kolmaskin voittaja: nimittäin suomalainen median käyttäjä.
Yhteisestä tekemisestä voi helposti syntyä ajatus sisältöjen yhtenäistymisestä. Yle ja paikallislehdet huseeraavat kuitenkin sen verran eri tonteilla, etten usko sitä vaaraa olevan.
Samastakin uutisaiheesta voi tehdä eri asioita, jolloin sisältö päinvastoin rikastuu.
Annan esimerkin.
Yle oli tulossa Pyhännälle tekemään Perjantai-dokkaria siitä, miten puhuva tekoälyrobotti Teuvo voisi auttaa ihmisiä. Pyhäntä oli valikoitunut kohteeksi, sillä Ylessä ajateltiin pitäjästä löytyvän avuntarvitsijoita kunnan suuren työllistäjän Jukkatalon konkurssin vuoksi.
Paikallislehti Siikajokilaakso auttoi haastateltavien etsinnässä, seurasi kuvauksia paraatipaikalta ja teki projektista juttuja, jotka keräsivät erittäin mukavasti lukijoita. Yle ei sellaisia olisi tuottanut.
Esimerkki osoittaa, että yhdessä tekeminen voi tuoda runsaasti lisäarvoa. Ilman Siikajokilaakson verkostoja, paikallistuntemusta ja osaamista dokumentista olisi lopulta tullut erinäköinen. Nyt kaikki voittivat – ja kansalaiset saivat leivän lisäksi vähän sirkushuviakin.
